Mustaa ja lämmintä

Olen kauan hinkunut huopatossuja.

Appivanhempien ulkovarastosta semmoiset sitten löytyi ja ne omakseni sain.

Olivat linttaan painuneet, varret oli leikattu osittain halki ja pohjat repsotti.

Hiirikin oli jotain ryönää töppösten sisään kantanut.

Ensin kopistelin isommat roskat, sitten vielä imurillakin koitin siistiä.

Liimauksistaan repsottavat pohjat kiskoin irti.

Seuraavaksi vuorossa oli varovainnen pesu, lämpimällä saippuavedellä.

Huopikkaiden ollessa kosteat, oioin varsia ja muotoa oikeammaksi.

Tossujen rauhassa kuivutta.

Leikkasin erittäin kapean ja osin halkaistun varren, himpun lyhyemmäksi.

Liimailin kontaktiliimalla, pohjat takaisin paikoilleen.

Sitten punaisella villalangalla, vähän iloisia kirjomuksia.

Niin oli paksua ommeltavaa, että piti ottaa pihdit avuksi.

Nyt on mulla omat söpöt huopapopot pakkaskeleille.

Ja passaa hyvin noitten vuosia sitten tehtyjen, lemppari lapasten kaveriksi.