31.1.2019

Miehiä työssä

Taas yksi romukasasta pelastettu kello tuunattu.


Kelloa oli yritetty korjata, takaseinä oli väännelty pilalle.
No jätin sen pois ja pois jätin myös etupuolen lasin.
Pienet miehet pukivat housut jalkaan ja ryhtyivät asennustöihin.
Kello jopa toimii jossain määrin, herätyksen vieterissä ei pysy veto.
Muutaman tunnin nyt käynyt suurinpiirtein oikeassa ajassa.
 

Asentajat askartelin tällaisista jalkapallopelin nappuloista.
Työkaluina käytin katkoteräveistä ja pienen pientä pensseliä.
Osan ukkeleista kiinnitin pikaliimalla.

29.1.2019

Ei jäniksen selässä

Pitkäkorva meni tekemään kiireetöntä kelloremonttia.


Kesäkuussa mie tuunailin tuon dyykatun aihion pihakoristeeksi.
Nyt tulikin halu, tehdä siitä ihan uudenlainen versio sisäkäyttöön.
Poltin taas maalit pois ja suihkin sitten punaista väriä pintaa.
Sahasin vanerista takaseinän, jonka ulkoa maalasin ja sisältä tapetoin.
Hioin kulumaa ja laitoin jostain romukellosta irroitetut osat sisälle.
Tyttäriltä jäänyt jänis vielä pienine meisseleineen asentamaan.

26.1.2019

Kutonen

Maalaillessa eilistä ässätarjotinta tuli idea toisestakin.


 Neliskulmaisesta puulautasestahan saa tehtyä noppalautasen.


Tällainen oli aloittaessa. Tätä lautasta olenkin tuunannut jo monesti.
Oli taas jäänyt turhana kaappiin lojumaan, nyt pääsee esille. 
Puukipot on hyviä tuunailtavia, helppo poistaa tai lisätä maalia. 

Suhautin pintaan punaista spraymaalia, hioin, leikkasin kontaktimuovista
sabluunan, tuputin mustalla akryylivärillä pisteet ja taas hioin.


Sopivasti pienempi kuin ässätarjotin, menee päällekkäinkin.


Asetelma olohuoneen pöydällä.

25.1.2019

Ässä

Kirpparilta ostettu kulunut puutarjotin sai uudet värit.


Siitä tuli kolmen värikerroksen jälkeen pata ässä, ilman krumeluureja.


Siinä oli kesinyt lakkapinta, joka lähti helposti maalinpoistoaineella. 

Ekaksi kerros mustaa puuvahaa, hiontaa, punaista sprayta, hiontaa
 ja kontaktimuovisen sabluunan kanssa vielä akryyliväriä, sekä hiontaa.


Tarjotimen koko on 20 x 30 senttiä ja se menee olohuoneen pöydälle.
Idea tuli toisestakin......

23.1.2019

Aarteille

Ajatus kun tuli, niin pitihän se kokeilla, onnistuisinko tekemään
"takorautakoristeisen" kirstun nukkekodin aarteille.
Materiaaleina pätkä purkulistaa ja alumiininen piparimuotti.


 Tein kirstuun ihan oikeasti toimivat saranat.
Kantokahvatkin kääntyvät omissa kiinnikkeissään.
Lukkoa ei sentään ole, on vain avaimenreikä.

 

Saranatapeiksi pujotin pätkät rautalankaa.


Tällaisesta listasta sahasin tarvittavat puuosat.
Kirstun pituudeksi tuli 70 mm ja syvyydeksi 35 mm.


Vanhasta piparimuotista sain sopivan paksua alumiinia.
Kultasepän peltisaksilla leikkasin osat ja viilalla siistin.


 Pyörrökärkipihdeillä taivutin saranoiden päät.
Tylsällä piikillä löin alapuolelta kuopat nauloja esittämään.

 

Maalasin metalliosat mattamustalla spraylla.
Pikaliimalla kiinnitin maalatut osat vähän kerrallaan.
 Lopuksi vielä viilailin koholla olevia kohtia ja reunoja.


Päädyn kahdesta osasta koottu kantokahva.
Kiinnittävä osa on vasaralla taottu muotoon, kahva rautalangasta.

22.1.2019

Työpöydällä

Blogin täytettyä jo kahdeksan vuotta, 
voisin esitellä noita työpöydällä käytettävissä olevia koneita.
Kun niistä aina välillä kysymyksiä esitetään.


Työpöytänä on vanha kirjoituspöytä, jolla kokoa 80 x 170 senttiä.
Mahtuu mukavan paljon tavaraa päälle ja lisää laatikoihin.
2017 päällystin pöydän kannen vanerilla ja se sai näin jatkoaikaa.


 Hiomakone Rexon BD-46A.
20 vuotta ikää. Äänekäskin jo, kun vikaa puslissa ja laakereissa.
Hiomanauhoja 100 x 915 tähän löytyy helposti ja eri karkeuksia.
Uusi pitäisi hankkia, sillä tämä alkaa olla jo tiensä päässä.


