Polkuauto

Mitä tapahtuu, kun autoista tykkäävä mummo

 pääsee peräkonttikirpparille.

No sehän ostaa sieltä tietenkin auton.

Eli tyttären tyttärille löytyi polkuauto.

Ihan tämän mummon lempiväreissäkin.

Hetihän sitä tuunattiinkin vähän,

kun tallista löytyi ihan joutilas torvi.

Kovasti tykkäsi isompi neiti ajella,

pienemmällä ei vielä jalat yllä polkimille,

mutta vauhtia potkiskellen eteni hänkin.

Homma kesken

Ekoja kesäkukkia pihalle laiteltu.

 

 Tein tämmösen renkaan vaihto kesken asetelman.

Romut löytyi omista nurkista ja kukat kaupasta.

Siinä on risa tunkki, hajonnut ristikkoavain,

kolhuinen alumiinivati ja ikivanha auton rengas.

Purettua

Vuosia sitten käytettynä ostettu toppatakki,

se tuli käytettyä jo loppuun.

Viimeksi palveli vähän resuna omalla pihalla.

 

 Purin kuitenkin takista ehjiä osia talteen.

Selkäpalan leikkasin, ommellakseni "kuivasäkin".

Vetskareille ja nyörilukkoille on käyttöä aina.

Väärin päin

Tallin seinällä oleva liikennemerkki entrattu.

 

Merkkihän on oikeasti käännetty kärkikolmio,

 jonka teippailin kertaalleen jo kauan sitten.

Eihän mulla mitään säänkestävää tarraa ole,

leikkasin huutomerkin ilmastointiteipistä.

Teippiä ensin leivinpaperille ja sitten leikaten.

 

Jerrykannujakin nostin seinälle,

kun varastossa lojui tuo joskus tekemäni hylly.

 

 

Oli kummut ja kuopat kovasti kurtistuneet.

Ei kestänyt tarra aurinkoa kuin 12 vuotta.

Asiakirjat

Kirpparilta löytyi kotelo autoasiakirjoille.

 

Tää on oikeasti vanhalle rekisteriotteelle,

joka oli paljon A4:sta pienempi.

Vaan mahtui se taiteltuna nykyinenkin ote,

 ei siihen taskuun, jossa luki rekisteriote,

mutta siitä seuraavaan kyllä.

Dartissa on aika pieni hanskalokero, 

että tää on just hyvänkokoinen kotelo sinne.

Ja ehkä aikakaudeltaankin sopivampi.

Taskujakin oli tarpeeksi, mahtui muutakin.

(avaimet vanhan moparin, ei nykyisen)

Matkalla la la la la

Kirpparilta löytyi toinenkin matkamuistotarjotin.

 

 

Kotimaan matkailua olohuoneen pöydällä.

Eväina "mansikkamehua",  Finelin emalimukista.

Markkoja, pennejä ja jonkun Moparin avaimet. 

Jerrykannu, ruuvimeisseli ja rengaspainemittari.

Autoilevana matkailijana, raidallinen p.o.p pupu.

 

Tämä tarjotin löytyi nyt ja hintaan 0,20 euroa.

Muutamat naarmut ei haittaa, vain ajan patinaa.

 

 

Samaa sarjaa aiemman kirppislöydön kanssa. 

Valmistajaa en tiedä, punaisessa lukee pienellä:

Muisto Suomesta, Souvenir from Finland

Rasiallinen

Aiemmin löydettyyn eväsrasiaan täytettä.

 

 

 Trangian rasian koko siis 16 x 9 x 6 senttiä.

Sahasin vanerista pohjalle pienen leikkuulaudan.

 

Suklaata, kahvia, 2 pikkupurkkia kanaa ja suola.

Kahva ja kanapurkit kangaspusseissa, eipä kolise. 

Kahvalle pussin ompelin aiemmin ja purkeille nyt.

Rasia täytteineen mahtuu kiinni ja eräreppuuni, 

joten mukana on vararavintoa, jos reissu venyy.

Linkki aiempaan postaukseen, jossa kahvan teko.

Snö

Kirpparilta löysin kivan rannekorun.

 

Snö of sweden teksti siinä näkyy olevan.

Kivan näköinen ja tuntuinen ranteessa.

Hintaa taisi olla parikymmentä senttiä.

Oksasydän 2

Miehen äidin haudalle tein tänäkin keväänä sydämen.

 

 

 

Kaadoimme aiemmin keväällä tontilta koivuja.

Laitettiin sivuun kauniita oksia sydäntä varten. 

Jospa vielä yksi

 Yksi peltikuorinen taskulamppu löytyi taas.

 

Pieni ja vähän hassun näköinen pötikkä.

Pituutta 12 senttiä.

Kokoelman jatkoksi olkkarin hyllyyn...

Puhallusputki

 Tuli jossain uutisvirrassa vastaan mainos,

 puhallusputkesta nuotion sytytykseen.

 

 

Mainoksen putki oli telskooppimallia.

Omilla nuotiopaikoilla, ei tarvita teleskooppia.

Joten...

