27.1.2022

Tunnistelätkät

Tein alumiinilevystä kelkkojen avaimille tunnistelätkät.
Taisi olla pala jostain valaisimesta, kun oli pinnoitettua.
 

 Samassa naulakossa roikkuu monta samanlaista avainta.
Nytpä löytää ainakin helposti omansa.
Ensin leikkasin kultasepänsaksilla levyä paloiksi.
Sitten hiomakoneella siistin ja pyöristin reunat.
Lopuksi porasin reiät ja stanssasin numerot.

25.1.2022

Rataspää

 Tehty pieni rataspäinen ukko, jolla pitkä työlista.

 
Laudan pala, pienet sisäkkäin menevät rattaat ja pala alumiinia,
sekä laatta miehen tallista, jossa kierteitä, Metr. ISO ja Whitworth.
Ei tietoa mistä laatta on irronnut, mutta luvan kanssa nappasin.
Ulompi ratas naputeltu porattuun reikään paikoilleen, sisempi liikkuu.

Tein ukon isoveljeksi jo aiemmin tehdylle kuulapäälle.
Toimikoon työnjohtajanakin, kun noin pitkä lista tehtävää.
Noin 10 senttisten veljesten työmaa sijaitsee olohuoneen hyllyssä.

24.1.2022

Unohdus

 Kahden aaa pariston magliten elvytystä.
 
 
Oli päässyt etumainen paristo vuotamaan ja hapettumaan.
 
 
Mikä lie ruuvipora? jolla kiskoin patteria pois pala kerrallaan.
Sekä katkennut moottorisahan viila, hapettuman pois viilaukseen.
Lukkopihdeillä pidin lampun rungosta kiinni, kun kaivelin.


Kauan sain kaivella, meinasi jo usko loppua, mutta lopulta irtosi.



Paloiksi purettuna ja puhtaaksi viilattuna.
Mäggärin olen aikoinaan poiminut kirpparin ilmaiskorista.
Vanha ja ihan leditön versio on.
 

Taas toimii, vaan en mie tuon kanssa kauas kotoa poistuisi,
mutta on ihan riittävä ulkovarastosta jotain etsiskellessä.
Ulkovarastoon mie olin lampun joskus unohtanutkin,
siksipä paristot pääsivätkin vanhenemaan.

21.1.2022

Pikku kätösin

 Omin pikku kätösin tehty käsityöpussi, noin 45 vuoden takaa.

Kokonaan käsin ommeltu, joskus ala-asteen alkuaikoina.
Vieläkin muistan, miten tuo kanttinauha piti pujottaa,
jotta pussi meni hyvin ja pitävästi kiinni, sekä aukesi myös.

20.1.2022

Piilopömpeli

 Mies halusi, että sohvallakin puhelin olisi ihan käden ulottuvilla.

Nikkaroin kierrätyspuusta puhelimelle piilopömpelin sohvan nurkkaan.
Yksinkertaisessa asiassa olikin yllättävästi mietittävää.
Seinään ei voi kiinnittää, tai sohvaa ei saa siirrettyä, kun on nurkassa.
Korkeuden pitää olla oikea, ettei siihen kolhi, jos sohvalla nukkuu.
Piti olla siis irtonainen, mutta vakaa ja melko huomaamatonkin vielä.

 
 Varastosta löysin sopivat pätkät lautaa ja lankkua aineksiksi.
Purkulaudasta nikkaroin noin 12 x 12 x 14 kokoisen laatikon. 
Sohvan ja seinän väli kun on 13 senttiä.
Laatikon kiinnitin jalkaan pohjan läpi ruuvaten.
Laatikon pohjalle leikkasin softislevystä palan pehmikkeeksi.
Laatikon sudin puuvahalla mustaksi ja jalan puunväriseksi.
Laatikon väri sohvan mukaan, jalan väri seinän ja lattian mukaan.
Eipä tule ainakaan lattiaan tai jalkalistaan mustia jälkiä.
Eikä pömpeliä edestä edes näe, kun edessä on patteri ja verho.


