21.7.2017

Hinajaa

 Kun tytär kuuli minun ompelevan kassia, pyysi hänkin yhden.


Muistin tyttären joskus ilmaiskorista poimiman lasten paidan kuviot.
Sitten pengoin kangaslaatikoista jotain niihin sopivaa kangasta. 
Jostakin saatuja kankaan suikaleita, eri värejä, sama kuvion kudonta.


Ylös ja alas hunajan värejä. Keskiosa ja kahvat sinistä, sitä oli eniten.
Trikoolle painetut kuvat ei olleetkaan helppoja kiinni ommeltavia.
Suora ommel, teflonjalka ja ilman kankaansyöttöä kuitenkin onnistui.

20.7.2017

Karjala takaisin

...vaikka sitten ompelukoneella ostoskassin kylkeen.


Eilisen käsilaukun ompelun jäljiltä oli verhoa vielä ostoskassin verran.
Leikoin laukun osat keskeltä verhoa, säästin päädyt käänteineen tähän.
Lisäksi aikoja sitten hajonneesta t-paidasta talteen leikattu kuva,
sekä kankainen vyö jostain nuoruusvuosilta.
Ompelin kahvoihin mustat tikkaukset koristeeksi, ei ehkä näy kuvasta.
Paidasta leikatun kuvan taakse on silitetty tukikangas.

Isä oli Karjalassa syntynyt ja äidin puoleltakin sukujuuria sinne päin.

Nyt on saatu hukattua kaikki neljä mustaa, haalistunutta paneliverhoa.
Niistä riitti 6 virvelipussiin, yhteen käsveskaan ja yhteen ostoskassiin.
Lisää pitäisi ommella, sillä vähennettäviä kankaita riittää ja riittää.

19.7.2017

Ralliruutukallo

Tahdoin uuden laukun, kun edellisetkin on omatekosia, niinpä tämäkin.
Uutta on ompelulanka ja 30 senttiä koristenauhaa, muu kierrätettyä.


Tykkään. Punaista ja mustaa. Kalloa, noppaa, ruutua ja rensseleitä.
Just tämmösen melkein viiskymppisen naisen käsilaukku :)
No mie tykkään kankaisista ja suht pienistä, eipä rasita harteita.


Tässä koottuna sekalaisia materiaaleja ennen ompelun aloitusta.
Verho, kankaan jämiä, joku hihna, rusetti, renkaita, ratkottu merkki.
Vetskaria en lopulta tarvinnut, mutta koristenauhaa tarvitsin lisää.
 Ralliruutuisen jämän kanssa meni tarkalle, just riitti tarvittaviin.


Hihna on pitkä, sen saa pään ylikin, eli rumasti vinottain rintojen väliin.
Suuaukon lukituksena on vain hihnan pätkä yli ja hakasella kiinni.
Sisäpuolelle ompelin vuoren samasta verhosta kuin päällipuolenkin.


Tuon hihnan päät purin auki ja alle ompelin nauhaa tukevoittamaan.
Vaihdoin myös toisen lukon tilalle renkaan. Rusetit vielä koristeeksi.


Laukkua voisi käyttää näinkin, muttei kovin mukava kädessä.

17.7.2017

Saa siivet

Rikkinäisen termospullon kuoresta kehkeytyi taulu keittiön seinälle.


Kahvi on minun ainoa energiajuomani, muut haisee ja maistuu pahalta.
Jos eräs mainitsematon merkki antaa siivet, niin miksei sitten kahvikin. 
Leijua en halua, mutta tuohan termos liikkumisen vapautta kahvitteluun.


Materiaalina metallinkeräyksen vierestä napattu risa termospullo.
 Purin muoviosat pois ja kippasin sisällä olleen lasimurskan roskiin.
Monenlaista ideaa ehdin mielessäni pyöritellä, kunnes kylttiin päädyin.
Kuoressa naarmuja, lommoja ja sisällä ruostetta, ei se kaikkiin käynyt.


Leikkasin ensin sauman auki ja kantatut reunat pois, sitten suoristin.
Seuraavaksi testasin, miten saisin parhaiten kuvioinnin hyödynnettyä.
(vanhentuneet rajauskynät on hyviä luonnosteluun, eivät naarmuta)
Tein kuitenkin paperista kaavan, jolla piirsin lopullisen leikkuuviivan.