Varastoistani löytyi kaksi pätkää teräsputkea

ja pätkä alumiiniputkea, sekä kutistesukkaa.

Teräsputken halkaisija, ulko 10 mm ja sisä 8 mm.

Alumiiniputken päälle laitoin kutistesukan.

Laitoin myös pätkän toisen teräsputken päähän, 

ettei ihan niin kylmältä tuntuisi.  

Erottuupa myös pää, joka ei ole nokinen.

 

Putken saa purettua osiin, jos tarvetta.

Kokonaismittaa 85 senttiä.

Onhan tuolla mukavampi puhallella nuotioon.

Puhalluksen saa kohdennettua tarkasti.

Eikä kärähdä otsatukka, tai nokennu naama,

eikä tarvitse kumartua, kun onnistuu istualtaan.

Pala talvea

Miehen autotallia siivoillessa, löytyi taulu.

 

 Vai olisiko vain pala jostain taulusta.

Mies ei muista, mistä tuo on hälle päätynyt.

No mie ajattelin, kun on vuosia jo säilynyt,

niin pistetäänpä kehyksiin ja seinälle.

Varastosta löytyi liian iso sininen kehys.

Pilkoin sen sopivaksi ja maalasin mattamustaksi.

Taulusta pyyhin likaa pois ihan siivousrätillä,

paikkamaalasin myös enimmät osumat piiloon. 

Kun ei ole arvotaulu, niin voi korjailla itekkin.

Kovasti tekisi mieli lisätä tuohon jotain hölmöä,

jotain, joka ei mitenkään siihen kuuluisi...

Vaikka sinitarralla kiinnittäen ja vaihdellen.

Neppareita

Löysin kirpparilta levyllisen neppareita.

 

50 senttiä oli nepparilevyn hinta.

Pistin ne kehyksiin ja käsityökamarin seinälle.

Kehys oli puunvärinen, sudin sen puuvahalla.

Paidaton

Okei, ideat vaan paranee, 

joten tein tyttärelle toisetkin Käärijä korvakorut.

Nyt voi riehua paidatta, tosin vartalottakin.

 

Olin julma ja sahasin tältä ukolta kädet irti.

Hioin sahausreunat ja porasin reiät.

Helmet löysin jemmasta, aikani penkottuani.

Sitten vain korulangasta vääntelemään...

Voihan vitsi

Tytär pyysi tekemään Käärijä korvakorut.

 

Mulla karkas homma heti huumorin puolelle.

Tein ne romulaatikosta löytyneestä sätkäkoneesta.

Nyt tuolla ei voi kääriä enää yhtään sätkää,

kun sahasin toisen rullan poikki ja hioin piikeiksi.

Keljua hiottavaa, kun muovi sulaa lämmetessään. 

Mutta varovasti työstäen, onnistuihan se.

Pienet silmukkaruuvit kiersin valmiisiin reikiin.

Etten vaan eksyis

Okei, onhan näitä kompasseja kertynyt.

 

Pari vanhempaa metallikuorista.

Ne eteisessä koristeena, yksi kumpaisenkin.

Isoin muovinen 70-80-lukujen taitteesta.

Ajalta jolloin suunnistin, eli osaan käyttääkkin.

Tuolloin asteikko meni vielä vastapäivään.

Myöhempiä kirppislöytöjä, osin ilmaiskorista.

Kolme ylintä on Silvan peilikompasseja,

jonka kaikkia ominaisuuksia en osaa käyttää.

Sivelty

Perintövesurini varsi, alkaa olla ajan hapristama.

 Muovinen kädensija hiutuu ja ohenee.

Miehen kätköistä löytyi jotain siveltävää kumia.

 

 

Sivelin kumimömmöllä kahvan kolmasti.

Teroitin samalla myös vesurin terän.

Hyvin toimii ja jospa kestäisi taas aikaakin.

Perjantaina olikin jo kovassa käytössä,

karsin melkoisen määrän pieniä puita. 

Taitaa olla ihan alkupään muovikahvafiskars.

Olkoon nyt sininen, vaikka oranssi pitäis olla.

Tuhkispannu

Tuhkiksena toimineesta alumiinpannusta

meni talven aika kahva poikki.

 

 

 

Koska se on niin näppärä tuhkikseksi, 

ei tartte kanttakaan nostaa, kun lyhyt nokka.

Niin miepä päätin, että korjaan sen. 

Metallisesta kalustekahvasta tuli uusi kahva.

Irrotin hajonneen kahvan kiinnikkeen.

Ylemmän kahvan niitin jätin reiän täytteeksi.

Viilasin vain sen pannun pinnan tasoon.

Sitten porasin alas yhden reiän lisää

ja ruuvasin kahvan sisäpuolelta kiinni.

 Koska kannen nuppissa oli halkeama,

päätin vaihtaa senkin valkoiseksi.

Vanhasta nupista jäi rumia jälkiä kanteen,

ne peitin alumiinista leikatulla kukkasella.

Eiköhän tuo taas vältä tuhkiksena,

kakkoskodin autotallin nurkalla.

