Parsittu sydän

Duukattu kynttilälautanen muuttui seinäkoristeeksi.

 Paljas, harjattu metallipinta ja rautalangalla kiinnitetyt paikat.

Paikkalaput leikkasin alumiinisesta kattilankannesta.

Ompelua varten tein porakoneella reiät.

Tällainen oli, ennen kuin poltin maalit pois.

Jotain halpatuotantoa, koska oli teräviä metallipiikkejä reunoissa.

Viilasin ja hioin reunat ensin, etten revi käsiäni ommellessa.

 

Jalkanupit lähtivät irti sivuleikkureilla. 

Mutta jalkojen kohdalle jäi rumat jäljet, jotka parsin piiloon.

Minitaontaa

Uuden vasaran testailua ja minitaonnan harjoittelua.

 Kakkukynttilästä nipsaistulle pätkälle alusta.

Sisäpuolelta.

 

Ulkopuolelta näkeekin, että sen on vanha viiden pennin kolikko.

 

Kuparilevyn palasesta syntyi myös nukkekotikokoa oleva kulho.

 

Tällainen motonetistä ostettu 5 euron microvasara.  

Vasaran pään leveys 55 mm, päiden leveys 8 mm.

 

Alustan taontaan tein vanerinpalasesta.

 

Senkkausterällä surautin siihen kuopat.

Vasara käy ainakin koru- ja nukkekotiaskarteluun,

sekä metalliesineisiin tulleiden lommojen oiontaan.

Hohtoporot

 Tapettikirjan sivuista tein taas tänä vuonnakin joulukortit.

3+1+1 sivua meni ja 15 korttia valmistui.

Onneksi tuota tummaa tapettia oli useampia sivuja.

Tummasta tapetista hieman korttipohjaa suurempi pala.

Siihen saksilla poron muotoinen aukko.

Aukkoon hennon vaaleanpunainen ja kiiltelevä tapetin pala.

Kerrokset liimalla nippuun ja kuivuttua reunojen siistiminen.

Poroon liimasin vielä leikkurilla tapetista irroitetun sydämen.

Ei ole kovin ihmeelliset tarvikkeet ja työkalut.

Poron piirtelin itse ja tein siitä sitten pahvisen kaavan. 

Valkeaa kartonkia olen ostanut halvalla varastoon aikaa sitten.

Punaiset sydämet leikkasinkin varsin kirjavasta tapetista.

 

Noin puolet lähtee postiin ja puolet jaetaan itse.

Ihan mahdoton kuvata kunnolla, kun aina on hämärää.

Nämäkin kuvat on otettu salamalla 1500 lumenin lampun alla.

Suomi

Kirpparilta löytyi söpö, pieni Suomi tarjotin.

 

 Mukaanhan se oli otettava, kun punainen pohjakin.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tippakannutyyppi

Sain toimimattoman tippakannun, joka onnekseni oli punainen.

Pesin pois vuosien liat ja tein siitä ihmismäisen hahmon.

 

Kaula servettirenkaasta, siihen lovet letkulle ja kahvalle.

Pääksi joku puupallukka, lakiksi pätkä puista kynttilänjalkaa.

Nenä ja tupsu puuhelmistä, käden sahasin laudan palasta.

Tyyppi esittäköön nyt kuukauden verran tonttua keittiössä.

Siirtyköön sitten Orm Onnekkaan kaveriksi olkkarin hyllyyn.

Partanaama

Pappasmurffi menköön taas tontusta jonkun aikaa.

Eli keittiön lasittomaan kehykseen leikkimielisempää sisältöä.

Mulla kun kiertää tavarat paikasta toiseen kauden mukaan.

Välillä vähän piilossa ja välillä sitten näkyvämmässä paikassa.

Kesän pappa ajeli Nukkumatin kanssa kuorma-autoa olkkarissa.

Akseliväli alle sentin

Kuten eilisestä postauksesta näki, katajaa oli pieni pala jäljellä.

No miepä tein sitten pienoismallin aiemmin tekemästäni autosta. 

Työjärjestys kuten edellisen postauksen pikkupukissakin.

Tasojen hionta, poraus, sahaus, reunojen hionta, öljyäminen.

Renkaiksi laitoin talteen purettuja helmiä, vähän liian isoja.

Renkaat kiinnitin katkaistuilla messinkinauloilla ja pikaliimalla.

Tän kanssa sai nysvätä yllättävän kauan, vaikka pieni onkin.
Ensin oli liian iso ja piti pienentää, sitten etuakselin reikä oli vinossa.
Porasin uuden reiän ja onneksi rengas peittää turhaksi jääneen.