Toinen vihainen ankka

Alpakkainen noppakippo näytti pöydällä niin yksinäiseltä, 

että tein sille toisen "vihaisen" ankan kaveriksi.

 

 

Ankka on oikeasti säästölipas, kai lapselle lahjaksi tarkoitettu. 

Olen sen joskus romukasasta pelastanut ja aiemminkin tuunannut.

Nyt liimasin punaisena killittävät, muovitimanttiset silmät.

Lisäsin kaulaan tribaalikorun, tuotelipukkeen ketjulla,

sekä metallirinkulan, poraamaani reikään nokkaläväriksi.

Kaikki lisätyt sälät, löytyivät tarpeettomina omista kätköistäni.

Nyt on kummallakin puutarjottimella metallistakin materiaalia.

Liekö molemmat metallit, myös ristiäislahjoiksi tarkoitettuja esineitä.

Pataässä ja noppa kuutonen, puulautaset olen tuunaillut aiemmin.

9 sorminen ankka

Materiaalilaatikossa on vuosia odottanut korvaton alpakkamuki.

 

Nyt sain idean tehdä siitä noppakipon.

Vähän outo ankka, melko vihainen ilme ja yhdeksän sormea.

Kaiverruksen perusteella muki on 50-luvulta.

Korvasta ollut jäljellä, kuin rippeet tinauksesta.

Ensin kolvilla sulattelin pois loppujakin tinauksia, sitten

hienolla hiomapaperilla ja krominkiillotustahnalla, siistin.

Eipä kyljestä enää huomaa, että jotain puuttuu.

Metallikukkia

Löysin laatikosta hopeaa ja tein keittiön pöydälle uuden asetelman.

 

Vuosien aikaisia kirppislöytöjä kaikki, paitsi oma tekemät kukat.

Kartio kermakko ja sokerikko 50-60-lukujen vaihteesta. 

Lautanen Fineliä, maljakko Lindshammar, Sweden.

Sokeriksi laitoin muovitimatteja, niinkuin joskus ennenkin.

Lajittelin aarteitani ja hoksasin, että samat kukkakuviot päissä.

Turkulaista hopeaa molemmat, lusikka vuodelta -72 ja lapio -63.

 Keittiön pöydällä voin noita nyt ihailla.

Seinälle sullottu

 Reilu neljä vuotta sitten valmistunut kanavatyö sullottu kehyksiin.

Kirpparilta silloin ostin, ihan television tuijotuksen ohella tehtäväksi.

Lakkasin odottamasta sopivan kokoisten kehysten ilmestymistä

ja sulloin muutan sentin liian pieniin raameihin.

Taittelin pahvin avulla pienemmäksi, saa myöhemmin isommaksikin.

Näyttää ihan siedettävältä, kun alareunasta rajautui kivet pois.

Kehys on ollut joskus keltaiseksi tuunattuna vessan seinällä.

Nyt ehti jo jokusen vuoden odottaa uutta käyttöään.

Värimaailma ei ole mieleinen, mutta eteisen seinälle ripustin.

Eipä meillä kukaan kulje etuovesta, että melko näkymättömissä.

Pienet muistot

 Laitoin pieniä muistoja lapsuudesta pieniin kehyksiin.

Mummolta saadut ja jo kauan sitten hajoneet:

Rintakoru, avain ja siitä roikkunut lukko.

Kaulakoru jonka keskeltä irronnut hevosenkenkä.

Isän Kirsberry pullojen lasit, olivat lapsuuden nukkekodissa.

Pohjana askarteluhuopa, sydämen kirjoin langanlopulla.

Oli sävyä vaihtava lanka, etsin siitä tähän sopivat kohdat.

 

Ekan version tästä, tein jo parisen kymmentä vuotta sitten.

Nyt tein kokonaan uudelleen.

Kurakintaiden kuivatukseen

 Tytär pyysi henkaria pyykkipojilla kurakintaiden kuivatukseen.

En löytänyt omista nurkista sopivia pyykkipoikia moiseen.

Ongelma ratkesikin, kun menimme heille kyläilemään.

Poistoon oli menossa rikkinäinen pikkupyykin kuivausteline.

Väänsin telineestä pyykkipoikia irti koukkuineen ja pujotin henkariin.

