Kruunumutterit

Tein kierrätysmateriaaleista pari kruunupäätä.

 

 

 Kaksi kruunumutteria, purettu jostakin.

Kaksi puista munakuppia mustaksi sudittuina.

Kaksi saatua puupalloa kolvilla koristeltuna.

Purettuja pieniä puuhelmiä kuminauhaan.

Munakuppien pohjiin porasin reiät

ja päihin reiän alut, kiinnitin päät ruuveilla.

Kruunut kiinnitin pikaliimalla.

 

Telkkari meni vaihtoon, kun edellisen ruutu pimeni.

Samalla kenkkuileva kotiteatterikin vaihtui soundbariin.

Pöytä alkoi näyttää niin tyhjältä, että jotain piti keksiä...

 

Laitoin pöydälle vanhoja billnäsin jakoavaimia.

Kruunumutteripääthän sopii hyvin niiden seuraan.

Taskun pohjalta

Kokosin olohuoneen pöydälle puukulhoon pikkuromua.

Ajatuksena: taskun pohjalta kaivettua, joskus ennen.

 

 

 

Yhtä ja toista pientä, metallista, rajatulla värimaailmalla.

 

 

 Pieni linkkari, piippurassi, pullonavaaja, 

polkupyöilijän lahkeen pidin, nippu avaimia,

auton venttiilihattu ja polkupyörän ketjun lukko. 

Ruotsalaisia ja suomalaisia kolikoita 60-70-luvulta.

Avaimia piti teräsharjalla vähän kiillotella.

 

 

Linkkuveitsessä oli terän kärki poikki.

Miniporalla ja teräsharjalla putsailin tätäkin.

Viilalla pyöristin kärkeä, että vähän paremmalat näyttäisi.

Kaikki pikkuromut on jostain vain kertyneitä,

ajatus niiden kokoamisesta yhteen, on kytenyt jo jonkin aikaa.

Pitikö pukea

Jos eilen radion päällä istuvia puutyyppejä,

niin tänään vähempi pukeisia olohuoneen ylähyllyltä.

 

 

Voishan barbille pukea vaatteet, mut eihän toisellakaan ole.

Luuranko ehti istuksia yksin jo jonkin aikaa, 

siitä lähtien, kun puutyyppi löysi itselleen tyttöystävän.

Barbikin oli pitkään kirppiskasassa, kunnes sen muistin. 

Tuollahan se voi ootella hyllyllä seuraavia leikkijöitä...

 Tuolit muinaisia tiimarilöytöjä, kokeneet jo useamman värin.

Pöytä pyöreästä kehyksestä, vanerista ja pyörökepeistä.

Messinkipikarit on tehty pienistä kynttiläjaloista. 

Luuranko on vuosien takainen matkamuisto Tietomaasta.

Rockradio

 Rikkinäinen radio muuttui sisustusesineeksi.

 

Sain sen resuna ja päätin muokata siitä hyllyn.

Radion päälle puinen pariskunta rockia kuuntelemaan.

 

Ennen kuvan kaivoin netistä, kun unohtui taas kuvata. 

Joku mukamas vanha halpatuotanto siis kyseessä.

 

Purin radion osiin ja riivin sisältä kaiken turhan pois.

Hioin ruskean petsi/lakkapinnan kunnolla rikki.

Sudin pintaan mustaa puuvahaa, että näyttäisi rämältä.

Ylös laitoin sivuille pienet rimat ja niiden varaan hyllyn.

Maisemoin sitä vähän ruudullisella kontaktimuovilla.

Hyllylle laitoin metalliauton ja rockia laulavan trollin.

Kaksi koota

Kirpparilta löytyi kaunis pieni puurasia.

 

 

 Eikä ollut kalliskaan, kun alle euron jäi hinta.

 

Kalevala korun kirjaimet pohjassa.

 Tykkään tuosta, laittanen jonkun korun rasiaan esille

ja googlailen lisää tietoa, koska moisia on valmistettu...

Puuta nurin

Ei paljon kerkeä postailla tai muuta touhuta,

kun on joka keväinen puiden kaato taas menossa.

Siistitään tonttia ja tehdään tulevaisuuden polttopuuta.

 

 Kun on aamulla aikaisin liikkeellä, niin hanki kantaa

ja varvikko (marjamaani) säästyy vaurioilta.

Moottorikelkka ja pankko helpottaa puiden siirtelyä.

Kirahvin korva

 Jo useamman lapsen leikkeissä ollut kirahvi,

oli muuttunut tupsukorvaiseksi kaveriksi.

 

Mutta tämä mummopa vaihtoikin uudet korvat.

 

 

 

Alkuperäiset olivat keinonahkaa

ja kuten näkyy, repsottivat jo pahasti.

 

 Ensin ruuvi auki, sitten vielä nitkutella naula irti.

Koska uudet korvat ovat paksua nahkaa

ja ruuvi menee niistä läpi, jätin naulan pois.

 

Vaihdoin ristipääruuvin torxkantaiseksi.

Maalattu ristipää kärsi jo sitä irrottaessa.

 

Taas kestää ainakin yhden lapsen leikit.

Pitkäkorvantai

Näiden pitkäkorvien myötä toivotan:

 Hyvää pääsiäistä!

