25.4.2017

Vaarin aikaan

Isoäidin pitsit saivat kaverikseen vaarin piirustuksen seinäkellona.


Rikkinäinen seinäkello, vanha nivelmitta ja puutarhakeinun piirustukset.

  
Nivelmitan kiinnitin vain ylä- ja alareunastaan.
Loppuosan asentoa voi siis säädellä mielensä mukaan.

 

Piirrustuksia onnistuin suurentamaan monitoimitulostimella.


Alkuperäinen piirros on taitettu takaisin talteen Taitokirjan väliin.


Kaverin antamasta seinäkellosta hyödynsin kehyksen ja koneiston.
Kehyksen hioin puhtaaksi ja sudin ensin ruskealla, sitten mustalla.
Taustan sahasin vanerista, johon liimasin tulostetun piirustuksen.
Isommat viisarit löysin omista varastoista, srayasin vain mustiksi.

21.4.2017

Lydia

Isänäidin yli 50 vuotta sitten virkkaamat pitsit pääsivät esille.


 Lydia on kuollut jo 1966, eli pari vuotta ennen syntymääni.
Kuulemma oli kova käsityöihminen, kehuivat lapsuuden naapurit.
Pitsit ovat käyttämättömiä, osa jopa vielä päättelemättä.
Kotoa periytyneitä ovat myös kehykseen päässeet sakset.
Taustaksi laitoin ryppyisellä pellavakankaalla päällystetyn pahvin, 
johon varovasti harsin tarvittavat kiinnitykset.  
 Taulun laitan varjoisaan kohtaan, jottei aurinko haurastuta pitsejä.
 
Idean alkuna oli saamani, juuri tarkoitukseen sopiva vitriinikehys.
Joku lastentaulu, jossa jalattomat lampaat villisti vaeltavat.


Laatikon irroitus kehyksestä vaati lievää väkivaltaa ja terävän lastan. 
 Nyt yhdistin osat, alhaalta saranalla ja ylhäältä kulmaraudalla.


Laatikon hioin puhtaaksi, mutta kehystä vain kuluneemmaksi.
Kehykseen punaruskeaa ja laatikkoon harmaata puuvahaa.

20.4.2017

Sehän jopa toimi

 Mie selitin sunnuntaina pilkkijäällä kavereille, niistä kahdesta,
 löytämästäni ja kynsilakalla parantelemastani mormuskasta.


Nauroivat mulle, kun eiväthän mormuskat edes maksa juuri mitään 
ja mie raukka ainoita omistamiani korjailin, enkä uusia sopivia ostanut.
No mie joka en juuri saaliita saa, niin omaksi ja muiden yllätykseksi,
 nostinkin sillä, mulkosilmäiseksi maalatulla 40 senttiä pitkän harjuksen.

18.4.2017

Pöntöllä

Vessataidetta ilmaiskorin kehyksestä ja kirjasta.


 Hioin kehyksen maalia vähemmäksi ja käsittelin mustalla puuvahalla.
Leikkasin kirjan kannesta sopivan kokoisen palasen.


Kiinnitin taulun vessan oven sisäpuolelle.

12.4.2017

Päästäinen

Mukavaa Pääsiäistä!
Aurinkoista ja leppoisaa pitkää viikonloppua!


Mitään varsinaisia pääsiäiskoristeita ei meillä ole, enkä osta.
Mutta kotimaista lasia ja ulkolaista matkamuistokrääsää löytyi.
Pienen oranssin Riihimäen maljakon, olen mummoltani saanut.
Sulatkin on kotimaista mettäkanaa, varaston seinältä löydettyä.
(jonkun talossani aiemmin asuneen metsästäjän seinälle laittamia)
Loput tavaroista onkin sitten kirpputoreilta kerättyä.

11.4.2017

Sentin projektit


Pääsiäisenä kuitenkin pilkitään, joten tuunailin kahta mormuskaa.


Nuo on vähän yli sentin mittaisia koukkuineen.
Eikä projektikaan tainnut montaa senttiä maksaa.

 

Pitäisi kuulemma olla punertavia mormuskoja.
No mulle oli tullut jossain rojukasassa peräti nuo kaksi.
Kaivoin tytärten jättämiä kynsilakkoja ja vähän niillä ehostin.
Ei mitään takeita saako noilla jotain, muuta kuin raitista ilmaa :)

10.4.2017

Kestämään tehty

Minulla toimii työhuoneella pöytänä vanha, iso kirjoituspöytä.
Olin ehtinyt jo pitkään kirota työpöydän huonoksi mennyttä kantta.


