Rahi vai tuoliko tuo

 Ostin kirpparilta vitosella kivan, kunnostuskelpoisen rahin.

Päällikangas oli kulunut ja jalat klenksuivat.

Irrotin kaikki verhoilut ja fyllit.

Ei ehkä tukevin rakenne, kun kovalevy sitoo osat toisiinsa.

 

Vaihdoin keskellä olleen kovalevyn ohueksi vaneriksi.

Rakennetta vahvistaakseni liimasin ja ruuvasin 

vielä koko kantta peittämään 6,5 millisen koivuvanerin.

Hiomakoneella pyöristin vanerin reunat.

Samalla sain vahvistettua tätäkin, mahdollista ongelma kohtaa.

Sain kaikki jalatkin irroitettua, vaikka yksi tiukassa olikin.

Hioin jaloista pois maalit ja käsittelin ne puuvahalla. 

Kuivuttuaan liimasin jalat pitävällä puuliimalla paikoilleen.

Muutama vanukerros väliin ja uusi verhoilukangas kiinni. 

Samaa kangasta on olohuoneen tuoleissa ja toisessa sohvassa.

Olohuoneeseen rahiksi menee, 

mutten ole varma onko tämä rahi vai kampauspöydän tuoli.

Pilkkuja

Joskus tarjouskorista napatut tapletit ompelin tyynynpäällisiksi.

 Ensimmäiseksi ratkoin auki kaikki käänteet ja silitin suoriksi.

Kun oikein tarkkaan mittaili, neljästä riitti juuri ja juuri

kahteen kaksipuoliseen ja 40 x 40 cm kokoiseen tyynyyn.

Ensin meinasin käyttää tapletteina, mutta käytinkin liinoina.

Oli ommeltu jossain Intiassa ja ihan miten sattuu.

Erikokoisia, kieroreunaisia ja parissa saumavarat noin millin.

Ei noita vikoja huomannut silloin katsoa siinä tarjouskorissa.

No ei nuo maksaneet kuin 2 euroa 4 kappaletta ja kiva kangas.

Varastostani ei löytynyt muita sopivia vetskareita, kuin nämä.

Muovivetskari olisi ollut parempi, mutta menee se näilläkin.

Silitin vetoketjut suoriksi, eihän noita muuten olisi ommellut.

Vähän oli pituuttakin liikaa, mutta se korjaantui saksilla.

Eikä nuo jo vuosikausia jemmatut purkuvetskarit,

 nyt oikein muualle olisi enää kelvanneetkaan.

Hyllyliinat

Löysin kirpparilta isohkon sydänkuvioisen pöytäliinan.

 

Ompelin siitä vitriinikaappien hyllyille liinoja.

Liinan koko oli 200 x 130 senttiä ja hinta 4 euroa.

Leikkasin liinan palasiksi ja ompelin tarvitsemani liinat.

Vähän jouduin toimimaan vastoin langansuuntia, 

sillä en halunnut näkösälle yhtäkään rikkinäistä sydäntä.

Hyvin riitti, 4 + 2 hyllyliinaa ja lisäksi 2 leipäkoriliinaa.

Pieniä paloja jäi vielä jonkin vaatteen tai muun koristeluun.

Nämä kapeat kaitaleet, olivat hankalimmat silitettävät.

Kuvion mukaan leikattu kangas kun kiskoi kovasti vinoon.

Nyt on mustissa vitriinikaapeissa kiva annos punaista pirteyttä.

Liinat myös suojaavat maalipintoja, astioita siirrellessä.

Kerrankin mulla kävi tuuri, sillä olin suunnitellut näiden tekoa
 jo jonkin aikaa, mutta kun ei ollut sopivaa kangasta.
Olin jo varautunut tilaamaan, kun ei täällä ole kangaskauppoja.
Sitten sopiva kangas tuleekin kirppiksen hyllyssä vastaan.

Silmällinen

 Pitkästä aikaa kirpparilta löytyi yksi Häränsilmä tuhkakuppi.

 

 Tämän väristä ei vielä kokoelmassa ollutkaan.

 

Nyt on neljä värillistä ja neljä savun harmaata.

Kuvattu pölyineen, kun ei ollut nyt intoa niiden pyyhintään.

Tuikkualustoiksi olen noita haalinut, miksei dipeillekkin.

Nuorempi tytärkin näistä tykkää ja hän saa näistä osan,
kirkas kun hänellä jo onkin, omana kirppislöytönään.