Pienempikin Rexonin hiomakone B130R.
Vuodelta 1997, ei vielä vikaa, kun paljon vähemmällä käytöllä.


Proxxonin kuviosaha DSH.
Vuodelta -97 tämäkin, varaosia olen joutunut tilaamaan paristi.
Paljon on ehtinyt 22 vuodessa kertyä maaliroiskeita koneeseen :)

Tämä saha ja pienoisporakone oli ekat konehankintani aikanaan. 
Sahahan on tarkoitettu pieniin sahauksiin.
Mutta olen sahannut sillä isojakin juttuja, ihan huonekalujakin.
Kun ei sirkkeli sovi mitenkään työhuoneeseen, saati pöydälle.


Proxxonin järeämpi pienoispora mallia IB/E ja teline sille.
Pora vuodelta 2010. On kovassa käytössä, pienemmät ei kestä. 


Joku vanha Skil ja siihen porateline isompien reikien tekoon.


Pikku Makita, ilman en pärjää, näppärä porailuun ja ruuvailuun.
Tämä ei ole aina pöydällä, mutta useimmiten on, kun paljon käytän. 


Ruuvipuristimena viime kesäinen kirppislöytö.


Pienen alasimen sain jokunen vuosi sitten lahjaksi.


Pölyjä pitää kurissa Makitan ei kovin vanha rakennustyömaaimuri.
Letku liitettävissä hiomakoneisiin ja sahaan.

Laatikoista ja aputasolta löytyy lisää koneita, tässä eniten käytetyt.
Kun on tottunut, että käytettävissä on pieni työhuone koneineen, 
ilman en pärjäisi. Lähes päivittäin pitää jotain pistäytyä tekemässä.

21.1.2019

Pätkiä pötköön

Tyttärelle ompelin makuuhuoneeseen verhon ja tyynynpäälisen.
Materiaalina käytin ilmaiskorista napattuja verhonpätkiä.


Kappaan piti tehdä keskelle sauma, että kangas riitti. 
Vähän aikaa piti paloja pyöritellä, että kuvion sai jatkumaan.


Tyynyliinan tein niin ison, että menee nukkumatyyny sisälle.

16.1.2019

Yöperho

Tyttärelle kokosin kierrätysmateriaaleista yö- ja lukuvalon.


 Tarkoitettu roikkumaan katosta, sillä sängynpääty on ikkunan alla, 
joten seinälamppua ei saisi järkevästi kiinni mihinkään.


Kerran jo tuunaamani valaisimen osa pääsi uudelleen tuunattavaksi.

  

Ulkoa hain kukkatueksi tarkoitetun perhosen johtoa koristamaan.

Poltin kukasta sekä perhosesta maalit pois, pesin ja maalasin uudelleen.
Perhosesta väänsin irti siinä olleen metallisen piikin ja viilasin jäljet.
Johdon hyödynsin turhaksi jääneestä joulutähdestä. 
Perhosen kiinnitin pienellä valkealla nippusiteellä


Harmata taustaa vasten ei niin erotu, oikeassa kohteessa puuseinä.
Huoneen kattolamppu on mustavalkoinen, siitä värimaailma.

15.1.2019

Sulle, mulle

Meillä on tyttärien kanssa varsin toimiva kierrätysrinki.
Minun turha, voi ollakkin tyttärille tarpeen ja päinvastoin.
Vein ylimääräiseksi jääneen telkkarin nuoremmalle tyttärelle
 ja häneltä jäi yli taas mulle hyödylliset tietokoneen kaiuttimet.
Vanhathan nuo on, mutta toimii ja pyritään käyttämään loppuun.


Viritin ne käsityökamarin lipaston päälle, tulostimen viereen.
Onpa lähes kaikki ruma nykytekniikka yhdessä läjässä. 
Löysin omista kätköistä vielä kaiuttimiin 5 metriä jatkojohtoakin.
Sekin johto oli odottanut käyttöä jo ainakin 10 vuotta.
On valinnanvaraa, kaiuttimet tai kuulokkeet ja kaikki netin radiot.
Psychobilly soi ja jalat tanssii pöydän alla :)

14.1.2019

Kallo-Liisa

Ompelin tyttärelle käsilaukun miehensä vanhoista farkuista.


 Onnistuin hyödyntämään lahkeen ruusupainatuksen ja taskun kuvan.
Nauhat, solki ja niitti varastosta, sulkumekanismiksi löytyi neppari.
Kuvan pahiten kulunutta kohtaa peitin jostakin ratkotulla perhosella.
Vuoren ompelin saadusta ohuemmasta farkun palasesta.


En tiedä kuinka vanhat housut, todennäköisesti jo vuosien takaa.
Mutta hyvä että säilötty, vaikka rikki olivatkin, kun käyttöön meni.

