Vaa ku noi

Olipa tällainen joskus ilmaiseksi saatu tarra.

Lapin läänin vaakuna 1962-97.

Tarrana viitsinyt sitä mihinkään liimata.

Mutta sitten keksin liimata sen muovilevylle.

Vähän jännitti, onnistuuko muotoon sahaus, 

ja vielä sahausreunojen siistiminenkin, 

vai irtoaako tarra, alkaako reunat repsottaa.

Liimasin siis suorakaiteen muotoisen tarran

 ensin muovilevylle ja sahasin vasta sitten.

Onnistui kuitenkin yllättävän hyvin.

 

Siellä se nyt on Taunuksen maskissa,

olohuoneen oviaukon päällä, 

muitten vaakunallisten juttujen seurassa.

Kaksipuolisella teipillä kiinnitin maskiin.

Poimintoja

Pari käsityöjuttua löytynyt ilmaiskoreista.

 

Kirja vuodelta -78 ja paketti lankapuolia.

Lokeroille

Miehen autotallissa tuollaisia laatikoita,

mutta ei seinäkiinnitystä niille.

 

Lupasin tehdä jonkinlaisen systeemin.

Kolme tuollaista rimaa nyt sain aikaiseksi, 

materiaaleina kovalevyä ja vesivaneria.

Purkumateriaaleja, joten ei ihan puhtaita.

Joskohan kelpaisivat...

Mahalasku

Taulun tekelettä vähän paranneltu.

 

 

Taulu tai siis pala maalattua pahvia,

  löytyi joskus miehen autotallista. 

Putsailin sitä silloin ja laitoin kehyksiin.

Perjantaina iski idea taulun parantelusta.

 Mies ihmetteli kun nyhersin ja hihittelin itekseni.

No leikkasin viime vuotisesta joulukortista 

uusia, riemastuttavia yksityiskohtia tauluun.

Sinitarralla pistin nuo paikoilleen.

Tassua vajaa

Säläpussista pelastettu tassua vajaa susi.

 

 

 

Bamse hahmo ja niin söpö, viallisenakin. 

Aika pikkuinen kaveri, mittaa vain 6 cm.

 

Nyt susi rakentelee kehyksissä kasiukkoa.

Sähköteipistä tein feikkiä käsivartta.

Vaneripalasta sahasin kasin ja pään.

Dyykattu kehys maalattu ja muovilevystä tausta. 

Yksittäisiä helmiäkin löytyi koristeeksi.

Tähden leikkasin valkeasta tarrasta.

Olohuoneen seinälle, Texaco taulun pariksi.

Loota

Havuvanerin jämäpaloista tehty laatikko.

 

 

 

Vierashuoneeseen menee tämäkin.

Valkeaan hyllyyn, mutta alatasolla on ruskeaa.

 

Itse laatikon puuvahasin valkeaksi.

Tein vielä ohuesta vanerista peitelevyn eteen.  

Se oli tummahko, mutta vielä öljysin ruskeaksi.

Sen kiinnitin samoilla ruuveilla, kuin kilvenkin.

Joskus kirpparilta ostettu kilpi kai käyttämätön.

Teräsharjailin sitä kuluneemman näköiseksi.

Pyöristelty

Katkennut puukko korjailtu käyttökelpoiseksi.

 

 

 

Terän kärki mennyt jollain poikki.

Erling Vangedal, Denmark, Stainless, 

lukee terän tyvessä.

 

 

Viilaisin terän kärjen pyöreäksi,

 teroitin terän ja kiillotin vielä metalliosat.

Tein wenge puusta kotelon puukolle. 

Veljeltä saanut kyseisen puun jämäpätkiä.

Ohuita soiroja liimasin kerroksittain.

Yhteen kerrokseen sahasin kolon terälle. 

Lopuksi hiontaa ja vahaus.

Nyöri pitänee puukon tupessaan.

En aio roikottaa vyöllä, sieniveitseksi meinasin.

Vähän väärä vuodenaika kai moiselle,

mutta vasta viime viikolla, muuta etsiessä,

 löysin tuon puukon työhuoneelta.

Verhoja vaan

Toisetkin kirppisverhot ripustettu ikkunaan.

Viisi euroa maksoi nämä, sydämelliset verhot.

Auoin päätykäänteet näistäkin

ja ompelin uusiksi, että sain lisää pituutta.

Pilkkuja

Kirpparilta kahdella eurolla paneliverhot.

 

 Punaista ja pilkkuja, tykkään tietysti.

Purin verhojen päistä käänteet auki

 ja ompelin verhot yhteen.

Silitin ja ripustin ikkunalle.

Montaa lajia

Vierashuoneen piirongin päälle pikkuhylly.

 

 

 

Samaan tyyliin, kuin eilinen puulaatikko.

Monenlaista materiaalia sain hyödynettyä

ja samalla siivottua ne pois varastoista.

Nyt on lehdille oma hyllykkö.

 

Joskus saatu, pienen kirstun aihio. 

Huonolaatuista puuta ja kovasti kolhujakin.

Mutta ei tässä uudennäköistä toiveenakaan.

Puuta riitti pohjaan, kanteen ja päätyihin.

Hyllyksi löytyi pala jostain irrotettua hyllyä.

Taustalevyksikin löytyi purkuvaneria.

Ohennetulla ruskealla puuöljyllä käsittely.

 

Dyykattuille kahvoille maalinpoisto ja teräsharjaus.

 Jaloiksi jostain puretut puurenkaat.

 

Upotin ruuvit, ettei raavi piirongin kantta.