Sälät seinällä

Kokosin jo aiemmin kootun pikkusälätaulun uudelleen.

Tällä kertaa liimasin taustalle ralliruutukangasta.

Kauan sitten, kankaan takia ostetun, kirppismekon rippeitä.

 

Tässä muodossa oli aiemmin, kun taustana tapetti.

Vähän oli liian tumma, eikä sälä erottunut pohjasta.

Kiskoin irti tapetit ja hion pohjista pois vanhat liimat.

Rekisterikilvestä leikattusta kasista poistelin turhia reunoja. 

Pois jäivät polkupyörän keulamerkki kotka ja kromilistan pätkä.

Sepustusta synnystä ja selityksistä aiemmassa postauksessa.

Pikkukehyksiin tulevat kankaat väritin permanent tussilla.

Yksi kehys, Chryslerin tähdelle, piti tehdä lisää.

 Sen sain sopivan kokoiseksi pilkkomalla isommasta.

Ei kulu, ei kuulu

Nahasta tein pienen "pitsiliinan", kun tarvitsin jotain 

valurautapadan alle, suojaamaan maalipintaa.

 

Etsin sopivan nahkapalan ja tein padan pohjasta kaavan.
Noita nahkoja olen kirpparilta ostanut, joskus 20 vuotta sitten.
Tämä, muista väriä ottanut pala, kelpasi hyvin juuri tähän.

Poispyyhittävällä merkkauskynällä tein tarvittavat piirtelyt.

 

Saksilla leikkasin reunat ja meistillä tein vähän pitsimäisyyttä.

Armeijan saapasrasvalla sopivan patinainen väri.

Padan pohjasta irtoaisi kuitenkin mustaa, nyt se ei haittaa.

Tuli juuri hyvän kokoinen.

 Ei paljon näy padan alta, mutta estää pataa jättämästä jälkiä.
Ennen alla oli patalappu, mutta se tuli aina alas, kun padan otti.
Nahkainen pysyy paljon paremmin paikoillaan.

 

 Säilytän pataa ihan näkösällä, vitriinikaapin päällä.

Viereiset kattilat eivät ole enää ruuanlaittoon kelvollisia, 

mutta hyviä jemmapaikkoja, niiden pohjissa on huopatarrat.

 

Mikä taas ei kuulu keittiöön, no ehkä 10 litran jerrykannu.

Syksyinen 3 euron kirppislöytö päätyi kuitenkin juuri tuohon.

Aina pitää olla jotain, joka ei ihan kuulukkaan joukkoon.

Pesin kanisterin kahdesti, ettei varmasti sotke, eikä haise.

Kolaa ja muuta kivaa

No piti sitten saada eilen tehtyyn laatikkoon pari pulloakin.

Vanhoihin pulloihin tein läppärillä soikeat etiketit.

 Tulostin ne punaiselle paperille, leikkasin ja liimasin kiinni.

Lumi-Kola. Nautitaan kylmänä. En sen kummempia laittanut.

Nyt on sitten kolalaatikossa mukamas kolaakin :)

Korjasin myös ilmaiskorista napatun liinan.

Oli pari katkennutta lankaa ja auringon haalistama pinta.

(koitin kyllä kuvata niitä langan katkoja, mutten onnistunut)

Pujottelin sojottavat langat virkkukoukulla takaisin paikoilleen.

Ratkoin osin purkautuneet päärmeet auki, käänsin liinan toisin päin 

ja ompelin koneella uudet kapeammat päärmeet.

Reikäommel oli samannäköinen nurjaltakin, joten voi kääntää.

Juuri sopiva mikron päälle, erottuu mustat pukitkin paremmin.

Kirpparilta löytynyt uudenveroinen, hmmm, miksi tätä kutsutaan...

Olkoon tuplapatalappu, jolla saa hyvin isotkin padat uunista ulos.

 

Kuviot ja värit oli niin mun ja kotimainenkin vielä.

 Lasittomaan vitriinikehykseen on muuttanut Terästyttö. 

Vaihdoin kehyksessä olleen taustapahvinkin, nyt samanlaista 

seppälän kartonkipakkausta, kuin kitarakahvilan takaseinäkin.

 Viikkasin eilisessä kuvassa olleet tummanpunaiset liinat kaappiin.

Jätin nurkan pikkulipaston taas vaihteeksi ilman liinaa.

Patalaput on pinossa talousjakkaralla, kun ei oikein seinätila riitä.

