Ei kotkota ei

Ei kanoja ei tipuja, mutta muniihan ne ankatki.

Kylpyankkakokoelma sai jatkoa säästöankasta.

Romukasasta pelastettu ruma ja sokea ankanpoikanen.

Pohjatonkin oli ja kovasti patinoitunut.

Leikkasin risasta alpakkakiposta palan ja sahasin vanerista soikion.

Hakkasin metallipalaan syvennyksen kiinnitysruuvia varten.

Pujotin vanerin ankan sisäpuolelle ja kolikkokolosta
viivottimella vaneria painaen, ruuvasin metallilapun kiinni.

Nyt on aukko tukittu ja lintu kiillotettu.

Silmien kohdalle porasin reiät, joihin laitoin huonekalunaulat.

Kaulaa koristamaan joku kupariketjun pätkä työhuoneelta.

 

Nämä kelpaa meidän pääsiäistipuista ja -koristeista.

Aurinkoista pääsiäistä kaikille lukijoilleni!