Reikiä nolla

 Reikäkauhasta vasempaan ranteeseen.

Eli reikäkauhasta varsi ja siitä sitten rannerengas.

 

Mistä lienee varastoon päätynyt, turha ja parempiakin on.

Voimapihdeillä varsi poikki ja pää viilalla siistiksi.

 

Sitten vääntämään ruuvipenkissä sopivaan muotoon.

Toinenkin pää poikki ja taaskin pään siistiksi viilaus.

 

 

 

Nyt en kiillottanut, vaan hioin mataksi 100 hiomapaperilla. 

150 hiomapaperilla pyöristelin reunoja ja siistin sisäpuolta.

 

Kivan matta, mutta himmeästi kiiltävä pinta tuli.

Rostfrei

Taas sormus itselle, tällä kertaa haarukan varresta.

 

 Materiaaliksi löytyi yksittäinen rostfrei haarukka.

Varsi riittävän ohut, leveydeltään, kuin paksuudeltaankin.

Ensin voimapihdeillä poikki kapeimmasta kohtaa.

Sitten vähän viilailua ja vääntelyä.

Sitten poikki toinen pää, lisää viilailua ja vääntelyä.

 

(vanhat pihdit on vain kuvausrekvisiittaa)

 

Hioin sisäpuolta enemmänkin, että sain terävät reunat pois.

Lopuksi kiillotin vielä kromitahnalla.

 

Aina en onnistu, yritin yhtä pikkulusikkaakin taivuttaa.

Ääh, se oli ihan liian paksua ja jäykkää taipuakseen.

 

Joku rosterikausi mulla on menossa, kun näitä syntyy.

Täytynee alkaa harkita sormuspinnan tilaamista,

kun näyttää että sille olis kuitenkin käyttöä.

Ei tarttis tyytyä pyöröpihteihin ja pyörökeppiin.

PikkusINTti

 Taas pilkottu lusikoita, kalastuskäyttöön kenties.

 

Syntyi heiluvapyrstöinen pikkusINTti.

Mitään takeita ei taaskaan ole, saako tuolla kalaa.

Jos saa, saako sitä kesällä vai talvella, vai sekä että.

Rautalankaiset osatkin väänsin ihan ite,

eivät ole siis mitään oikeita leikareita.

Tehty ihan silkasta luovasta hulluudesta.

 

 Sorsakosken INT/40 pikkulusikka,

johon oli joku jo yhden reiän porannut.

 

 

 Pyrstöksi leikkasin kärjen toisesta lusikasta.

Taisi olla ruotsalainen, kun takana luki rostfritt.

Voimapihdeillä napsahti poikki, mutta viilattavaa jäi.

 

Pyrstö oli sen verran pieni viilattava,

että omatekoiselle viilausapurille oli käyttöä.

Ajamisen riemua

Keväällä on kiva kuvailla ulkona, uusia ja vanhoja löytöjä.

 

 Transiittimiehet reissussa

Ammoinen riemastuttava roskislöytö.

Matchbox Ford Transit 1977.

Sekä jonkun jalkapallopelin ukkoja ite maalailtuna.

 

Tämän viikon löytö.

Playmobil, punainen, pull back mönkkäri (ja palomies).

Ostin juurikin punaisen mönkijän vuoksi.

 

Mulla on iso kasa Playmobileja ajalta, kun lapset oli pieniä.

Ajoittain ne kaivetaan varastosta ja ihmetellään.

Ollaan käytetty monia niistä myös pöytäkoristeina juhlissa.

Ehkä niillä jonkun vuoden päästä taas leikitäänkin...

 

...ja perävalot vaan näkyy...

Pesän teossa

Kirppislintu vaihtoi väriä ja rakensi naavasta pesän.

 

Lintu pesii nyt eteisessä, vanhan armeijan pakin päällä.

Lintu oli varsin halpa kirppislöytö, materiaalina valurauta.

Poistin myrkyllä mustan maalin ja siistin vähän saumoja.

