27.2.2020

Korjauspalat

Korjailin vanhemman tyttären laukkuja, kuvia muutamasta.


Yli kymmenen vuotta sitten, kirpparilta ostetusta laukusta, 
oli katkennut/purkautunut toinen kantokahvoista. 
Aika heikosti tikattu, reilu kymmenen pistoa keinonahan läpi. 
Ratkoin auki loputkin tikit ja heitin pois koko keinonahan.


Ompelin nylonnauhan ensin reunoistaan kunnolla kiinni.
Pengoin varastosta suurinpiirtein saman väristä oikeaa nahkaa. 
Rei'itin nahkapalan valmiiksi ja ompelin nauhan päälle.


Näppärän kokoinen reissulaukku. Tykätty ja paljon käytetty.
Yläreunan vetoketjun avaus suurentaa laukkua noin 5 cm.


Korjattavaksi pääsi myös taskuunkin mahtuva, ohut kestokassi.
Palkeenkieli tullut jostakin kylkeen.


Paikaksi riitti pieni liimattavasta paikkakankaasta leikattu sydän.
Pari muutakin laukkua tuli korjailtua, muttei kuvattua.

24.2.2020

Käsin tehty

Ikään kuin jatkona aiempaan postaukseen.
Omintakeinen ja helposti siirrettävä tuotelappu tehty.
Ihan vaan höpsöksi, siirreltäväksi koristeeksi.


Edelliseen työhön piirsin käden, hyödynsin kaavaa tässäkin.
Sahatessa jätin sormivälit lyhemmiksi, kun ohuempi levy.
Reunat siistin 150 hiomapaperilla ja pienillä viiloilla.
5 mm stansseilla naputtelin kirjaimet.
Lappu on jostain purettua, ohutta, eloksoitua alumiinia.
Ketju otettu talteen jonkun vaatteen tai muun tuotelapusta.

22.2.2020

Omin käsin, omin päin

Kokosin pienestä autosälästä "keulamerkin" olohuoneeseen.


 Keskellä alumiinisesta rekisterikilven taustalevystä sahattu käsi.
Pätkä custom cruiserin merkkiä, oli vain custom crui, koska poikki.

Sisustushan meillä on omin päin ja omin käsin tehtyä/muokattua,
joten eiköhän tuo sovi ja kuulu tyyliin, tai väliäkös sen edes :)


Joku sopivan kiiltävä kynttilän aluskippo löytyi kehäksi.
Sahasin täytteeksi kiekon paksusta vanerista.


Jonkun auton keulalta ne on nuo kromilistatkin.
Taustalevyn sahasin ylijäämä hyllystä ja maalasin punaiseksi.
Samalla sain maisemoitua liian näkyviä hyllyn kannakkeita.


Näyttää enemmän kokonaisuudelta, kun ei jää isoa väliä tuohon.

21.2.2020

Päivän erikoiset

Myytäviin tuotteisiin maalailin tuossa kuvioita,
rupesin naureskelemaan kierrätettyjä erikoistyökalujani.


Yhdeksänkymmentä luvun erikoiset:
Pyörivä alusta esim. televisiolle, miehen varastoista.
D-tippojen pipettipullo, ajalta, kun lapseni olivat pieniä.
Kiiltävää fonduepannun osaa, en pysty ajoittamaan.


Lehmälle täpliä teon alla.
Pipettipullolla on hyvä lisätä maaliin tippanen vettä.
Pyörivä alusta helpottaa työn jatkuvaa kääntelyä.
Fonduepannun osa kuin kauha, näppärällä varrella.

20.2.2020

Terätön varsi

Miljoonalaatikossa on vuosia pyörinyt terätön varsi.
Koska se näyttää hopeiselta on muodoltaan kaunis,
päätin tehdä siitä itsellni neulakotelon.


Tulpaksi laitoin pätkän poronsarvea satiininauhalla.