Kultasepän peltisaksilla kuviot irti ja hiomapaperilla reunojen siistintää.
Pohjaksi keittiörempasta jäänyt havuvanerin pala mustaksi vahattuna.
Pienillä lankanauloilla naputtelin sydämen ja siivet kiinni.
Jos kokeilet tätä kotona, muista hanskat, ohut pelti on varsin viiltävää.

13.7.2017

Pikapaikkarasia

Tein tyttärelle pienen ompelurasian ilmaiskorin nappulalootasta.


 Hioin lakat ja liitujäljet pois ja korjailin repsottavat liitokset.
Käsittelin harmaalla puuvahalla, liimasin kanteen boordia ja napit.


Rasia sisälsi jotain kyyrillisesti kerrottuja laskutehtäviä.


Omista nurkista kokosin rasiaan tarvikkeita pieniin korjailuihin.


Melkein tyhjiin lankarulliin kieputin lisää erivärisiä langan loppuja.
Sekalainen valikoima nappeja, myös lyötäviä housujen nappeja.
 Nyöriä ja kiristys pompuloita, varaosiksi pussukoihin ja reppuihin.
Kahta eri kanttinauhaa, avainrenkaita ja 3 metriä kuminauhaa.
Rasiallinen silmäneuloja ja nippu erikokoisia hakaneuloja.

Rasia on tehty tarpeeseen ja sisältö valikoitu sen tarpeen mukaan.

12.7.2017

Kuutioita

 Erään kirpparin ilmaislaatikosta nappasin vuolukivisiä kuutioita.


Tiesin kiven pehmeäksi, halusin kokeilla työstöä, muutin ne arpanopiksi.
Ensin porasin pisteluvut ihan tavallisella poranterällä.
Sitten hioin kulmia ja nurkkia pyöreämmiksi sekä sivuja siloisemmiksi.

 

Kuutiothan on tarkoitettu juoman viilentämiseen, kuten jääkuutiotkin.
Mutten mielelläni naarmuttaisi lasejani kivillä, saati joisi kivipölyä.
Nyt on kokeiltu, muttei innostuttu, kivipöly ei ole kivaa edes työpöydällä.

11.7.2017

Vanhakin nyt nuortuu

...kuin lapsi kisailemaan koronapelin ääressä.

 

Olen joskus saanut vanhan ja vähän kärsineen koronalaudan.
Myöhemmin sain ihan eripaikasta peliin sitten kepitkin.
Innostuimme miehen kanssa verestämään taitojamme pihalla.
Edellisestä pelikerrasta lienee vierähtänyt jo ainakin 30 vuotta. 
Jaloiksi kävi myyntipöydän alla käyttämäni säädettävät pukkijalat.

Meillä oli lapsena isäni tekemä korona, ei ihan oikean kokoinen.
Isä oli tehnyt sen vanhasta pöydän kannesta ja mitat sen mukaan.


Ennen kuin pelaamista pääsi edes yrittämään, piti googlata säännöt.
Muokkasin samalla tulostettavaan muotoon, saapi luntata tarvittaessa.
Nappulat olen joutunut ostamaan uutena, kun ei kaikkea voi löytää.


Lauta on joskus kastunut, lakkapinta kärsinyt, eikä nappulat luistaneet.
Hioin ja vahasin laudan, onneksi mieheltä löytyi ikivanha pled kaapista. 
Plediä netti suositteli, jollei perunajauhoja laita, enkä niitä ehkä ulkona.


Nyt kiiltää ja luistaa. Kivaa kisata paremmuudesta kaksin tai joukolla.

10.7.2017

Pitkää ja pätkää

Reilussa 10 vuodessa olen oppinut, ettei kangaskauppaan voi lähteä.
Tästä on matkaa lähimpään oikeaan kangaskauppaan 150-200 km.
Täällä kai kiertää joskus joku kangasbussi, mutten ole osunut reitille.
Hyvin sitä on oppinut ostelemaan materiaalit kirpputoreilta.


