31.12.2017

Lämpöä ja lempeä

Purkulangoista kudoin itselleni pirteän raidalliset lapaset.


Lanka lovikkaa, puretusta piposta ja lapasista.


Taas piti talousvaaan kanssa kikkailla, että sai riittämään.

Onnellista uutta vuotta kaikille!
Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

29.12.2017

Pinkein piristein

 Nuoremman tyttären lahjapakettiin neuloin mustat lovikat.


 Piristeeksi pinkit, kelkkatakkinsa väreihin sopivat kuviot.

28.12.2017

Kulhoitus

Paukuttelin vasaralla matkamuistolautasen kulhoksi.


 Patinoitunutta kuparista kiiltoa.


Ilmaiskorilöytö projektin alkaessa.


Muutaman maalinpoistopolton ja puhdistushionnan jälkeen
Ei siis lähteneet kaikki pintakäsittelyt millään keinoilla.


 Hakasin lautaseen muotoa käyttäen apuna viallisia puukulhoja.
Molemmissa puukipoissa on siis halkeamia, eivät käy tuunattaviksi.
 Sitten poistin irtoavaa likaa teräsharjalla ja kiillotustahnalla. 


Alapuolelta tämän näköinen.

Tein tätä, kun muu ei sujunut. Juuri sopiva projekti tehdä silloin,
 kun ajatukset eivät pysyneet koossa, senkun nakutteli vaan.

27.12.2017

Kukkia ja kiemuroita

 Kirjoin vanhemmalle tyttärelle lahjaksi värikkään kissataulun.


Kuviointiin haettu ideaa katsellen kuvia meksikon kalloista.

Kehys löytyi kirpparilta ja väri työhuoneella olleesta spraypurkista.


Pohjaksi melkoisen vihreä paksuhko askarteluhuopa, joskus saatu.
Langat jämiä 35 vuoden takaa, silloisesta pöytäliinan kirjailusta.
 Sain silloin mummoltani pöytäliinan, 6 taplettia ja langat kirjontaan.
Kirjoinkin liinat silloin, muttei ne ole koskaan käyttöön päässeet.


Aloitin ääriviivoista, sitten silmät ja vaiheittain muut kuviot.
Varovaisesti hahmottelin piirtämälläni kaavalla ja lyijykynällä.
Riittävän karvaton kissa allergiselle kissafanille.

23.12.2017

Emalin punaista joulua

On katettu kystä kyllä kotimaisin, punasin emalein.


Kissasiskoksetkin ovat päässeet pöytään uusissa mekoissan.
 

Pannu, kannu, muki, kulho ja lautaset fineliä. Kynttilänjalka rosenlew. 


Punaista ja mustaa, purkkia ja purnukkaa.
 

Kahlasin eilen omasta metsästä pienen kuusenkin.
Oli otettava se, minkä luo jaksoi rämpiä, lunta oli yli polven.
 

Pieni dyykattu kuusenjalka onkin kauan odottanut käyttöä. 
Putsasin ja maalasin sen harmaaksi.


Kolme vuotta sitten askarrellut kissat saivat uudet essumekot.
 

Materiaaleina askarteluhuopaa ja helmilankaa.

Taisin kausisisustaa tavallista enemmän, tyttäriä hemmotellakseni.
Ihanaa saada molemmat jouluksi kotiin. 
Nuorempi on tehnyt hurjan työrupeaman, josko ehtisi tovin nautiskella.

Mukavaa joulun aikaa kaikille lukijoilleni!

22.12.2017

Käpykakku

Sain eilen nukkumaan mennessä idean erittäin helposta kranssista.


Tarvittiin vain vanha kakkuvuoka, oman pihan käpyjä ja nauhaa.
Kävyt on vain aseteltu vuokaan ja nauha kieputettu ympäri.
Jos laittaa roikkumaan, pitää nauhaa olla enemmän tai liimata kävyt.

Joulun jälkeen puran kranssin pois. Kävyt poltan pannussa, 
nauhan käytän johonkin ja vuoka jääköön odottamaan uutta ideaa...
 

 No joo, putsasin mie teräsharjalla vähän ruosteita pois vuuasta,
ettei sotke pöytäliinaa, sillä kranssini tulee vaakatasoon pöydälle.

21.12.2017

Kera kynttilän pätkäin

Valoin kaikki kertyneet kynttilänpätkät uusiksi kynttilöiksi.
Siistimmät sisäkäyttöön ja rumemmat ulos lyhtyihin.