Lumi-Kola

Tein hajonneen kaapin ylä- ja alalevystä laatikon keittiöön.

Tälläsin vielä kylkeä koristamaan kolajuomalogon.

Tuotemerkki on omien aivojen tuotos ja ehtaa suomenkieltä.

Jonkun aikaa piti ajatusta pyöritellä, ennen kuin valkeni.

Laatikon sudin huonekalumaalilla kertaalleen ja sitten hioin.

Se on tehty piilottamaan moniväristen mukien kokoelma.
Vähän liian siisti laatikosta tuli, pitäisi kai hiukan kolhia sitä.

 

Monessa paikassa palvelleesta ja lopulta hajonneesta kaapista, 

pelastin puiset pohjan, kannen ja hyllyn. Muu olikin kovalevyä. 

Hyllyn rimat jäi odottamaan muuta ideaa, kun en tarvinnutkaan.

 

Logoa varten etsin kivan fontin, tulostin tekstin ja hiutaleen. 

Leikkasin sabluunan terävällä veitsellä kontaktimuovista.
Aikansa kuivuttuaan, hioin logonkin karhunkielellä kuluneeksi.

Aiemmin mukeilla ollut laatikko oli matalampi ja puunvärinen,

siirtyköön se nyt jonnekkin muualle, kun tein paremman.

Pörrö

Taas syntyi neulekehällä yksi pipo, tällä kertaa pörröinen.

Langaksi purin joskus neulomani ja jo hylätyn kaulaliinan.

Kaulaliinassa oli jo useampaa lankaa, muttei tarpeeksi paksusti.

Löysin onneksi lisää tuota monisävyviolettia lankaa varastostani.

Neulekehällä tekeminen on kivaa. Innostuin niin, että tekisin
vaikka kuinka monta pipoa, kun voi telkkarin ääressäkin tehdä.
Käy vaan aikalailla hartioille, ainakin mun työasennoilla.

Köynnöstävä rakkaus

 Rautalankakehykseen väännetty rakkauden köynnöstämä puu.

Eli tein taas yhden aiemman työni uusiks, kun tuli uusi visio.

Puu taipui 2 millisestä rautalangasta ja sidonnat 0,9 millisellä.

Kehys on ollut vanha amppeli, josta lautanen ruostunut puhki.

Lisäksi vähän punaista lankaa, muutama sydän ja hyönteinen. 

Uusi puu pääsee roikkumaan keittiön ikkunaan vanhan tilalle.

 

Tämä oli aiempi versioni, josta en enää tykännyt. 

Huomasin olleeni olin tyytymätön tuohon jo silloin.

 

Tässä puu valmiina, mutta ilman mattamustaa spraymaalia.

Puun vääntämiseen käyttämäni 2 mm lanka on sekundaa,

ruostetta ja huonosti hehkutettu, ei käy myytäviin töihin.

Laputettu

Reikäisestä kaitaliinasta ja palasta vilttiä tein kaksi patalappua.

Puolitin liinan ja leikkasin pois reunojen vihreät.

Ompelin taskuksi, käänsin, silitin ja pujotin sisään viltin palan.

Sitten taitoin kiinni viimeisen reunan ja ompelin senkin.

Tikkasin moneen kertaan tummanpunaisella langalla

 ja hiukan eri kohdistakin, että muodostui erottuva kuvio.

Oli aika keljua ommeltavaa, etenkin reunat taitoksineen.

Molemmat materiaalit ilmaiskorista joskus napattuja.

Kaitaliinan reikä oli melko reunassa, kangasta riitti tähän.

Tykästyin tuon kaitaliinan käsinkudotun oloiseen pintaan,

joten halusin hyödyntää siitä ehjät, punaiset osat.

Leikataan ja lisätään

Hupparistani oli hiha jo melko räjähtänyt.

 

 Toinen ei ollut ihan näin huono, mutta repsotti sekin.

 

Leikkasin hihoista pätkät pois ja ompelin tilalle pitkät resorit.

Aikoja sitten ostettu resorin pala löytyi kangasvarastostani.

Ite tykkään, eipä ole hihojen ryntyt touhutessa tiellä.

Etenkin kun kiskon hihat melkein aina vähän ylös.

Huppari on Blend merkkinen miesten huppari, 

joku vuosi sitten kirpparilta eurolla tai kahdella ostettu.

Tykkään hupparista ja korjattuna voin taas käyttää sitä.