10.1.2019

Asteikoitu

Metallinkeräyksestä pelastin joskus vanhahtavan munakellon.
Toimi muuten, mutta minuuttien asteikko oli kulunut pois.


Hain netistä kellotaulun kuvan, jota oli lupa muokata ja käyttää.
Poistin kuvasta tunnit ja lisäsin minuutit sekä keksityn "merkin".
Tulostin sen vaalealle kartongille ja päällystin kontaktimuovilla.
Sitten vain leikkasin pyöreäksi ja liimasin paikoilleen.

Nyt jos tuo kellotaulu kulahtaa, on helppo tulostaa taas uusi.


Tältä näytti ennen korjausta. Kivalta, mutta kelvottomalta.
Jos yhtään sain selvää jäljellä olevista painatuksista,
valmistusmaa saattaisi olla Switzerland.

9.1.2019

Vinot pistot

Käsityökamarin vanha ompelukone kaipasi pientä liinaa päälleen.
Kirppareilta kun ei sopivaa ole löytynyt, päädyin tekemään itse.


Halusin kuvion jossa ei tarvitse laskea, suunnitella, eikä piirrellä.
Halusin myös että kuviointi olisi vain raitoina liinan päissä.
(kiemuraisen poron puulautanen on aiempi oma tuunaus)


Aloitin turkoosilla kaksinkertaisella helmilangalla ja vinoilla pistoilla.
Sitten joka toiseen ruutuun ja huomasin että pariton määrä pistoja.
Kuvio muotoutui itsestään työn edetessä, värit olin valinnut valmiiksi.


Näyttäisi sopivan paikkaansa, väreihin ja vanhoihin romuihin :)

Vaalean harmaa aida kangas on alunperin kirppislöytö.
Kirjoin siitä aikanaan kaksi sohvatyynyä, 
jotka eivät sohvan vaihduttua sopineet enää värimaailmaan.
Purin toisen tyynyn ja hyödynsin kirjomattoman takaosan tähän.

8.1.2019

Sujuu kuin tanssi

Olen työhuoneella taistellut huonosti toimivan radion kanssa.
Vaan eipä tartte enää, ostin bluetoothkuulokkeet.

 

Senkun laitan netistä jonkun mieleisen kanavan pyörimään
ja työkin sujuu kuin tanssi :)
Kantama riittää ainakin touhuamiseen työhuoneilla ja keittiössä.
Huomaamattaan sitä tulee töitä tehdessä liikuttuakin enemmän, 
kun musiikki antaa tahtia ja pistää liikettä kroppaan.

Läppärillä en tykkää kuunnella musiikkia, niin surkea äänentoisto.
Pidän koneen kaikki äänet vaimennettuina, kun en tykkää niistä.


Hurjan kalliit, eli ei, vaan tokmannin halvimmat, 15 euroa.
Kestää mitä kestää, mutta ei tartte liikoja varjella.

Työhuoneelta vapautuukin kunnon pätkä aina tarpeellista hyllytilaa, 
kun kannan vanhan radion kaiuttimineen jonnekkin muualle.

5.1.2019

Vanha pari

Toisenkin sohvatyynyn sain tehtyä vanhasta paidasta.
Tällä kertaa tyttären joskus kirpparilta ostamasta, mutta hylkäämästä.


Paita oli kapea ja kuvakin kovin ylhäällä, tyynystä tuli 30 x 30 cm.
Sekin onnistui vain siirtämällä kangasta helmasta kuva yläpuolelle. 


Vähän oudon mallinen paita, siksikö kukaan ei ole juuri käyttänyt, 
sillä painatus oli varsin hyväkuntoinen.
Jäljelle jääneet hihat pilkoin taaskin rasseliksi autotalliin.

4.1.2019

Ruttuinen pallo

Kelvottomien paitojen poisto jatkuu...
Kirpparin ilmaiskorista napattu kasipallopaita muuttui tyynyksi.


35 senttisellä, pyöreällä tarjottimella piirsin paitaan ympyrän.
Vähän soikea kasiympyrä sijoittui niin kuin sijoittui,
sillä kaulus esti keskittämisen tai olisi tullut kovin pieni tyyny.
Täytteet otin ja nypin taas kuohkeiksi vanhoista nukkumatyynyistä.
 

Oli 130 senttisen lapsen pesuissa kutistunut kollaripaita.
Hihat leikkasin rasseliksi autotalliin.

2.1.2019

Vanhaa vek

Vuoden vaihduttua uudeksi, on hyvä poistaa vanhaa ja turhaa.


Viisi rikkinäistä miesten t-paitaa silppusin taas rasseliksi.
Leikkasin pois kaikki saumat, käänteet ja kaulukset.
 

Pilkoin irtokarkkilaatikkoon menevään, jo hyväksi havaittuun kokoon.
Räsyjä kuluu puuvahauksissa, metallin tai kenkien kiillotuksissa jne.