Nytkin kirpparilta tarttui mukaan 3 euron nauhapussi.
 

Paljon punaista ja kivoja kuvioita sekä polvekenauhaa.
 

Keli ei houkuta pihalle, joten kieputtelin pidemmät nauhat nipuiksi.
 

Siivosin samalla kuvionauhojen laatikonkin, oli vähän sekaamelskaa.
Tykkään nauhoista, niillä peittää saumoja ja saa hienoja yksityiskohtia.
 
Kova into olisi alkaa ompelemaan uutta käsilaukkua, nauhakoristeista, 
mutten keksi nyt äkkiseltään siihen sopivaa kangasta.

6.7.2017

Injection

 Omituista taidetta olkkariin sekalaisista romuista.


Onko autohullu rokotettu bensiinillä vai romuhullu romuruiskulla.
Eikä mitään ysikasia, vaan lyijyllisen ajan 99 oktaanista.


Taulun yläreunaan löytyi sopivasti fuel injection lätkä.
Kehyksestä hioin kultausta vähemmäksi.
 

Materiaalit: ammoin tekemäni taulun kehys, kupariputken pätkä, 
pyöreä puupalikka, pieni rasvaprässi, kaasuhana ja alumiini lautanen.
Kuvasta puuttuu pariton puikko, auton lisämerkki ja alumiinin pala.
Pohjan vanerikin oli jämäpala aiemmin muokkailemastani laatikosta.


Halusin tehdä niin, etten tuhoa rasvaprässiä ja helposti purettavissa.
Osat on vain sovitettu paikoilleen ja prässi kiinni urista rautalangalla.

4.7.2017

Entrattu

Sain ruosteisen retkikirveen ja korjailin sen käyttökuntoon.


Ruostetta ja likaa, onneksi vain pinnassa.
 

Hiontaa, teräsharjausta ja pesua. Mattamusta spray suojaksi.
Terään käytin ensin hienoa viilaa ja sitten hiomakiveä. 
Varren kumin käytin irti, laitoin takaisin liiman kera, varmasti pysyy.


Jopa teräsuoja puhdistui pesemällä.
Juuri sopivan kokoinen mönkkärin laukkuun tai kelkan penkin alle.
Mies olisi jo eilen kalareissulla tarvinnut, mutta valmis vasta tänään.

3.7.2017

Postia minulle

Kaverilta joskus ostettu postilaatikko kuoriutui vanhaan väriinsä.


Valkoisten pensselin jälkien alta löytyi harmaata ja punaista.
Maalinpoistoon käytin RK maalinpoistajaa.
Leikkasin tarran peittämään vanhoja teippien raaputusjälkiä.


Nuo sivun raidat on kivat. Laatikon väri passaa hyvin talon seinään.
Postia tuohon ei kukaan jaa, mietin kukkien laittoa laatikkoon.


Melkoinen homma oli päästä eroon valkoisesta maalista.

30.6.2017

Kivenpyörittäjä 2

Lisää luonnonkivien pyörittelyä ja pihan kaivelua.

 

Olen jo jonkun aikaa halunnut oman versioni jatulintarhasta pihalle.
Täysi työ saada kiville kuoppia 40 vuotta junttaantuneeseen maahan.
Pihan tekijä on sen hyvin tehnyt, maakerrokset kovettuneet paikoilleen.
Päädyin perus spiraaliin, helpoin toteuttaa edes jotenkin säännöllisenä.
Vanha jo sommaton suksisauva toimittaa kynän virkaa.

Kuopista poistuvalla hiekalla korottan liiterin oven edustalla
olevaa matalampaa kohtaa, johon kovalla sateella kertyy lammikko.


Kolme kierrosta valmiina, jatkuu joskus...
Pakko pitää taukoa, ei kestä kädet, liian kovaa ja yksitoikkoista puuhaa.
Olkapää ja kämmen ottivat nokkiinsa kovan maan hakkaamisesta. 
Eikä tuo peräkkäisinä päivinä kippurassa istuminenkaan hyvää tehnyt.
Jos olen viisas, annan asettua muutamat sateet, ennen kuin jatkan.

29.6.2017

Kivenpyörittäjä

Osan pihan reunoista kivesin jo vuosia sitten, nyt jatkoin projektia.