Jalan sain tehtyä reilun puolen metrin mittaisesta lankun pätkästä.
Vähän suunnittelua, sahailua, hiontaa ja sitten kokoon liimailua.
Jalka ei saanut olla laatikon levyinen, piti huomioida myös jalkalista.
Pömpeli on muutaman päivän käytössä jo toimivaksi todettu.

19.1.2022

Lusikasta 2

Intouduin niin lusikkasydämistä, että tein sitten teräksisenkin.
 

Kuvattu taaskin pihalla, että olisi neutraalit peilaukset.
Kontillaan, väistellen, ettei kuvaaja ja kamerakaan näkyisi.

Tästä lähdin liikkeelle, puolikkaasta lusikasta.
Varresta, jossa luki Puolustuslaitos, tein kesällä rannekorun.

Tässä oli paljon työtä, verrattuna aiempaan lusikkasydämeen.
Ruostumaton teräs, on paljon kovempi materiaali työstettäväksi.
Koneitakaan ei juuri voi käyttää, eivät pysty tai kipinöisivät.
Rautasahalla kihnuttaen, sahasin varren ensin pois.
Hiukan käytin miniporaa hiomakivellä reunojen muotoiluun.
Pääosin työstin ihan käsin viilaamalla, hitaasti, mutta varmasti.
Lopuksi hionta hienolla hiomapaperilla ja kiillotus kromitahnalla.

18.1.2022

Tuiki tarpeellisia

...tai sitten ei, mutta on kiva omistaa kummallisia esineitä
ja törmätä niihin aina välillä, kun ihan muuta etsii.
Eli pari jossain romulaatikossa mulle päätynyttä kolikkoa.
 

Helsingin kaasulaitoksen poletti vuodelta 1925.
Kovasti on pieni, halkaisija vain 16 mm.

Ihan 80-luvun lopulla Ranualla toiminut sukellusveneyritys.
Ei tainnu olla kovin kannattavaa toimintaa, konkkaan meni.
Olisiko matkamuisto vai mikä, halkaisijaltaan 33 mm.

17.1.2022

Lusikasta

 Tein lusikan pesästä sydämen.

 
Haastava kuvata niin, ettei kuvaajakin tulisi kuvaan.
Joten kuvasin pihalla ja peilaa ympäristön puita.
 

Tällainen lusikka oli ennen pilkkomistaan.
Sahasin ensin loven ja sitten varren pois.
Sen jälkeen muotoilin viilaten ja hioen.
Lopuksi vielä kiillotin kromitahnalla. 
Sydämellä korkeutta 7 cm, että isohko lusikka.

13.1.2022

Pussukoita

 Ompelin kelvottomista sadehousuista pussukoita.
 
 
 Säilyypä moottorikelkan kyydissä varavaatteet lumettomina.
 
 
Kirppislöytöhousut, jotka ei istuneet kenenkään ylle, outo malli.
Materiaali muovitettua kangasta, erittäin tiivistä, hyödynnettävissä.
Leikkasin ensin pois vyötärökaitaleen, sekä kaikki saumat auki.
Sitten mittailin ja leikkasin lahkeista mahdollisimman isot palat. 

 
Riitti kahteen 25 x 40 pussiin ja kahteen 20 x 40 pussiin.
Toinen pitkä sivu on taite ja toinen koneella ommeltu.

  
20 x 40 pussi on juuri sopiva esim. pilkkipipolle ja -tumpuille.
Näppärä nippuna heittää kelkan boksiin ja kaivaa tarvittaessa. 
 
 
Suuaukkoon ompelin, ammoin jostain kirpparilta ostettua nauhaa.
Lukot kierrätettyjä, jostain poistetusta talteen purettuja.

 
Pussin suu rullataan kiinni, sitten klips vaan ja paketti on valmis.

