Kapea sydän

Aamusta satoi, ehti taas puuhastella työhuoneella.

 

 Mulla oli idea sormen kiertävästä sydämestä.

Etsin sopivan hopealusikan ja eikun tekemään.  

Sahasin leveään päähän loven ja katkaisin lusikan.

Loppu olikin viilailua, hiomista ja vääntämistä. 

Hankala kuvattava, kun tuli niin kiiltävä.

Kiillotin miniporalla ja kromitahnalla.

Reikäpää

Välillä sataa ja ehtii puuhastella työhuoneella.

 

 Tylsästä hopealusikasta tuli kummallinen sormus.

Tein leveämpään päähän reiän, tasapainottamaan.

 1 P Part.kilp kaiverrus lusikan takapuolella, 

se jäi nyt sormuksen sisäpuolelle.

Vuosileiman mukaan lusikka vuodelta 1935.

 Oikean käden nimettömään tämän tein.

Kauheasti en viitsinyt sormusta edes kiillotella,

ikä ja kuluneisuus saa näkyä.

Leimoin

Väänsinpä taas yhden lusikan sormukseksi.

 

 

 

Tällä kertaa olikin helppo homma.

Sopivasta kohtaa poikki ja vähän viilailua.

Sitten vaan vääntämään ympyräiseksi.

 Väänsin tarkoituksella niin päin, että leimat näkyy.

916H ja G7, eli hopeaa vuodelta 1960.

Kokokin aiempia pienempi, oikeaan nimettömään.

Varsi ja vasara

Viime viikolla, kun olin naputellut sormuksen,

Mietin, jos vasaroinkin kovemmin, kuin käy...

 

 

 

Tässä kokeilun lopputulos, taas yksi sormus.

 

Hopeisen ruokalusikan varsesta sopiva pätkä. 

(lusikasta leikattu jo sydän kaulakoruksi)

Taoin vartta, kunnes se oli tasaisen litteä.

Sitten leikkasin pätkän sopivan mittaiseksi.

Taivuttelin sormuksen pyöreäksi.

Hioin reunat siisteiksi ja kiillotin kauttaaltaan.

Vasaran jälkiä en päälipuolelta hionut pois,

koska tykkään että ne näkyy.

Naputellen

Tänään taottu hopealusikan varresta sormus.

 

Tässä melkein kaikki käyttämäni työkalut.

Paitsi sivuleikkurit, joilla katkoin lusikan.

Vasaralla naputtelin aihion putken ympäri. 

(putki on polkupyörän satulaputki)

Naputtelin, naputtelin ja naputtelin,

sillä halusin taotun näköisern pinnan.

Reunojen hiontaa 150 ja 400 papereilla.

Teräsharjallakin hankasin sormuksen pintaa.

Eipä näy sormuksessa kolhut eikä naarmut.

No ei, tavoittelin karua, primitiivistä ilmettä.

Aika karu oli kyllä aihiokin.

Varsin sydän

Kahden hopealusikan varresta kaulakoru.

 

 Ruokalusikan varren päästä sydän.

Kärjen muoto oli jo valmiiksi sopiva.

Sydämen kaaret tein sahalla.

Porasin ripustukselle reiän.

Viilasin reunat ja sitten vielä hioin ne.

Lopuksi hioin sydämen kiillottomaksi. 

Jo aiemmin pilkotun sokerilusikan varresta

katkoin, hioin, väänsin ripustuslenkin.

 

Tämmöinen vanha kulunut hopealusikka.

Maksoi muistaakseni alle 50 senttiä.

Jäipä tuosta vielä paljon askarreltavaa.

Rinkuloita

Kirppikseltä eurolla rinkuloita korviin.

 

Oli ostaessa tummentuneet, mutta puhdistin.

925 stanssaus löytyy, lienee siis hopeaa.

Kivan kevyet, vaikka noinkin isot kooltaan.

Helpot palat

 Helposti syntyneet hopeakorvikset.

 

 

 Nips, nips, nips, nips, kraaps, kraaps...

Sivuleikkureilla varovasti lusikat poikki.

Leikkuukohtien siistiminen hiomapaperilla. 

Pihdeillä koukut paikoilleen ja valmista tuli.

Tällaisista hopealusikoista katkoin.

Ruusurinkula

Tänään vääntyi yksi hopealusikka sormukseksi.

 

Sivuleikkureilla lusikka poikki.

Viilalla ja hiomapaperilla pään siistimistä.

Sitten vääntämään mahdollisimman pyöreäksi.

Ihan teelusikka kokoinen lusikka.

Leikkelekiepit

No nyt on leikkelehaarukat hyödynnetty,

kun varsista sai tehtyä vielä yhdet korvikset.

 

 Viilalla ja hioen siistin katkaistut päät.

Sitten porasin ripustuksille reiät.

Yritin vääntää varret ympyröiksi,

ei ne ihan tasaisesti taittuneet, jäykkää oli.

Muutoin en osia hionut, 

vääntelyn ja vasaroinnin jäljet saa näkyä.

Lopuksi hopealangan kieputusta ja sydämet.

 

Eli kolmeen korvakorupariin riitti haarukoista:

Ruusuihin, kummiin kiemuroihin ja näihin.

Leikkelekiemurat

Lisää Leikkelehaarukoiden uudelleen muotoilua.

Piikkipäistä tuli tällaiset kiemuraiset jutut.

Porasin keskelle reiät vähän keventämään.

Piti kiillottella noita, että väheni vääntöjäljet.

Kiilsi jo liikaa, että päätin kokeilla patinointia. 

Googlattuani, patinoin keitetyllä kananmunalla.

Leikkelekukat

 Kaksi leikkelehaarukkaa korvakoruiksi.