Osa onnistui hyvin ja tuli nättejä, kelpaa keittiön pöydällekkin.
Osa äklön värisiä tai epäkurantteja, ne menee pihalle lyhtyihin.


Lajiteltuja kynttilän pätkiä, kolme porattua kakkuvuokaa,
jesaria, sydänlankaa, grillivarrastikkuja ja rosterikulho.

Vedin sydänlangat pohjasta läpi ja teippasin jesarilla.
Steariini on niin kuumaa, että vuotaa silti vähän.


Vesihauteessa keittiön hellalla sulatin.
Vähän kerrassaan, ettei kaikista tulis ihan samanvärisiä.
Sanomalehtiä kannattaa varata riittävästi suojaamaan keittiötä.
Mulla oli yksi valujen alla ja yksi kattilan vieressä,
johon nostelin sydänlankojen pätkät ja muun sekaan kuulumattoman.


Noin kolme kertaa täytin, antaen välillä jäähtyä ja painua.
 Pesin vuuat kiehuvalla vedellä ja öljysin ruokaöljyllä ennen valua.

20.12.2017

Klapista

Leivoin tuossa pullaa jouluksi ja tytär leipoi vieressä pipareita.
Mie sekoitan taikinan puisella, tarkoitukseen tehdyllä työkalulla,
kun en tykkää ollenkaan siitä tunteesta, kun taikina tarttuu käsiin.
Tahtoipa sitten tytär samanlaisen kapustan omaankin käyttöönsä.

 

Samalla vaivalla syntyi järeät sekottimet molemmille tyttärille.
Kestää kyllä pyöritellä ja käännellä kulhossa isoakin taikinaa,
 olkoon sitten tulossa pullaa tai vaikka mureketta...


Liiteristä valikoin sopivat koivuklapit aihioiksi.
Ensin haloin vähän pienemmiksi, sitten puukolla veistelin muotoa,
hiomakoneella ja käsin siloittelin, sekä kolvilla sydämiä koristeeksi.

18.12.2017

Miesten kokoa

Tehty yhdet miesten kokoiset ja väriset lovikkalapaset.


Langat ovat uusia, mutta ostettu silti kirpputorilta.
Ostin värin takia ja siksikin kun täyttä villaa. 
Lanka oli ohutta, joten neuloin kolminkertaisella langalla.
Lapaset menee pakettiin, toiselle vävypojalle.

15.12.2017

Ihan puskista

 Syksyllä kun poimin omalta tontilta mustikoita ja puolukoita,
löysin myös polun varren katajapensaista marjoja.
Kokeilin sitten poimurilla kerätä niitäkin, ihan näppärästi sujui.


Lähes kaikkihan täällä taitaa syödä riistalihaa,
 joten jakelen kuivaneet marjat riistamausteeksi kavereille.
 

Kuivatin marjat ihan tupperwaren isossa lävikössä.
Pakkasin sitten pilttipurkkeihin ja solmin paperinarulla laput kiinni.

14.12.2017

Pukki

Puinen kynttilänjalka ei olekkaan enää kynttilänjalka.


Se onkin nyt vain puinen pukki vai ihanko jopa pässi.


 Tällainen tämä ilmaiskorista napattu pukki oli vielä eilen.
Irrotin kynttiläkupin kuopastaan ja täytin reiän pyörökepin pätkällä.
Samalla muotoilin selän linjoja vähän uudelleen. 
Hioin myös pois kolhuja sekä pyöristelin reunoja ja kulmia.
Pintaan sivelin kerroksen mustaa puuvahaa.

 

Kaulaan ketju ja sydän, mistä lie tilpehööreistä kokosin.

13.12.2017

Jos se vielä

On se, kun hyvä harja menee poikki jo 20 vuoden jälkeen.
No mie kuitenki koitin sen korjata, jos vielä jonkin aikaa kestäisi.


Harja on ostettu lumien puhdistukseen, kun lapset olivat pieniä.
20 vuotta oven pielessä roikkumista on tehnyt tehtävänsä.
Puu ei ole enää ihan parhaassa kestossaan, mutta kun on tottunut,
että harja on näppärästi napattavissa, niin ilmankaan ei pärjää.
Lunta sataa jatkuvasti ja tuollahan harjataan myös autoa puhtaaksi.