Kaamea tyhjentäminen oli muka ontossa varressa.
Sisällä oli paljon hiekkaa ja jotain muuta.
Nuohan on monesti täytetty hiekalla.
Kuumailmapuhaltimella lämmitin,
niin ruskea ryönä alkoi matona pursua ulos reiästä.
Toistin puuhan muutamasti, ettei lämpeä liikaa.
Loput yritin saada pois teräsvillalla ja piippurassilla.
Tyhjennykseen voi olla joku parempikin keino...

18.2.2020

Huovutettu liekki

Lisää romuista koottua kierrätystaidetta olohuoneeseen.


Sydänliekillä palaa. 
Neulahuovuttamalla, tein ylöspäin vaalenevan sydämen.
Kaasuletkuksi ompelin punaisesta huopapalasta putken.


Materiaaleina: saatu taulun reppana, kaasuhitsaus härveli,
alumiinistä keskusradion ritilää ja huovutusvillaa.

Kehyksen purin ja putsasin, sitten taas kokoon ja uusi maali. 
Lasisyvennystä ei ollut, niittasin alumiiniverkkoa taustaksi.
 

Nyt on hitsari Kallolla työkalukin.


Yhteen sopii. Mustat reunat ja vaalean harmaat keskiosat.

17.2.2020

Irtoava

Työhuoneella kauan odottanut, pieni teräksinen pannu.


Vihdoinkin sain vision, miten toteutan siihen uuden kahvan.
Vanha kahvahan oli muovia ja poikkinainen. 
Halusin pannusta nuotiokelpoisen.


Kaivoin varastosta suurin piirtein sopivan kokoisen riman.
Purin vähän varren kiinnitysosaa pannun kyljessä. 
Sahasin rimaan sopivan hahlon ja viistosin pään.


 Uusi kahva on irrotettavaa mallia. Porasin tappia varten reiät. 
Lovesin kahvaan paikan tapin säilytykselle,
mutta parempi lienee laittaa eräreppuun pari varatappiakin. 
Mietin tapille ketjuakin, jolla olisi kiinni varressa, 
mutta se hankaloittaisi liiaksi noen pois puhdistusta.


Pannu mahtuu hyvin moottorikelkan tavaraboksiin.


Ulkoruokailuvarusteet ne vaan karttuu.
Puuilosta 2 euron voileipägrilli ja nyt tuunattu paistinpannu.

13.2.2020

Terävät hampaat

Ostin kesällä kirpparilta pari pientä kaarisahaa.
Saha on tarkoitettu putki- ja sähkötöihin. 12 tuuman terä.
Mie vaan näin, että mahtuu mönkijän tai kelkan kyytiin.


Koska sahaa ei viitsi kuljettaa terän hampaat esillä,
niin piti keksiä pakkasenkin kestävät teräsuojat.
Varastossa oli omasta metsästä poimittuja aurauskeppejä.
 Sahasin kepistä sopivan mittaisen pätkän.
Leikkasin sivun auki, että putki menee terän päälle. 
Kokeilin leikkaamiseen eri työkaluja, mikään ei toiminut,
 kunnes kokeilin kultasepän peltisaksia, ne mahtui ja pystyi.
Koska terän hampaiden kuuluu harittaa,
 putki on helpoin lykätä paikalleen terän päästä.


Nyt voin laittaa sahan moottorikelkan penkin alle,
ilman että terä vahingoittaa mitään.
Suojan saa pois ja paikalleen, vaikka rukkaset kourassa.

12.2.2020

Kelon harmaa

Vihdoin on vanha syöttötuoli saanut uuden värinsä.


Kaksi kerrosta Osmo colorin kelon harmaata.
Neutraali väri, väliajat voin säilyttää käsityökamarissa.
Sopii kuitenkin niin keittiön, kuin olohuoneenkin väreihin.


Ulkona hankea vasten, näyttää tummelta, kuin sisällä.