Olikin juuri sopivan kokoisen kiinnikkeet, eivät luista liiaksi henkarilla.

Kaksi henkaria tein, toisen saa pesuhuoneeseen ja toisen eteiseen. 

 

Eiköhän noilla taas jonkun aikaa pärjää ja kintaat saa kuvumaan.

Jospa ne löytyisi kadonneet pyykkipojat, niin teen sitten jämerämpiä...

 

 

Näin sai tästäkin vielä pelastettua käypäsiä osia jatkokäyttöön.

Nauhoilla näköä

Loputkin parittomasta paneliverhosta, on nyt hyödynnetty.

Viime viikolla verhoilin uudesti rottinkikorin, siihen kului enin osa.

 

 Jäljelle jäänyt pätkä, riitti liinaan vanhan ompelukoneen päälle.

Takana, aiemmin muokattu herätyskello ja kuparimaljakossa kukkia.

Koristeluun käytin jostain tulleita pitsinpätkiä ja purettua nauhaa.

 

Sai nopeasti koristeltua, kunhan ompeli nauhat koneella kiinni.

Omasta mielestä ruman väriset nauhat, on tässä ihan edukseen.

Pitsi oli vähän liian pätkiä, yhden jatkon jouduin tekemään.

Pöydällä taitaa olla samoja tavaroita, kuin aiemminkin.

Kirppareilta kertynyttä ja saatua, käsityöaiheista, vanhaa tavaraa.

Lempparina tietenkin tämä pieni venäläinen ompelukone.

Brion junaradalta ammattia vaihtaneine asennusmiehineen.

Ruostumaton

 Jäljelle jääneestä kauhan varresta väänsin rannerenkaan.

 

Ruostumatonta terästä. Valmis teksti riittää ainoaksi koristeluksi

 

 

Päät poikki ja viilalla päiden pyöristys.

Sitten pihdeillä, vasaralla ja alasimella kohti oikeaa muotoa.

Olihan siinä naputtelemista, että sai suht tasaista jälkeä.

Lopuksi hioin pintaa eri karkeuksilla, viimeksi 400 paperilla.

Kuvittelin ensin, että selviän pelkkien pihtien kanssa taittelemalla.

No ei taittunut tasaisesti, joten otin avuksi pienen vasaran ja alasimen. 

Kun pyöritteli, naputteli, taitteli ja taas naputteli, niin muoto löytyi.

Tykkään, sopivan kummallinen, niin että soppakauhaa vaan ranteeseen.

Neljännen kerran

 Joskus 90-luvulla ostettu rottinkikori, sai taas uuden verhoilun.

 Nyt pintaan tuli yksivärinen turkoosi.

Kankaaksi löytyi pariton paneliverho kirpparilta.

Kaikki ompeleet piti ratkoa auki, että kankaan leveys riitti.

 

 Edellinen kangas oli tahrainen ja tulevaan käyttöön väärä väri.

Kirstu oli muutaman vuoden vanhemmalla tyttärellä, 

hänelle verhoilin sen silloin vaaleanpunaiseksi. 

Rottinki osat on olleet harmaat, tuolloin maalasin valkeaksi.

Nyt menee nuoremmalle tyttärelle, sohvapöydäksi tai lelukoriksi.

Turkoosi sopii hänen värimaailmaansa.

 

Alkuperäinen kangas sinivalkoruudullinen.

Jossain välissä pinnassa ollut tummanpunainen samettikin.

Aiemmat verhoilut olin laittanut tuon päälle, 

nyt ratkoin alkuperäisen pois alta.

Korvikeosa

Saatuun kynttilänjalkaan tehty puuttuvan osan tilalle korvike.

 

 Vaihdoin samalla kynttilänjalan värinkin puuvahalla ruskeaksi,

Kynttilänjalka on tässä jo pesty kiehuvan kuumalla vedellä. 

Väheni väri pinnasta ja poistui puuhun imeytynyt steriini.

Tuohonhan kuuluu oikeastikin metallinen kynttiläkuppi.

Kynttilänjalan pohjassa lukee aarikka, joten googlasin kuvan.

Kynttilä on jalkaan aivan liian ohut ilman puuttuvaa osaa.