Liimasin harjan palat yhteen ja tein maatilavanerista vahvikkeen.
Sudin vielä pinnan jollain vanhalla maalin jämällä mustaksi.
Enköhän mie osta uuden harjan, kunhan vaan sopiva vastaan tulee
 ja siirrän tuon vähän sivummalle, moottorikelkan puhdistusta varten.
Välillä sitä touhuilessaan miettii, onko tää nyt hulluutta vai neroutta...

12.12.2017

Lovikkailua

Piti kokeilla vaihteeksi lovikka lapasten tekoa.


Itelle tein. Paristi piti luoda silmukat ja aloittaa, että leveys oli oikea.
Valkoiset ja mustat koristelut lisätty neulalla jälkeen päin.


Melkoista kikkailua oli noitten neulominen.
Langat oli pätkää ja purettua. Olleet pipoa ja lapasta aiemmin.
Pieneksi käyneitä tai muodottomaksi venyneitä purin pois.
Samaa ruotsalaista Lovikka lankaa kaikki kuitenkin.
Jatkoin ohentamalla lankojen päät ja kieputtamalla ne yhteen.

Tarkka talousvaaka on nuukan kutojan hyvä suunnittelu kaveri.
Punnitsin vanhat lapaset ja arvioin että punaiset pätkät riittäis.
Riittihän ne, ennestään käyttämättömiä pätkiä vielä jäikin. 

11.12.2017

Mysteerimuistio

Vävypojista vanhemmalle on vaikea keksiä lahjaa.
Päätelmien jälkeen, tein hänelle vanhan näköisen muistikirjan.
Tai oikeastaan nahkaiset kannet ihan perus kierreviholle.


Nahkapaloja, pellavalankaa, tussia, mustaa ja kultaa maalina.
Hankalinta oli saada tummansininen nahka näyttämään vanhalta.
Kun samalla piti näyttää vähän spesiaalilta ja tärkeältäkin.
Lopulta hinkkasin nahan pintaan mustaa ja kullanväristä maalia.


Kannet on tehty paksuista nahkapaloista, yhtä väriä ei riittänyt.


Vihon alle on sahattu kovalevyn pala kirjoitusalustaksi.
Aino hankinta tähän, oli 1,80 maksanut vihko, Muu löytyi itseltä.
Nyt sitten jännäämään, onko mieleinen...

9.12.2017

Kello yks kaks

Oman aiemman tekeleen muutos, seinäkelloksi, tällä kertaa.

 

Keittiön vanha kello lähti pois matkailuviiritaulujen tieltä.
Mie otin viisarit talteen ja kierrätin aiemman työni uudeksi kelloksi.


Ralliruutusydäntaulu luopui sydämestään ja sai tilalle kaksi pientä.


10 tunnin täplää on lyöty meistillä tarrasta leikatusta kaitaleesta.
2 tunnin täplää on jostain irti napattuja punaisia puusydämiä.


Koska pohjaan ei voinut tehdä merkintöjä, piti kikkailla.
Tein merkinnät liidulla kehykseen ja käytin kulhoa ympyrän mallina.
Pensselin varsi oli hyvä apu, sijoittaessani täplät tarkasti paikalleen.


Seinäkello löytyy nyt ovipielen taulurivistä.
Kauankohan silmä hakee sitä vanhasta paikastaan.

Pengoin blogia, löysin samaisen kehyksen tunnelmavalona vuodelta 2011.

7.12.2017

Viirit kartalle

 Pohjoisen Suomen matkailuviirejä kehyksiin ja seinälle.

 

Löysin varastoistani kolme vihreää kehystä laseineen.
No punaista spraymaalia oli vielä jäljellä, muutin kehykset punaisiksi.


Kartta, liian vanha käytettäväksi, muttei liian vanha tuhottavaksi.
Sekä 20 pohjoisten kuntien, kaupunkien ja paikkojen viiriä.


Leikkasin kartan pohjoisesta puolesta kehyksiin sopivat palat.
Alkaessani kokoamaan, muistin vielä muutaman hihamerkin.


Taulut rivissä keittiön seinällä, vitriinikaapin päällä.

6.12.2017

Prenikka

Eihän mulle mitään arvomerkkejä myönnetä, ni tein ite.


Ajattelin että tämän mitalin olkoon ansaittu jo vanhan markan
 aikaan alkaneesta kierrätyksestä ja nuukailusta. 


Materiaalit: nauhoja, ompelulankaa, markka ja magneetti.
Sininen nauha ollut kai joskus lettinauhana, vaati silityksen.
En aio kuitenkaan kantaa prenikkaani rinnuksissa.
Saapi laittaa vaikka jääkaapin oveen.