Kesäaikaan laitetaan sisälle vielä vettä,

onpa siten tupakan sammuttavaa mallia.

Kuorintaa

Kunnostin vanhan kuorimaraudan käyttöön.

 

 Olikin melko karsean näköinen.

Paksut kerrokset pihkaa ja ruostetta.

  

Kahvoissa oli niin paljon vanhaa pihkaa, 

ettei riittänyt pelkkä pois raaputtelu,

vaan vasaralla naputtellen mursin pihkaa.

Sitten hioin kädensijoja vähän, mutten liikaa.

ja pyyhin ne lopuksi mustalla puuvahalla.

 

Terää puhdistin ensin teräsharjalla

ja sitten vaan hiontaa, viilausta, hiontaa...

Nyt pitäisi olla taas hyvässä terässä, 

jos sitä tänä keväänäkin kuorii pari mäntyä,

että löytyy sitten varastosta lapioiden,

 ynnä muiden, varsiksi sopivia aihioita.

 

Billnäs näyttää olevan.

Sukalla korjaantuu

Lankkailin tuossa maihareitani.

 

Käytin nauhatkin poissa, että sai kunnolla huollettua.

Nauhojen päistä irtoilee vähitellen muovit,

joten tein kutistesukasta uusia tilalle.

Auri kolmas

Taskulamppukokoelmani karttui taas yhdellä.

 

Punavalkea, peltikuorinen Auri.

Kolmas Auri, Artas lamppujakin kolme,

sekä yksi Daimon contact.

 

 

Kelpuutan kokoelmaani vain peltikuoriset,

mustat tai punaiset lamput.

Osa toimii hyvin, osa ehkä ei niinkään.

Osa dyykattuja ja osa kirppiksiltä halvalla.

Pikasidonnat

Kaadetaan taas puita tontilta 

ja kiskotaan niitä liiterin taa pilkottaviksi.

 

Moottorikelkan pankossa oli sidontaketjut.

Kuorman sidonta oli hidasta ja hankalaa.

Joten kiireesti varastoa penkomaan

ja aineksia parempaan systeemiin etsimään.

Onneksi löytyi; liinaa, kiristin ja sakkeleita.

 

Löytyi myös ompelukoneeseen,

 tarpeeksi paksu neula ja lujaa lankaa.

Äkkiä surautin kuormaliinan kokoon.

Kuormaliina sakkeleilla pankkoon kiinni.

Toimii, paljon aiempaa viritystä paremmin.

Kokoelma

Romuhyönteiskokoelma.

Eli pistin syksyllä tehdyt ötökät kehyksiin.

 

 

Pikkuromuista ja rautalangasta väännetyt

rataslukit ja avainmuurahaiset. 

Neulat tein listanauloista ja puuhelmistä.

Kehys on ollu käytössä jo monessa ja nyt tässä.

Hyönteiskokoelmassa pitää kai olla nimilaput,

no onpahan nekin, eikä edes latinaksi.

Kauhontaan

 Kaipasin tulipaikalle tuhkakauhaa.

No sellainen syntyi kolhuisesta kakkuvuuasta,

Palasta vesivaneria ja muutamasta ruuvista.

Tai kahteen kauhaanhan sitä vuuasta riiti

Leikkasin vuuan ensin keskeltä poikki,

sitten vähän viistosin ja pyöristelin reunoja.

Lopuksi siistin reunat vielä viilalla.

 

Kädensijan alle laitoin vielä tukipalikan.

Vaneriosat on kiinnitetty ruuveilla. 

Vanerin reunat käsittelin puuöljyllä.

Näppärästi saa tuhkat pois tulipaikasta

ja siististi ämpäriin, eikä yltympäriinsä. 

Käyhän tällainen kauha muuhunkin hommaan,

muttei kovin painavalle, koska alumiinia.

Werner ja Johann

Tytär oli löytänyt mulle kirpparilta playmobileja.

 

Joku Siemens 175 vuotta setti.

Vuodelta 2022 ja kaikki osat tallella.

Tyypit lienee Siemensin perustajat:

Werner von Siemens ja Johann Georg Halske.

 Olen ihan haltioissani, koska työkaluja ja pakki :)

Ja olihan mulla joskus Siemensin koneitakin, 

puhelimia, pesukone, tiskikone, jääkaappi.

Senkin puolesta oli ihan sopiva löytö.

Voi kun joskus löytyis playmobil moottorikelkka,

niin ja joku hieno auto... Mönkkärihän jo löytyy.

Kippurasarvet

Oinaan merkeissä mennään.

 

 

 

Vuosien takainen kirppislöytö, messinkikippo.

Kipon reunaa kiertää horoskooppisymbolit.

Pohjassa vain teksti: kunstner beskyttet acs

Eikä googlestakaan juuri apua ollut.

Sekä tuoreempana kirppilöytönä pässi.

Lienee jotain muovia, korkeus 5 senttiä.

Ei löydy mitään valmistajan tietoja.

Lähisuvustani noin puolet on oinaita, miekin.

Uskoo sitten horoskooppeihin tai ei,

mutta huomaan keräileväni pässejäkin :D