Metallihelan kynttilälle leikkasin tästä pokaliresusta.

Jonkun lakkaama, josta yritin joskus tulella poistaa lakat.

Epäonnistunut lakanpoistoyritys, tuli kelvoton.

 

Katkaisin pokaalin, sitten poralla ja viilalla pohja pois.

Krominkiillotustahnalla sain pinnan kiiltämään.

Feikkiähän tämä on, oikea olisi kai umpipohjainen.

Mutta en löytänyt sopivaa aihiota sellaiseen.

Eikä ole tarkoitus poltella tässä kynttilää, tulee koristeeksi.

Aiemmin muokatun kynttilänjalan kaveriksi vessan ylähyllylle.

Sarvisormus

 Tein sarven pätkästä itselleni peukalosormuksen.

Hirven tai poron sarvea, en tiedä, joskus jostain saatu pätkä.

 

 

Sarvessa oli reikää jo valmiina. Sahasin päästä sopivan siivun.

Porakoneella ja erilaisilla hiovilla terillä suurensin reikää.

Viimeistelyhionnan tein hienolla santapaperilla.

Kalan kuolleen silloin näin

 Toinenkin kierrätystaulu vessan seinälle.

 

Kuvaan idea pihistetty varoitusmerkistä.

Varoitusmerkki GHS09 - vaarallinen ympäristölle

 

Sitähän se vesivessa voi olla. Omassa on asiat kunnossa, 

jätevesijärjestelmä uudistettiin ajantasalle pari vuotta sitten.

 

Kun idea taulusta tuli, piti sen toteuttamisen mahdollisuus testata :)

Kuviohin hyödynsin jo aiemminkin käytettyä alumiinipulloa.

Ehtinyt toimia jo lampunvarjostimenakin.

Leikkasin pullon levyksi ja sitten siitä levystä kuviot.

Koitin oikoa palat mahdollisimman suoriksi ja viilasin reunat.

Kiinnitin kuviot kaksipuolisella teipillä pohjaan.

Kalaan löysin palan ohutta kuparin väristä metallilevyä.

Kehyksen maalasin ja pohjan tein samalla kun aiemman taulun.

Siellä se nyt on vessan seinällä tämäkin taulu.

Pohjantähti

Kakkuvuuan pohjasta tuli tähti pyöreisiin kehyksiin.

 Varastossa on kauan pyörinyt tähden muotoinen kakkuvuoka.

 

 

Koska ei tuolla ole käyttöä, niin leikkasin tähtikuvion irti.

Viilalla siistin reunat ja pinnan naarmuja tasasin teräsharjalla.

Varastossa oli myös kaverilta saatu muovinen kehys. 

Suihkin kehyksen hopean väriseksi.

Sahasin vanerista taustalle ympyrän, jonka puuöljysin.

Pohjan liimasin kehyksiin ja tarralla tähti kiinni pohjaan.

Ripustin taulun vessan seinälle, 

Takaseinällä kun on isompi tähti jo ennestään.

Eli laatuluokitus parani yhdellä, vaikka ruma seinä onkin.

Kehyksiä olisi vielä toinenkin, keksinköhän siihen jotain...

Munia

Pääsiäisen kunniaksi kuvailin munia.

 

 Emalikulhossa viime keväänä tehdyt kelomunat.

Kaverina tuunattu pukki, eikun huhtikuinen oinas ja kuningatar.

Nyt tein lisää yhden naulatun puumunan.

 

Hiomakoneella raakamuotoilu ja hiomapaperilla loput.

Pintaan itsesekoitettu puuvahasävy ja sitten pieniä nupeja.

Olohuoneen pöydällä, tuunatussa kipossa, kirppareilta keräiltyjä munia.

 Mistä lie minulle päätynyt Lilleri Lalleri vai Tyyris Tyllerö.

Pohjassa teksti: Apollo Film Wien 84, Schleich W.Germany.

 

 

Kaveriksi laitoin mummolta periytyneen puisen munakupin,

joka ei tainnut olla koskaan käytössä, vaan meidän lelukorissa.

Lisäksi kotoa, lapsuudesta, kanalasta, periytyneen pesämunan.

Mukavaa ja aurinkoista pääsiäisen aikaa kaikille!