 Laitoin pikkuisen vihreää maalitussia silmiin.

Pihalta kootuista, tuulen pudottamista naavoista väänsin pesän.

Suihkin pesäkieppiin vähän spraylakkaa, ettei varista roskaa. 

 

Sitten istutin painavan linnun pesäänsä.

Nyt on eteisen lipaston päällä kalan lisäksi lintukin.

Löytänee tuosta symboliikkaakin, 

toive ettei pakkia tarvita, vaan lintu saa pesiä rauhassa.

Mutkia matkaan

Pari lusikan vartta muuntui taas korvakoruiksi.

 

 

 Lusikat olivat suht ohutta metallia, joten kevyehköt.

Tykkäsin myös mutkittelevaisesta kuviosta.

Lusikoiden taustapuolella lukee stainless steel.

 

Voimapihdeillä katkoin lusikat ja viilalla pyöristin leikatut päät.

Pienoisporalla porasin reiät ripustusta varten.

Hienolla hiomapaperilla kävin läpi kaikki reunat.

Lopuksi vielä kiillotus kromitahnalla ja koukut paikoilleen.

 

 

Ihan kivat tuli, muttei ehkä ihan arkikäyttöön, sen verran mittaa.

Ruutuaika

Asetelma olohuoneen pöydällä elää kalenterin mukaan.

 Pupu ja sydän löysivät nyt paikkansa teräspikareista.

Helmikuun alussa koottu asetelma keväistyi, siirtyi ruutuaikaan.

Kevättä rinnassa, jäniksen jälkiä hangilla, pääsiäinenkin edessä.

Olisiko tämä asetelma olohuoneen pöydällä, vaikka vappuun asti... ;)

Raidallista

Tänään syntyi sohvatyyny rikkinäisestä hupparista.

 

Aika paljon oli veemäistä ratkomista, kun piti taskut irrottaa.

Se mitä ei voi piilottaa, tehdään siitä tärkeä yksityiskohta.

Eli keskellä oleva koristenauha, on ommeltu peittämään saumaa. 

Onnistuin tekemään tyynyn niin, että merkkikin jäi hyvään kohtaan.

Taustapuoli on yhtenäinen, selkäkappaleella kun oli kokoa.

Hupparin hihoja olin koneparsinut jo aiemmin,

sai niin toimien vielä vähän jatkoaikaa.

Mutta nyt hajosi vetoketjukin, niin jouti pilkkoa.

Koristenauhaa piti vähän tussilla värittää.

Muuttaa näin valkeat tähdet punaisiksi.

Meidän on sohvalla useampaakin vanhaa vaatetta.

On ruutupaitaa, tyttären hylkäämää collegea ja omaa hupparia.

Ruudullista 2

Lisää ruudullista ompelua, eilen pilkotun ruutupaidan rippeistä.

 

Ruudullinen pupu, käy kausikoristeesta tai koko vuoden.

Pupun kaava lienee jostain 90-luvun käsityölehdestä.

Sekä tietysti pari pientä ja pehmeää sydäntä. 

Oli inhan leprua kangasta ommeltavaksi, sinkusi sinne tänne.

 

Yksi ruutusydän pääsi puukulhoon, muiden sydänten seuraan.

 

Hihojen yläosista ompelin suojapussukoita kelkkalaseille.

Niin pehmeä kangas, ettei ainakaan naarmuta linssejä.

Ruudullista

Rikkinäisestä miesten paidasta sai ommeltua sohvatyynyn.

Suosikkivärini, eikä ruuduissakaan mitään vikaa.

Joten pitihän paidan ehjiä osia hyödyntää.

 

Etukappaleiden nappilistat ompelin yhteen, ettei repsota. 

Toinen syy, kun ainahan nappien kiinnityskohdat on kärsineet.

Takakappaleen pituus riitti hyvin taitteeseen, ettei sisätyyny näy.