Maansiirtotyökalujen arsenaali on kokoluokaa pienehkö.
Löydetty lapio, dyykattu ämpäri ja kauan roskiin menossa ollut jakkara.
Kivet on ihan maastosta keräiltyjä luonnonkiviä.


Kivien paikalta poistuneen sekalaisen soran seuloin.
Seula dyykattu yli 20 vuotta sitten, se lienee puimakoneen osa.


Ilman vesipurkkia ja offia ei pihalla pärjää.


Jokunen metri tuli tehtyä. Menee aikaa ennen kuin kivet asettuu.
Kiveys jäi vuosiksi roikkumaan, kun meinasin aiemmin tilata lisää soraa.
Nyt luovuin ajatuksesta, metsäreunapiha näyttäköön metsänreunalta.


Eli kiveys tiehaarasta tallin nurkkaan. Erottaa luonnon maan ja soran.
 Seulotut kivet kippasin soralle ja hiekalla täytin etualan mutaista kohtaa.
(sininen vesitynnyri on sitten susiruma, mutta pakollinen, ei ole vesipostia)


Palkaksi sain, tai siis löysin seuloessa, yhden hapettuneen euron.

28.6.2017

Korvakalat

Tytär osti askartelukaupasta kalahelmiä.


Lupasin tehdä parista kalasta tyttärelle korvakorut.


Yllättävän kevyet, vaikka kokoa onkin, koska helmet on muovia.

Piti myös testata, että kauanko ehtivät roikkua korvissa, ennen kuin
 paljon kalastava poikaystävä huomaa, mutta hän kuuli juonemme :)

27.6.2017

Pus sukat

Nappasin keväällä kirpparin ilmaiskorista käytetyn kassin.


Kankaassa oli kivat kuviot ja kassin sivut osoittautuivat ehjiksi. 
Ekaksi pyöräytin tietenkin pesukoneessa, silppusin vasta sitten.
Suorakaiteen muotoiset palat ja varastosta kaksi purkuvetskaria.
Ensin vetoketju kiinni ja vielä tikkaus päälle, sitten ompelin reunat.

Meinasin nämä viikonloppukassiin, sukille ja muille pienille vaatteille.
Näppärät myös saunakyläilyyn, yhteen mahtuu vaihtoalusvaatteet.


Kassi oli kulunut pohjasta ja reunoistaan.

26.6.2017

Katki ja kaksinkerroin

Liinavaatekaapin siivousta ompelukoneella.
Eli pois sain kolme paneliverhoa, joita olin muokannut jo aiemminkin.

 

Yksi, kerran jo kaitaliinaksi ommeltu riitti kahteen virvelipussiin miehelle.

 

Olin ommellut päätykäänteet niin, että nauhakujat olivatkin valmiina.
Koristeeksi ommeltu kukallinen kangas oli helppo ratkoa pois.


 Kaksi paneliverhoa oli toiminut yläkappoina, ommeltuine nauhoineen.
Rakoin tankoa varten ommellut käänteet auki ja leikkasin mittoihin.

 

Joudutin langanpätkien pois nyppimistä teippirullalla.
Käänsin teippiä aina kierroksen verran liimapuoli ulospäin. 


Koristenauhat annoin olla, erottuupa mikä on kenenkin onkipussi.
Nämä 120 senttiä pitkät menee vävypojan virveleille.

Oikein joutuisia ommella, tein vaan leikkauskohtaan uudet käänteet.
Taitoin verhon käänteineen kaksinkerroin ja ompelin päältä yhteen. 
En ommellut ihan ylös asti, jotta nauhalle jäi avoin kuja.
Nyörit ja talteen keräillyt kiristyssysteemit löytyi omista kätköistä.


Lyhyemmät 60 senttiset tyttären virvelille ja yksi varalle.


Vävypoika kuljettaa yleensä mukana kahta virveliä.
Ompelin toiseen merkin, että erottuu vavat pussia avaamatta.

Nuo verhot eivät olleet enää pesussa hallistuneina käyttökelpoisia.
Olivat myös kamalia nöyhtämagneetteja, lienee sekoitekangasta.