 Rautakaupasta haimme maatilavaneria, siitä tuli uusi pinta kanteen.
Pistosahalla sopiva pala, josta hiomakoneella pyöristelin reunoja. 
Upotetuin ruuvein kiinnitys, jääpä mahdollisuus kääntääkkin levy.

Aiemminhan kannessa oli muovimatto, kesti sekin 20 vuotta.
Kauhea poistettava tuo kulunut matto, pari tuntia sain taistella.
Alkuperäinen kansihan oli pilalla, jo silloin aikanaan, kun pöydän sain. 
Pärjäisiköhän nyt taas parikymmentä vuotta korjailematta.


Vuosien sahailut, porailut, maalailut, yms. olivat jättäneet jälkensä.
(Ikkunassa on jo kauan ollut vanerinen "kappa" suojaamassa osumilta.)


Etureuna oli tietenkin pahin. Ihan mahdoton siistittäväksi jo.
Noihin koloihin tuppasi kertymään kovasti puupölyä ja metallisilppua.

6.4.2017

Tietopaikka

Eteisen ylähyllyllä oli vielä hyödyntämätöntä tilaa.
Joten romuisesta peltilaatikosta ja resusta hameesta syntyi säilytin.


 Ammoin veljeltäni saama peltilaatikko on ollu alunperin vihreä.
Palveli maalattuna yhden kesän rappusilla kukkalaatikkona.


Hioin kuviot ja osan harmaasta maalista pois.
Pesin huolellisesti, niin sisä-, kuin ulkopuoleltakin.


Ompelin risasta, mutta just oikean värisestä hameesta laatikkoon sisäpussin.
Nyt on miehen kausipäähineille hyvä ja löytyvä jemmapaikka.
Edellinen, minun jemma, oli liian hyvä, osa pipoista on hukassa edelleen.
Hylly on niin ylhäällä, etten mie yltä hukkaamaan, mutta mies yltää ja löytää.

4.4.2017

Kiloja kertyy

Piti tuossa taas muokata sivupalkin numeroa isommaksi.


Sain mieheltä varmasti kestävän ja melko painavan lahjan. 
Viiden kilon alasimen, ei sentään ollut paperiin käärinyt.
Kelpaa mun nyt työhuoneella naputella monenlaista.

3.4.2017

Jatkoajalle

Käsiini päätyi kauluksesta ja hihansuista resu maastokuvioinen takki.
 Oikean kokoinen ja ihanan pehmeäksi pesty, joten korjasin kuitenkin.
 

Löysin sopivan väristä kangasta, josta ompelin kauluksen päälle palan.
 

Tarkoituksella vähän pienempi kuin alkuperäinen kaulus.
 

Hihansuut leikkasin koko mitalta auki ja käänsin resuiset reunat sisään.
 

Takki sai näin jatkoaikaa ja mie sain hyvän takin pihalla puuhailuun.
Kevyt päällä, ei hiosta sillä puuvillaa ja hyttysiltä suojaavan tiivis.
Taitaa olla ihan kotimainen takki, sasta ja nurmes luki lapussa.

31.3.2017

En pelle oo

Paikallisessa kierrätyksessä oli siellä kauan notkunut pelletuoli.
Olin aina luullut sitä lasten tuoliksi, mutta kokeeksi siihen istahdin. 
Olikin täyskokoinen ja hyvä istuttava, joten mukaanhan se lähti.

 

Pintakäsittelyjä oli monta ja melkoisen hankalia poistettavia.
Valkea pohjamaali, paksulti sinistä, pellekuviot ja tuhtisti lakkaa.
Ei tehonnut kuumailmapuhallin, eikä meinannut tehota maalinpoistoaine.
Hiomakoneellakin koitin, mutta se muutti maalit tahmeaksi mönjäksi.
Lopulta rikoin pinnan hiomapaperilla ja levitin maalinpoistomömmöä.
Kaavin enimpiä maaleja voimakeinoin ja loput rippeet hioin pois.


Puhdistettuun pintaan sivelin mustaa puuvahaa.
 Jaloille en tehnyt muuta, kun pyyhin vain pois sen mikä lähti.


