Vuosi vaihtuu

Vuosi vaihtuu uudeksi, kohta kirjoitetaan jo luku 2022.

 

 

Vanhan kannettoman pannun, spriikeittimen ja kuksan kera toivotan:

Lempeää, lämmintä ja miellyttävää vuotta 2022 kaikille! 

Kuksa vanha kirppislöytö, puhtaaksi hiottu ja uudelleen koristeltu.

Katajainen sekoitin on joskus itse tehty.

Kuparipannuakin vähän entrasin, oioin kahvan ja niittasin kiinni.

Turvalliset tulet tein laittamalla ledituikun keittimeen.

Tuikun alle laitoin ylösalaisin tuikun kuoren, että nousi vähän.

Jotta pysytään lempikuviossa ja -väreissä, onnistuu se kortein.

Pataa, akka ja kasi, tekee 20. Herttaa, akka ja kymppi, tekee 22.

Miehän keräilen erilaisia pelikorttipakkoja.

Laiskasti, vain silloin, kun niitä sopivasti kohdalle sattuu.

Nämä Turun Linna pelikortit, ovat 80-luvulta, silloin ärrältä ostettu.

Lapsuudesta muistan, isällä oli samanlainen pakka, jota aina ihailin.

Keittolevy

Lahjaksi toivottiin mahdollisimman pientä leikkihellaa.

 

Sehän onnistui, kun tein 2-levyisen keittolevyn.

Materiaalina vaneri, taso 9 mm, levyt 6 ja kiekot 6 ja 9 mm.

Valintamerkinnät poltin kolvilla. 

Valintakiekkoja varten porasin reiät ja ruuvasin alapuolelta kiinni.

Väliin laitoin prikat, että olisivat sopivan jäykät käännellä.

 

(kuva on otettu parin päivän leikkien jälkeen, kun en mie muistanu)

Tason alla on reunoiltaan sentin pienempi vaneri ja huopatassut.

Leivät ja lisukkeet

Tein tyttären tyttärille lahjaksi lisää leikkiruokia.

 

 Tällä kertaa limppuviipaleet ja lisukkeita leipien päälle.

Juustoviipaleet, leikkeleet ja paistetut kananmunat.

Juustot olivat hankalat, aina repi pora rumasti alapuolta,

 mutta lopulta sain tehtyä kaksi siistiä viipaletta.

Kaikki muu vaneria, paitsi keltuaisina halkaistu helmi.

Pintakäsittelynä osmocolorin puuvahat.

Purkillinen

 Yksi kirpparilöydöin ja itsetehden koottu joululahja.

GWS:n 60-luvulla valmistama "tanhupurkki" kirpparilta.

Juuri sopiva nuoremman tyttären peltipurkkien kokoelmaan.

Sisälle kaikenlaista pientä käsityöjuttua.

Itse kirppislöytöisistä helmistä koottu rannerengas.

Löysin kirpparilta pienen pussin, jossa oli materiaalia moneen.

Sekä kirpparilta löytynyt tupsujen tekosetti.

 

 

Sekä omatekoinen nyörihaarukka ja kirppislöytö sydämiä.

Näiden lisäksi purkkiin mahtui vielä vähän karkkia.

Riimuja

Nyt tohtii jo jakaa kuvia itsetehdyistä joululahjoista.

Vanhemmalle tyttärelle vanhasta puusta riimukiekot.

Lienee jonkun työkalun varsi, sopivan sileä ja patinoitunut.

Sahasin sopivan paksuiksi pätkiksi ja hioin.

Sitten polttelin kiekkoihin kolvilla riimut.

Kierrätyskankaan jämäpalasta ompelin riimuille pussin.

Pussin suulle palmikoin nauhan väreillä nyörin.

Hyvää Joulua

Hyvää Joulua kaikille!

 

 Omatekoiset ukot ja liina, sekä pieniä työkaluja.

Leena

Joululahjani ehkä 43 vuoden takaa, Leenaksi nimeämäni nukke.

 

Paita/mekko on alkuperäinen, housut ja kengät kadonneet.

