Isän kuolemasta tulee tänään 25 vuotta.
Kaivoin kätköistäni hänen 80-luvulla hiomiaan kiviä.
Pari valmistakin korua; kalvosinnapit, pari rintaneulaa ja riipus.
Isä kävi ensin kansalaisopistolla korukiviä hiomassa,
sitten teki kivien hiomiseen ihan oman koneen.
Käytin konetta minäkin ja onpa se mulla varastossa tallessa.
Huoltoa kone kyllä kaipaisi, aika on hapristanut johdotukset.
eli suvussa kulkee käsintekeminen
VastaaPoistaAika pitkälle pärjää ihan maalaisjärjellä, siitä se ammensi isäkin. Paljon teki ja maatilalla sitä tehtävää riitti, monenlaista korjausta ja parantelua, rakentamista, remontoimista, kalusteidentekoa... Eläkepäivillä sitten ehti tehdä jo kenkiä ja korukiviäkin.
PoistaÄidin puoleltakin löytyy kädentaitoja. Vaari oli puuseppä sekä mummo taitava matonkutoja ja vaatteiden neuloja. Äitini on intohimoinen neuloja. :)
Hienoja ovat!
VastaaPoistaPitää aina välillä kaivaa esille ja ihailtaviksi :)
Poista