 

Hihat ja kaulus olivat jo käyttökelvottomiksi kuluneet. 

Paita olikin pitkään käytössä, vain ja ainoastaan työhuoneella.

Kyyhky 2

Vanerista sahattu kyyhkykin valmistui viikonlopun aikana.

 

 

Kärsivällisesti kolmevuotias pikkuneiti suti pintaan valkoista maalia.

 

Tällaisena askartelusarjana linnun hänelle vein.

Sinne jäi lintu lentelemään ikkunalle, keväiseen auringonpaisteeseen.

 

 Edellisessä kyyhkypostauksessa lupasin tulostettavan kaavan. 

Jota saa siis ihan vapaasti kopioida, käyttää ja varioida.

 

 

 Linkki PDF tiedostoon.

Kyyhky

Käsityöryhmissä näkyy paljon rauhankyyhkyjä,

joten teinpä omanlaiseni minäkin.

Onhan tuo tämän kevään linnuista, kaikkein odotetuin.

 

Saadusta alumiinilevystä, leikkasin kultasepänsaksilla osat.

(levyt yhden paapan peruja, oli kierrättäjä ja keräilijä hänkin)

Seuraavaksi viilasin ja hioin kaikki reunat siisteiksi.

Sitten taoin kuulapäävasaralla siipiin vähän muotoa.

Itse suunniteltu ja piirretty kaava, muropaketin pahville.

Saa vapaasti kopioida, käyttää ja varioida.

Voisin yrittää ensi viikolla, jos osaisin laittaa PDF:nä.

 

Tässä osat ennen linnun kokoamista.

Niittasin osat yhteen yhdellä sisarniitillä.

Näin tehden, siipiä pystyy vähän kääntelemään.

Kyyhkyn toteutukseen käynee monikin materiaali.

Itsekkin sahasin ohuesta vanerista, yhden kyyhkyn osat.

Tyttärentyttären maalattavaksi ja tyttären liimattavaksi.

Josko ensi viikolla nähdään, millainen on 3-vuotiaan kyyhky...

Stainless 2

Jatkoa aiemmille askarteluille, eli lisää lystiä lusikoista...

Toisestakin lusikan varresta sormus, entistä kummallisempi.

 

 

 

On taas ihan mahdoton kuvattava, kun peilaa kaiken.

Tämä on väännetty niin päin, että stainles lukee sisäpinnalla.

Yläsilmukassa sitten tietysti alapuoli näkyvillä. 

Oisko tässä nyt sitten timantin mentävä reikä, ehe ehe.

Juu, nää on vähän pöljiä puuhia, mutta niin kivoja tehdä.

Jos kyllästyn, kelpaavat metallinkeräykseen väännettyinäkin.

Stainless

En sitte heittänyt eilisen projektin lusikan vartta pois.

 

 Katkoin ja viilasin päät, sitten taivutin pihdeillä sormukseksi.

Lopuksi hioin 360 paperilla ja kiillotin kromitahnalla.

Vähän pöljässä kohtaa lukee tuo: 18 stainless Japan.

Toisaalta onko tässä taas mitään järkeä muutenkaan.

Tämmöinen oli varren pätkä aloittaessa.

Molemmista päistä vähän lyhensin.

Toiselta puolen tämmöinen.

Voi pitää rako ylöspäin, tai kämmenen puolelle.

Kiiltävää

Naistenpäivän kunniaksi pari ruostumatonta sydäntä.

 

Eli kaksi rikkinäisistä lusikoista tehtyä korvakorua.

 

 Muoviset päät oli rikki, lusikat vanhoja ilmaisia pelastuksia.

Lusikoiden takana lukee: 18 stainless Japan.

Ensin yläreunan lovet ja pyöristykset, viilalla ja miniporalla.

Sitten ripustusta varten reiät ja turhat varret pois.

Taas muotoilua, ensin koneella ja sitten käsin, lopuksi kiillotus.

Joten, teräksisen sydämellistä naistenpäivää !