Kokeillaanpa tätä nyt työtuolina,
 kun kannoin pyörälliset pois puulattiaa pilaamasta.

30.3.2017

Narutetut

Työpöydän vieressä on valkoinen rapattu seinä.
Valkoinen, aivan liian valkoinen, joten piilotin sitä vähän.


Kiinnitin kattoon joskus saamani messinkisen verhotangon.
Ripustelin siihen vanhoja perittyjä ja kerättyjä käsityökaluja. 
 Paksu luonnonkuitunaru ja sekalaiset puuhelmet löytyi varastosta.


Parani näkymät saunan ja pannuhuoneen ovien välissä.
Romusta kuparipannusta tein työvalon noin vuosi sitten.

29.3.2017

Työpöytä

Minulla on kauan palvellut työpöytänä vanha ruokapöytä.
Vahakangas on suojannut ja peittänyt lasten muinaiset sotkut.


Pöytä on maalattu harmaaksi lastenhuoneeseen, noin 20 vuotta sitten.
Maalaamattomana ollut kansi, jätettiin silloin tarkoituksella maalitta.
Pöytä lienee 40-luvulta ja puupuhdas pinta tarkoitettu leipomiseen. 

Kyllästyin vahakankaisiin ja päätin kunnostaa pöydän kantta.
Hioin tussauksia pois ja vähän, vain vähän siloittelin muutoinkin.
Harmaa puuvaha pintaan, ilman väriä olisi joutunut hiomaan paljon.
 Koloja ja jälkiä olkoon, koska työpöytään niitä tulee kuitenkin.
Näin pöytään jäi hiomavaraa, jos sen halua kunnostaa kunnolla.


 Ne jotka ihmettelee lattiaa, niin olen sen tilapäisesti vanerilla tasoittanut.
 Noin 10 vuotta sitten, purin siitä hajoavan uunin pois, jäljelle jäi syvennys.
Mieti edelleenkin, josko laittaisi tuohon kaminan tai vaikka puuhellan. 
Lattia kaipaisi remonttia, kulku pannuhuoneeseen, saunaan ym kuluttaa.


Hioin myös aiemmin muokkaamastani lautasesta kuvion ja väriä pois.
Puulautaselle mahtuvat sopivasti puhelin, kamera ja siirtojohto.
Näin saan nostettua tavarat yhdellä otteella pois töiden tieltä.

27.3.2017

Panelit poikittain

Perjantaina tarttui kirpputorilta matkaan kaksi mustaa paneliverhoa.


Verhot lienee käyttämättömät, hinta oli 30 kruunua, eli noin 3 euroa.
Ratkoin leveät päätykäänteet auki ja ompelin ne kapeammiksi.
Sitten ompelin verhoihin tankokujat, silitin ja pujottelin paikoilleen. 
Pöydällä oleva liinakin löytyi samalla reissulla, mietin teenkö sille jotain...


Sivuverhotkin ovat löytyneet ihan eri aikoina ja ihan eri kirppareilta. 
Tuuria sinänsä, kun samanlaiset osuneet kohdalle.
Nyt olohuoneessa roikkuu verhoja yhteensä 7 euron edestä.

Olen tyytyväinen, edelliset paneleista tehdyt kapat, jotain sekoitetta,
kun olivat varsinaiset pölymagneetit. Nytpä pääsen niistä eroon.


Tuplat verhotangotkin on omat viritelmäni vuosien takaa.
Hyllynkannakkeet, pyörökeppiä, puiset munakupit ja helmet nuppeina.

23.3.2017

Komerosta pois 3

Komerosta poistui myös kasa tiensä päähän tulleita työpaitoja.


Seitsemän lyhyt hihaista tai hihatonta paitaa. Reikäisiä ja maalien tahrimia.


Yhteen irtokarkkilaatikkoon mahtuu leikeltyinä. Toisessa roippeet.
Leikkasin pois kaikki saumat ja ompeleet, on sitten tasaisen pehmeitä.
Noitahan kuluu puuvahojen ja -öljyjen levityksessä, 
pensselien putsauksessa, rasvan poistossa, metallien kiillotuksessa jne.

Omiin askareisiin leikkelen noita pieniä paloja saumat poistaen.
Talliin sitten isompia palasia, eikä niissä haittaa ompeleetkaan.