Tällainen oli aloittaessa, hennon turkoosin alla, 
keltaista maalia ja alkuperäinen ruskea lakkoineen.
Maalinpoistosta työkaluineen, teinkin jo postauksen.
Parina yönä mie raaputtelin maaleja jo unissanikin.


Jos olisi ollut edes suht koht siisti, olisin antanut olla,
mutta keltainen kurkki ihan liian monesta kohtaa.


Nyt tämä ilmaiseksi saadun resun saa purkaa pois.
Ei ole enää korjattavissa, mutta josko osin hyödynnettävissä.

11.2.2020

Risat reppanat

Päädyin pelastamaan kirpparilta pari risaa reppanaa.


Joku noissa vaan niin houkutti.
 

 Mikä lie pieni keraaminen kippo. Hand made in Finland.
Kävisiköhän muotiksi, kun tuo poro on niin söpö...


Turkoosiin vivahtavan sininen, kannellinen purkki.
Jotenkin tutun oloinen, mutten yhtään muista mistä.
 

Pala puuttuu, että sinänsä kelvoton esine.
 

Valmistajaa en tiedä. Väri ja muoto houkutti kuitenkin ostamaan.
Eiköhän tuo paikan löydä, laitan vaikka mehitähtiä kasvamaan...

10.2.2020

Palasydän

Tein tyttären tyttärelle vanerista palapelin.


Voi olla vielä vähän vaikea, vaikka helpolta näyttääkin.
Mutta turvallinen, mikään osa ei mahdu suuhun. 
Palapeli 16 x 16 senttiä, joten yksi pala noin 8 x 8 cm.

7.2.2020

Thebe

Kirpparilta piti kotiuttaa lisää ruokailuvälineitä.
Miten niin piti, onhan noita jo, mutta kun halvalla sai :)


Ruotsalaista terästä, valmistaja Gense, malli Thebe.
2,50 € ja lähemmäs parikymmentä yksilöä.
 

Olen näitä hiljalleen keräillyt jo 15 vuotta. 
Aika monta on, tässä kasassa jo uudetkin mukana. 
Osa on jatkuvassa käytössä, osaa tarvitsee harvemmin.
 

Piti oikein laskea, että paljonko on mitäkin.
Pari yksittäistä veistä löytyi vielä laskennan jälkeen.
 

Tämä kakkuhaarukka on suosikkini.
Aivan paras suolaisen tai makean piirakan syönnissä.
Sääli että näitä on löytynyt vasta kolme kappaletta.

5.2.2020

Tylsyyttä

Pakkaspäivinä on hyvä istua pesuhuoneessa 
ja suorittaa maalinpoistoa kera kuumailmapuhaltimen.

 

Maalinkaapimiksi pengoin pari vanhaa moraa.
Viilasin terät ihan tasaisiksi ja sopivan tylsiksi.
 Toisen puukon oli joku taivuttanut mutkalle,
kuumennuksen jäljet näkyi vielä ennen viilausta.


Hienon merkkinen puhallin, Horse power.
Vuosien ja vuosien takainen halpakauppalöytö.


Tytär osti uuden ja paremman syöttötuolin, vanha jäi.
Mie ajattelin konnostaa sen sitten tänne mummolaan.
On tuossa kaaputtelua, kauaa jaksa kerrallaan, käsi kipeytyy.

Työkalut tuntuvat oikein toimivilta juuri tähän hommaan.
Käteen sopivat kahvat, jotka ei kuitenkaan kuumene.

3.2.2020

Isoäidillistä

Sain ammoin jonkun virkkaaman ponchon.


Purin ponchoa sen verran, että sain koottua siitä viltin.
Väriyhdistelmä, josta muutoin en pitäisi, käy kelkan väreihin.
Viltti on kaksinkerroin taiteltuna, juuri sopiva kelkan penkille.
Tuo pakkasen kylmettämä keinonahka, kun on ikävän kylmä. 
Eikös isoäitinä ole hyvä kelkkailla isoäidin neliöt pyllyn alla :)