Aiemmin tein vastaavanlaisen pussukan toppatakin selkämyksestä.

12.1.2022

Remeleitä

 Purin hajonneesta rinkasta käyttökelpoiset osat talteen.

Sain paljon hyvää materiaalia tuleviin projekteihin.
Vetoketjuja, remmejä, solkia, lukkoja, nyöriä, nyörilukkoja...

10.1.2022

Peliä ja piirakkaa

 Viikonloppuna oli kova pakkanen, kylmimmillään näytti -33,5.
Ulkona ei tarjennut, kuin käväistä liiteristä puita hakemassa. 

 
Joten vietimme aikaa piirakoita leipoen ja pelejä pelaillen.
Punainen emalivati, toimii hyvin piirakkavatina.
 Se ja sydämellinen leivinliina ovat aiempia kirppislöytöjä.
 

Vaikka minulla yleensä on siisti kädenjälki töissäni, 
niin se ei ole sitä karjalanpiirakoissani.
Niin hyviä kun ovatkin, niin niitä tulee leivottua liian harvoin.
Muutaman kerran vain tehnyt, pitäisi kai alkaa treenaamaan...


 
Kun sattui vielä pitkä viikonloppu, niin ehti tehdä palapelejä.
Kuvan palapeli on tyttären kirppislöytö.

 
Ehti pelata myös rummya. Vanha kirppislöytö tämäkin.

7.1.2022

Metsänhenki

Yksi pala kelopölliä ei päätynytkään lämmön lähteeksi.
 
 
Sen ulkonäkö houkutti, joten sahasin siitä sydämen.
Oksanreikään mahtui vuosien takaisen pääsiäismunan Rölli.
 
 
 
Oli jo puutelineessä, mutta pelastin pannuun päätymiseltä.
Tai no, osittain, sydämen verran, sahausjätteet on jo poltettu.

 
Hioin alapuolen ja reunat siisteiksi
ja pyöristin hiomalla myös oksanreiän reunat.
Päälipuolelta harjasin pois irtoavan.
Vahasin valmiin sydämen mehiläisvahalla.
 

Sydän päätyi osaksi käsityökamarin metsäistä asetelmaa.

5.1.2022

Nenän yli

Neuloin itselleni kaulurin, joka oikaistuna peittää nenänkin.
 

 120 silmukkaa ja 2,50 milliset puikot.

Ensin 20 senttiä 2 oikein ja 2 nurin resoria.
Sitten oikeiden välissä levennyksiä.
Neljä kertaa, joka viidennellä kierroksella.
Lankaa meni noin 62 grammaa.

Tarjouskorin punaisesta Nallesta. Ihan perinteisin puikoin.
Viimeisen levennyksen jälkeen, käytössä oli jo 7 puikkoa.
Nyt pysyy luonnossa liikkuessa nenä ja posket lämpöisinä.

4.1.2022

Kankaiset käärityt

Vielä yksi postaus joulahjojen tekemisistä.
 

Kangasvarastostani löytyi palanen keltaista vohvelikangasta.
Nauhalaatikoista löytyi vielä sopiva koriste ja -kanttinauhakin.
Ompelin tyttären tyttärille pesulaput ja nukelle huppupyyhkeen.
 
 
 
Kirpparilta löysin käyttämättömän sisustustyynyn päällisen.
Purin sen palasiin ja pesin ennen uudelleen ompelua.

Siitä syntyi rattaiden väritykseen sopiva kangaskassi tyttärelle.

3.1.2022

Reppu Repolainen

Tein vanhemmalle tyttärelle Reppu Repolaisen.

 
 
Värimaailma valittu repun väreihin sopivaksi.
Neulahuovutettu sydän ja palmikoitu nyöri. 
Huovutin sydämeen kolon ketulle.
 

Idea lähti tästä ilmaiskorin ketusta.
Terävällä veitsellä leikkasin ketun irti alustasta.
Ketun päähän porasin reiän, josta ompelin sen kiinni.