Eilen jaetut, 25 vuotta vanhat neuleet pestynä ja päällä.

Polkadotiakin löytyy.

Mekon ikä ei tiedossa, ollut jo omissa leikeissäni.

Paljon tein nukenvaatteita omien tytärten ollessa pieniä.

Tässä ruudullinen pyjama.

Mekkoja, eri nukelle tehtyjä, mutta sopivia Leenallekkin.

Kaikkia en viitsinyt edes kuvata.

Vastapestyinä, odottamassa tyttären tyttäriä leikkimään....

Nuken neuleet

Kaivoin esiin nukenvaatteita seuraavan sukupolven leikkeihin.

 

 Olen nämä neulonut noin 25 vuotta sitten, omien tytärten nukeille.

On muuten ainoa tekemäni neuletakki, kärsivällisyyteni riitti tuohon.

Tehty noin 40-45 senttiselle nukelle.

Kaksin kaunihimpi

Puutyyppi sai seurakseen toisen, melkein samanmoisen.

 

Yhdessä nyt istuskelevat olohuoneen lipaston päällä

Ompelin ylle kierrätyskankaasta kellohelmaisen mekon.

 

 

 Ihan täysi ympyrä, on hameen helma.

Kanttauksen tein 50 vuotta vanhalla tehdaspitsillä.

Yläosa on tehty kahdesta ommellusta kaitaleesta.

Ympyrän keskelle leikkasin pienen reiän.

Sitten ompelin yläosan kaitaleet käsin paikoilleen.

Viimeisimmät ompelut, tein mekon ollessa jo yllä.

 

Tyttären kirppiskasasta, oli peräisin tämä puinen mallinukke.

Mustaksi sen sudin, niin kuin olin tehnyt aiemmallekkin.

Rakkaudensarvi

Sydämellinen kausikoriste, rakkaudensarvi, on valmis.

 

Käyttökelvottomat kuksat ja turhat puulusikat koristeina.

Poronsarven olen tehnyt joskus korujen myyntitelineeksi. 

Linkit: Kuksa kera sarvipään, minikuksa, kantikas, puukauhat.

Pörröinen sarvipää, on vanha kirppislöytö,

 joka istunut jo vuosia kesäauton takaikkunalla.

Paita oli niin auringon haalistama, että riisuin sen pois.

Virkkasin sarvipäälle lankajämistä kaulaliinan.

 Kokonaisuuden laitoin keittiön pöydän päähän.

Mutta vähän hankala kuvattava siinä.

Kauhottu

Lisää neulahuovutettuja sydämiä ja mustattuja esineitä.

 

 

 

Pari pientä puukauhaa ja yksi kantikas kippo.

 Kipon olin jo aiemmin sutinut mustaksi, mutta laiskoin pohjatöin.

Lakkaa oli jäänyt, joten puuvaha ei ollut imeytynyt tarpeeksi.

Laitoin miniporaan lamellirullan, niin hionta helpottui.

Enää ei kuulla ruskea väri ja sitä peittävä lakka alta.

Jonkun tekemä, jo kerran aiemminkin tuunaamani kauha.

 

(Toisessakin kauhassa omia kädenjälkiä, en löytänyt postausta. 

Muttei sekään ole ollut alunperin musta, eikä sydänkuvioinen.)

 Nyt hioin sitä sirommaksi ja sitten sudin uudelleen mustaksi.

Tässä tiukan sydämen tökkiminen, neulahuovutus, noin puolivälissä. 

Nyt tehdyt ovat tulossa osaksi isompaa kokonaisuutta,

 kunhan tässä vaan lahjavalmisteluiltani kerkeän...

Reposia

Tämän vuoden joulukortteihin piirtelin repolaisia.

 

Taivaalle tähti ja reposia taustallekkin, leiskumaan.

Ensin piirtelin kaavaimen, hiukan hommaa helpottamaan.

Aika monta piirtoyritystä tarvittiin, mieleisen mallin tekoon.