Sivuleikkureilla poikki.

Sitten vähän viilailua sekä hiomista. 

400 hiomapaperi oli hienoin, mitä käytin.

Tällaisia olivat, hopean leimat takana.

Saas nähä, 

onnistunko tekeemään näistä enemmänkin...

Kukkakoru

Kirpparilta löytyi kiva hopeariipus.

 

 830H merkintä löytyi, vuosileimaa ei

ja valmistajaleima epäselvä.

Halkaisija reilun 2 cm ja hinta 50 senttiä.

Katkennut

Katkenneesta varvaskorusta korvakoruihin.

 

Tein pätkistä saman mittaiset.

Porasin reiät ja viilasin päät siisteiksi .

Pyöröpihdeillä väänsin pieniksi rinkuloiksi.

Löysin kaksi sopivaa purkuhelmeä.

Hopealangasta kieputin ripustukset.

Välihelmet ja koukut ovat myös hopeaa,

niinkuin ovat varvaskorun pätkätkin.

Hopeista iloa

Lisää erittäin hyviä kirppislöytöjä, nyt hopeisia.

 Peukaloon tai keskisormeen sopiva sormus ja 

lukolla varustettu koru johonkin ketjuun.

Mie niin tykkään. Hinnaksi tuli noin 0,50 €.

Kolmen sarja

Kun oli nuo hopealangat ja muut jo käsillä, 

eilisten puolukkakorvisten teon jäljiltä,

niin samalla sitä syntyi toisetkin korvakorut.

 

 Sekalaisia, vanhojen riipusten sydämiä korviksi.

Hopeaa kaikki muu, paitsi lasihelmet.

Hyödyntänyt osaa sydämistä jo aiemminkin,

nyt tein uusiksi ja samaan sarjaan kuuluviksi. 

Sydämmissä aikojen saatossa tullutta kulumaa,

joten olen niitä hionut vähän himmeämmiksi. 

Ripustuslenkkejä siistin ja vähän pienensin viilalla.

 

Voin siis käyttää kerralla vaikka viittä korvista.

Useimmiten on kaksi riippuvaa ja kolme nappia.

Mutta monesti muunlaisiakin kokoonpanoja.

Puolukoita

Tein itselle uudet korvakorut, syksyiset puolukat.

 

Metsässä kuljeskelen puolukoita poimimassa.

Niin miksei sitten puolukoita korvissakin.

Materiaaleina hopea ja lasihelmet.

Lehdet leikkasin hopealusikan varresta.

Porasin reiät, viilasin ja hioin reunat.

Taitoin lehteen muotoa taltalla ja vasaralla.

Ketjullinen

 Jos eilen jaoin kuvia koruista, joita en juurikaan käytä.

Tässä koru, joka on roikkunut kaulalla jo muutaman vuoden.

Yötä päivää, aina ja kaikkialla mukana.

Hopeinen Kalevala Korun Avainkokka vuodelta 1961 eli H7.

Korun sain ystävältäni, ketju ei ole sen oikea, sen ostin itse.

Siinä oli paljon ohuempi ja huonommalla lukkolla oleva ketju.

Käytän pääasiassa koruja, joiden kanssa voi nukkuakkin.

Koru tai ketjulukko ei kutita ja koru liukuu ketjussa hyvin.

 Kultaisia koruja en käytä ikinä, ei minun väri, tykkään hopeasta.

Tykkään tästä korusta kovasti, kivan kokoinen ja näköinen.

Hyvää sekin, että vähemmän nähty malli ja itseäni vanhempi.

Romun pyörittelyn riemua

 Sain taas kaveriltani kasan luovuuteen innostavaa pikkuromua.

 

Kasaa lajitellessani yllätyin, kun näin tutun näköisen korvakorun.

Tuttu siksi, että vuotta aiemmin, eräästä kasasta tuli vastaan jo yksi. 

Näytti jo se yksinäinen kivalta, mutta vielä paljon kivempaa on pari.

Ei ne ihan tuolta näyttäneet löytyessään, mustia olivat ja puhdistin ne.

Jos oikein näin ja oikein tulkitsin leimat, niin valmistaja on:

Vävaldu Konst Och Hantverk ja valmistusvuosi 2003.

Jalometallileimojen, ym. pienten piiperrysten kanssa tarvitaan luuppia.

Onneksi niitäkin on tullut kirppareilta löydettyä, ei ole tarvinnut tilata.

 

Isommassa, muovirunkoisessa on jopa ledivalo.

Pienempi, metallinen, taas mahtuu ja kestää vaikka taskussa pitää.

Muslat

 Eilisestä varvassormuksen teosta jäi lusikan pää,

ja löysinpä romuhopeapurkista toisenkin lusikan pätkän.

 

Pilkoin, viilasin, porasin ja hioin lusikan palasia aikani.

Kun en jaksanut vaihtaa sahaan terää, niin katkoin sivuleikureilla.

Sitten vain lisäsin niihin hopeiset korvakorukoukut. 

Ei ole ihan samanlaiset, eikä ihan saman kokoisetkaan. 

Jos eri korvissa, ei kukaan huomaa, jos huomaa, ei haittaa

 ja voisihan nuo laittaa peräkkäin samaankin korvalehteen.

Patinaakaan en poistanut, tykkään siitä.

Vähin työkaluin onnistuu: sivuleikkuri, pora, viila ja hiomapaperia.

Lisäksi pienet kärkipihdit koukun laittoon.

Näistä palasista lähdin liikkeelle.

Vertasin muuten ainakin kymmentä lusikkaa, 

enkä löytänyt ihan identtisiä muslakuvioita.

Ehjiä lusikoita ei ole vahingoitettu, vain pilalle vääntyneitä.