Kolme sivua

Tahdoin vierashuoneeseen vanhan puulaatikon.

 

 

 

Mutten ihan näin risaa ja värikästä.

Purin laatikon osiin ja aloin siistiä sitä.

Saatu laatikko, joka on ollut verstaalla,

 joten likaa, nauloja ja naulanreikiä riittää.

 

Pääty ja pohja meni vaihtoon toivottomina.

Kolme sivua hioin vähän puhtaammiksi.

Osa tahroista sai jäädä, että on patinaa.

Tein havuvanerin palasta uuden päädyn, 

hyödyntäen puolet vanhasta pohjasta.

Nyt molemmat päät on samanlaisia

 ja molemmissa kahva nostamista varten.

 

Kun sain laatikon koottua,

 käsittelin sen ohennetulla puuöljyllä 

ja pyyhin heti liiat pois.

 

 Jostain löytyneet kaksi pientä kahvaa.

Kuluneisuus ja malli hyvät tähän. 

Talttakantaiset ruuvit tietysti.

 

Sopivan vanhan ja kuluneen näköinen.

Just passeli vierashuoneen piirongin päälle.

 

Työmäärä huomioiden, 

tässäkään hommassa tuskin järkeä oli

uuden olisi tehnyt nopeammin.

Kivaa hommaa silti ja sainpa mieleisen.

Varsin tämäkin

Saunakiulun uuden varren myötä, tuli idea, 

että voisi olla teräksinen löylykauhakin.

 

 

 

Omista kätköistä löytyi sopiva teräskippo.

Puretun sohvan säleestä tein varren.

Sahalla ja hiomakoneella muotoillen.

Lopuksi sipaisu ruskeaa puuöljyä pintaan.

 

Varren kiinnitin ruuvilla.

Nyt on samaa sarjaa kiulu ja kauha.

Halki poikki

Saunakiulusta varsi halki ja poikki.

 

 

Lopullisesti katkesi vasta, kun revin sitä irti.

Kotimainen Opan kiulu, joten korjataan.

 

 

Tein koivusta uuden kädensijan. 

Vähän puuöljyllä tummensin, 

ettei heti näy hikiset kädenjäljet.

Oliskohan jopa vanhaa vankempi...

Vieteritön

Rikkinäisestä seinäkellosta ehjää hyödynnetty.

 

 Kehys ja kellotaulu laseineen, sekä taustalevy.

Taustalle laitoin tapettia, sillä pohja on lastulevyä.

Tällainen oli, kun aloin purkamaan.

Osia puuttui ja vetovieteri ainakin poikki.

Onnistuin irrottamaan taustaosan laatikosta.

Metallikehys laseineen, se oli helppo irrottaa.

Hiomapaperilla poistin valkeaa maalia,

paitsi reunan lovien kohdalta, liian työlästä.

Maalinpoistomömmöä en viitsinyt kokeilla,

sillä pohjan lastulevyssä oli jo kosteusvahinkoja.

Ruskealla puuvahalla käsittelin kehyksen

ja kultatussilla väritin reunan lovet.

Harmi, vanhat viisarit ei sopineet nykykoneistoon.

Valopää

Monta romua kierrätetty tähän valopäähän.

 

 

Pyörän lamppu, auton kahva ja ikkunaveivi,

joku alumiinitötterö ja pala rekisterikilpeä. 

Oranssi valolanka poistokorista 0,60 €. 

Alumiinitötterön hioin hiomapaperilla.

Rekisterikilven palasesta leikkasin kirjaimia.

Ne kiinni vartaloon kaksipuolisella teipillä.

Valolangan kieputin ja sidoin kimpuksi, 

että näkyisi vain valo, eikä lanka.

Valopää taitaa kiivetä olkkarin ylähyllylle...

 Polkupyörän lamppu oli aika surkea.

Ensin purku, osien pesua ja puhdistusta.

Teräsharjalla yritin vähentää ruostetta.

Pyörokepistä tein hahmolle kaulan, 

johon sain lampun kiinni

 ja joka kiinnittää lampun vartaloon. 

Johdolle porasin keppiin reiän.

 

En tiedä mistä autosta nämä on, 

enkä muista mistä on mulle päätyneet.

Veivistä poistin nupin, aika työläästi,

että saisin kädet samaan mittaan. 

Kädet kiinnitin vartaloon pulteilla.

Vanerista sahasin rukkasen toiseksi kädeksi.

Penkin alle

Kahden euron kirppislöytö.

 

 

Menee vaikka kelkan penkin alle.

 Alumiinia ja tämmöinen taittuva malli.

Miksei näinkin

Siivottiin viikonloppuna miehen tallia.

Sieltä löytyi Texaco jääraappa.

 

Värithän sopii olkkarin sisustukseen,

joten kehystin sen minikyltiksi.

Kehys peittää yläreunan pyöreät nurkat.

Metallikehys spraymaalilla punaiseksi 

ja sitten karhunkielellä kuluneeksi.

Kulunut se on tuo raappakin.

Vähän kyllä irvistää kehys, kun jouduin

 pilkkomaan sitä pienemmäksi.

Langalla

 Makarin hyllynkannakkeessa roikkuu lasisydän.

Joskus aikoja sitten kirpparilta löytynyt

 

Kun nuo valolangat oli halpoja, 

niin päätin pujottaa yhden siihenkin.

 

Porasin kanteen pienen reiän, josta lanka sisälle.

Nyt on makarissa punainen tunnelmavalo.

Patterikotelon laitoin piiloon ylähyllylle,

joka on sen verran ylhäällä, ettei näy.