Kaavalla piirsin hennon apuviivan, aina tarvittavalla värillä.

Sitten värittelin puuväreillä, painavalla tai keveällä otteella.

 

Pyrin pysymään talvisissa ja/tai sydämellisessä aiheissa.

Tontut, pukit, enkelit yms. ne kun ei vaan ole minun juttu. 

Kiva tehdä piirretyt kortit, kun yleensä olen askarrellut.

Jotain sinistä

 Löytyihän se sinisellekkin ledisarjalle taas paikka.

 

Kesäautoni Dodge Dartin takaikkunallahan ne on hyvät.

Olen ostanut ledisarjan aikaa sitten ja oli kiva ehkä ekan talven.

Sitten huomasin, että hankalat värinsä takia sijoittaa mieleisesti.

No sinisen auton, huurteisen lasin läpi, kajastus onkin ihan kiva.

En söis

Mulla on ilmiselvästi mattamusta kausi menossa.

Taas yksi puukippo koki värin vaihdoksen.

Ei ehkä ihan syötävä annos.

Mukana aiemmin tuunattu sydän ja kirppislöytöinen lusikka.

Tällainen oli kulho, ennen kuin poistin lakan ja osan väristä.

Työkaluina oli kuumailmapuhallin ja muutama sikli.

Sitten sudin kipon mustaksi ja hankasin kuivuttua osan pois.

Mikron päällä hevipukin muutkaan herkut ei ole syötäviä.

Jos sydän on jotain massaa, niin hedelmät on puuta.

Siivekäs sarvipää

Viikonloppuna kun tein valmisporosta korvakoruilla siivekkään,

jäi ajatus lentävistä poroista elämään...

 

Niinpä sahasin vanerisesta jakkaran kannen jämästä poron.

Lommoisesta tarjottimesta leikkasin sille siivet.

Viilasin ja hioin reunat, sitten naputtelin vasaralla muodon.

Kiillotin siivet ainakin kolmeen kertaan, että varmasti kiiltää.

Kaulaan ketjulla kulkunen, silmiksi porattuun reikään helmet.

 Reunat tuosta vanerin palasesta, olen käyttänyt jo aiemmin.

Onnistuin jopa välttelmään siinä olleet pahimmat kolotkin.

Kotimaisin eväin

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

Perityt hopeiset kynttilänjalat vuodelta 65.

Kirppislöydöt Kumelan sininen ja kirkas tupsluikkari. 

Edellisestä talosta löytynyt kirja ja romutorilöytö Suunto.

 

 

Kirppislöydöt Riihimäen Lasin Jesperit ja Scandian lusikat.

Itsepoimittua hillaa ja kaupasta ostettua leipäjuustoa.

 Näppärä kynttilöiden veistely työkalu, eli kuorimaveitsi,

se on kyllä ruotsalainen.

Puuta ja poroa

Käsityökamariin tuli koottua myös kausiasetelma.

 

 

 Aikaa sitten mattamustattu ja ketjuilla koristeltu kynttelikkö.

8 vuotta sitten tuunatussa puukulhossa, aikoja sitten tehdyt riimut.

Riimukiekot olen sahannut vanhasta orresta ja riimut tehty tussilla.

Piti perintöliinakin silittää, jotain sarvekkaita siinäkin kirmailee.

Ei meinaa silmä tottua, kun en ruukaa käytää vaaleita liinoja,

mutta käsityökamarissa onkin neutraalimmat värit kuin muualla.

 

 

Korvakoruista poistin koukut ja kiinnitin ne porolle, sain lentävän poron.

En poistanut koukkujen lenkkejä ja koukutkin on tallessa,

siivetkin kiinnitin sinitarralla, eli palautettavissa koruiksi.

Mustatäpläinen, eli kelvoton kuksa, muutettu entistä mustemmaksi.

Työhuoneella on vuosia pyörinyt visakoivuinen lautanen.

Vahasin sen, että kuviot erottuu paremmin.

Olkoot kuksa ja tassi nyt pari. Pieni Suomi-lusikkakin pääsi mukaan.