Iso, keskimmäinen pupu aiempi kirppislöytö.

Ruudulliset omatekemiä: mustavalkea ja mustapunainen.

Tyhjää pyytämässä

 Taas yksi kierrätysmetallinen kalanpyydin värkätty.

 

Tällä kertaa kolafirman pullonavaajasta.

 

 

Avaaja voimapihdeillä sopivasta kohtaa poikki.

Sitten viilaamalla oikean muotoiseksi.

Poralla yksi reikä lisää ja hiontaa, sekä kiillotusta.

 

Tiedä tuleeko kalaonnea kokeiltua tälläkään, 

ihan silkasta luovasta hulludesta toteutettu.

Etumaisen, jo avaajassa olleen reiän hyödynsin.

 

Omatekoisissa ja ei pyörivissä leikareissa,

niissä hyödynsin katkennutta tulpan ketjua.

Pihdeillä irroitin siitä tarvittavat "helmet".

Scania

Ostin joskus nostalgiasyistä kirpparilta ikikalenterin.

Korjailin sen mieleisemmäksi ja pistin seinälle.

 

Tein siihen itse uudet, oman näköiset magneetit.

Sekä naarmutin lisää, että kalenteri näyttäisi siltä, 

kuin olisi ollut vuosia jonkun autotallin seinällä.

 

Tuommoinen oranssi Scanian nuppi,

 tuo lapsuusmuistoja kotikyliltä mieleen.

 

 

Euron maksoi, yksi magneetti puuttui ja naarmu.

Pikkuviat eivät tietenkään minua haitanneet,

vaan jättivät tilaa luovuudelle.

Mistä lie talteen näpsäisty magneetti.

Veitsen kärjellä rapsin liimat pois ja sahasin kahtia.

Työkalut sahasin oikein ohuesta vanerista.

Vanerin olen purkanut jostain taulusta talteen.

Pintakäsittelyksi oranssinpunainen puuvaha.

Kerroksin kerran vielä

 Nyt on pilkottu loputkin tuolin jalan palasta.

Vielä siitä kuitenkin sai kaksi pientä sydäntä.

Niistä tein magneetit magneettirunotauluun.

Tuolin jalka halki ja sitten sahaamaan sydämiä.

Pintaan vesipetsiä ja mattalakkaa.

Taakse kaksikomponettiliimalla pienet magneetit.

Keittiön oveen kiinnitettyjä vanhoja uunipeltejä.

Pelleistä hiottu pois pahimmat epätasaisuudet.

Pellit ja kirppislöytömagneetit olleet tuossa jo vuosia.

Kerroksin kans

 Lisää rikkinäisen tuolin jalasta sahattuja sydämiä.

Nyt koristeena pullon kaulalla roikkumassa.

 

Pätkä jostakin purettua metalliketjua, muoviruusuja,

tyhjä pullo, sekä saatuja, vähän viallisia apilalaseja.

Laseissa aiemmin kertopuupalasta tehdyt pata ja hertta.

Asetelman nostin keittiön ikkunalaudalle.

 

Sahattu siis samasta palikasta kuin eilinen sydän.

Kun suunnittelee tarkasti, niin pienestäkin palasta riittää.

Sahasin jämän ensin halki, että sain ohuempia sydämiä.

Näissä ei vaan syyt erotu ihan niin selvästi. 

Pintakäsittely näissäkin, vesipetsi ja mattalakka.

Kerroksin

Liiteristä löytyi pätkä vanerista tuolin jalkaa.

 

 

 

Sepä päätyikin työhuoneelle ja muuttui sydämeksi.

 Koska halusin hyödyntää vanerin kerroksellisuuden.

Sahasin ensin karkeasti sydämen muotoisen palan.

Jonka muotoilua jatkoin eri työkaluilla hioen.

Lopuksi pintaan vesipetsiä ja himmeää lakkaa.

Ei ollut kovin kummoista palaa enää jäljellä.

Onnistuin hyödyntämään palikan leveyden ja paksuuden.

Sydän on 33 mm leveä, 24 mm paksu ja 80 mm pitkä.

Monesko

Kirpparilta tarttui mukaan yksi punainen emalimuki.

 

Monesko jo ? Tämä taitaa olla numero 22.

Jos lasken keittiöstä löytyvät punavalkoiset mukit. 

 

Käsityökamarissakin pikkuromukippoina 11 mukia.

Päästään näemmä jo 33 mukiin.

Hmm, aika monta, olisko pitäny jättää laskematta. 

Taitaapi olla yhdessä eväskorissakin vielä 2 mukia...

Muitakin puolalaisia mukeja löytyy...

Punaista ja valkoista.

10 mukia kahvelikippoina vitriinikaapissa.

Suksilla

Tunturissa laskettelemassa.

 

Aprillia, aprilla.

En ollu, vaan mäenlaskijat etupihan lumikasoilla.

 Kovin on laskeneet, kun on suksista kärjet poikki.

Noiden ikää en tiedä, usealla vuosikymmenellä valmistettu.

Plastexilta näkyy löytyvän vielä tänäkin päivänä.

Meni mullakin lapsena puusuksista kärjet poikki, 

kun niillä liian pientä ja jyrkkää törmää laskettiin.