22.3.2017

Komerosta pois 2

Lisää komerosta pois siivottujen vaatteiden hyödyntämistä.


Tällä kertaa aikoja sitten ommellusta mekosta tuli ostoskassi.
 Reunat ja kantokahvat koristelin, sekä samalla tukevoitin nauhalla.
 Sahalaitaista nauhaa olen joskus ostanut kirpputorilta pussillisen.
Ei vaan meinaa oikein kulua mihinkää, no nyt meni parisen metriä.
 

Leikkasin mekon vyötäröltä poikki ja ratkoin muotolaskokset auki.
Yläsosasta riitti nipin napin lenkkeihin ja taskuun, alaosasta itse kassi.
Vetoketjun ratkoin talteen tulevaisuuden ompeluksissa käytettäväksi.

21.3.2017

Komerosta pois

Uusi essu työhuonekäyttöön syntyi vanhasta mekosta.


Tarvitsin uuden työessun, sillä edellinen hajoaa käsiin.
Essu on kuvattu etupihan kinoksessa, sisällä kun ei valo riittänyt.
Enkä vaivautunut silittämään, heti rypistyy työhuoneella kuitenkin.

Vaatekomeroa penkoen, löytyi kauan sitten ompelemani mekko.
Kierrätyksen kierrätystä, mekon kankaat oli jo saatuja ja jämiä. 


Leikkasin mekosta olkasaumat auki ja levitin keittiön pöydälle.
Kauan sitten saatu ja jo vuosia työhuoneella palvellut essu malliksi.
Vähän tein entistä leveämmän ja pölyltä suojaavamman.
Hyödynsin mekon helman ja muotolaskoksetkin jätin aukomatta.
 Reunoista sain leikattua nauhat, niskalenkkiin laitoin tarranauhan.
Jos takertuu johonkin, niin aukeaa, eikä pääse kuristumaan.
Taskuja ei ollenkaan, puupölyn ja -purun poisto niistä on hankalaa. 


Tulinpa siivonneeksi vaatekomeroa enemmänkin, joten puuhaa piisaa.

20.3.2017

Tosijuttu

Renaultin merkistä pilkottuja kirjaimia nyt taulun muodossa.


Kauan jahkailin ja neuvojakin kyselin, että mikä teksti laitetaan.
Löysin turhaksi jääneen kehyksen, johon ei enempää olisi sopinut.
 No tuo sopii mulle, olen todellinen, tarkka, tosikkokin ja huono valehtelija.
Kirjaimet on kiinni karhuntarralla, joten voi purkaa ja muokata.
Kehyksen tehnyt joskus, ollut vihreä, punainen ja musta. Nyt vain hioin.


Jäljelle jääneet kirjaimet laitoin varuilta talteen.

16.3.2017

Minttukaakao

ja muut nuotiolla lämpenevät herkut mielessä.
Saatuja puisia sekoittimia ja ottimia muokattu paremmiksi.


Pienet puulusikat annan tyttärelle, kauha tulee omaan käyttöön.
Voiveitsi ja melkuttimet, eiköhän niillekkin tarvitsija löydy.


Lusikat ennen ennen hiontaa ja koristelua.


Voiveistä pyöristelin enemmänkin.

 

Ylemmät oli niin huonoja veitsiksi, että muuttuivat kuksan sekoittimiksi.
Kauhaa pyöristelin kauniimmaksi ja käteen sopivammaksi.

15.3.2017

Hylkiöt

Tytärten hylkäämistä vaatteista valmistui kassi.


Materiaaleina repaleiset housut, kangasvyö ja pääkallomerkki.
Etupuolella on peräti neljä taskua ja takana kaksi.


 Työläämpi projekti, kuin aloittaessa arvasinkaan, paljon ratkottavaa.
Sisäsaumat kokonaan, osin etu- ja takasaumat, vähän toista sivua.


Toisessa sivussa oli taskun rippeet, ne poistin, irroitin myös merkit.
Housut oli poikien kokoa 160, kassin kooksi tuli 52 x 46 senttiä.


Koristeeksi löytyi tarpeettomaksi jäänyt pääkallomerkki.
Ratkoin paljetit pois ja tummensin lyijykynällä valkeita reunoja. 

Olin jo heittämässä housuja pois, mutta tykästyin kankaaseen.
Nytpä onkin kassi vaikka vaihtovaatteille, joka sukallekkin oma tasku.