Mutskut

Tein omiin korviin roikkumaan sydämelliset mutterit.

Mutterit on puretuista valaisimista talteen otettuja.

Juuri sopivan pieniä ja kevyitä, mutta riittävän isolla reiällä.

Punaiset muoviset sydän helmet on vain runnottu paikoilleen.

Yksi  sydän siinä hajosikin, joten voimaakin on käytetty.

Erakko

Pieinoiskiväärin hylsyjä hyödynnetty pelinappuloiksi.

  

Erakkopeli vai solitaire vai mikä, monta nimeä, peli kuitenkin.

Tätähän pelataan syömällä nappuloita yli loikkien, 

tarkoituksena että jäljelle jäisi vain yksi nappula.

 9 millisestä vanerista tein tuon reiällisen osuuden.

Pylväsporalla kuuden millin reiät 15 millin välein.

Sitten liimasin pohjaksi 4 milliseen vanerin, hioin ja puuvahasin.

Kun tein pelilaudan kahdesta eri kerroksesta, 

kaikista reiistä tuli väkisinkin saman syvyiset.

 

Pelilaudan halkaisijaksi tuli vähän vajaa 15 senttiä.

Valikoin hylsyistä nappuloiksi vain yhtä merkkiä.

Yli kolme vee kaks

Tein sitten toisenkin auton kertopuusta, vähä erilaisen.

Tällä kertaa keltaisen ja pikkuisen pidemmän, korkeus on sama.

Ensin suunnitelmissa pyöri jonkinlainen lava-auto.

Muttei ole työkalua, jolla olisin saanut lavaan sopivan syvennyksen.

No noita puun pätkiä on vielä muutama, jos keksinkin miten tehdä.

Autot sopii värien puolesta tuohon öljypurkinkyltiselle tarjottimelle.

Yli kolme vee

Rakennustyömaan jätelavalta löydetystä kertopuusta sahattu auto.

Oranssinpunainen auto, mustaksi puuvahatuilla valmisrenkailla.

Jostain muinaisesta projektista jääneitä renkaita löytyi työhuoneelta.

Alla oleva kertopuupalkin pätkä, oli se mistä lähdin sahaamaan. 

Auto ei ole pommin kestävä, eikä näin käy ihan pienelle lapselle.

Renkaat voi haljeta ja oikein näppärä muksu osaa avata ruuvit.

Mutta mie, melkein viisikymppinen voin tuolla turvallisesti leikkiä.

Nuo kerrokset ja niiden muodostama kuvio, oli se mikä tähän innosti.

Kylvetetty

Olin saanut kovasti ruosteisen Fiskarsin kiintoavaimen.

 Pari päivää kylvetin sitä sitruunahappoliemessä.

Sitten pesin huolella ja putsasin vielä teräsharjalla kaiken irtovan.

Melko erinäköinen on puhdistettuna.

En aio käyttää avainta korjauksiin, menee koristeeksi olkkariin.

Kyborgi

Meille muutti pieni kyborgi, tai 45 senttinen puu-ukko.

Eli mitä tämä luovahullu tekee, kun kertyy sopivaa romua.

Ladan kello naamana, siipimutterit korvina, moponkahva kätenä.

Risan kahvan kiinnitin kahdella silmukkaruuvilla ja pultilla.

Bensatankinkorkki rinnuksissa ja muutama pultti polvessa.

 

Aika pieni sille tuli tuo liitin.

Olis muuten sojottanu takaraivossa, kun oli kiinni kellon takana.

Siirsin sen sitten etupuolelle, mahdollisia kytkentöjä varten ;)

 

Hahmo on sahattu rakennusjätteenä saadusta lankun pätkästä.

Laakeroitu

 Ite itelle tehty ystävänpäivälahja rikkinäisestä kuulalaakerista.

Laakerista puuttui kaksi kuulaa.

 Yhden korvasin aidolla muovitimantilla ja toisen paikalla nyöri.

Punainen sydän on purettu irti avaimenperästä.

Korun halkaisija on noin kolme senttiä.

Mieleinen on, niin että onnistunut lahja :)

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Suit sait surautettu

 Turhiksi jääneistä paneliverhoista syntyi joutuisasti sohvatyynyjä.

Kaksi verhoa riitti juuri neljään 41 x 41 senttiseen tyynyyn.

 

Kahdella eurolla joskus ostetut verhot, joille ei uutta kotia löytynyt.

Ratkoin päätyjen ompeleet auki ja ompelin kapeammat käänteet. 

Jos verho olisi ollut pidempi, päätyjäkään ei olisi tarvinnut aukoa.

 

 Sitten vain taittelin näin ja ompelin kaksi sivua päälipuolelta kiinni.

Aikaa ei kauaa mennyt ja saipa pois kirppiskasasta nuokin verhot.

 

Sisälle tungin jo parhaat päivänsä nähneitä nukkumatyynyjä.

Toppaukset

Olohuoneen tuoleihin tehty uudet toppaukset.

Samaa punaista kukallista kangasta kuin sohvaankin.

Tuolit on vuodelta 1991 ja alkuperäinen kangas tällainen.

Mummolta olen perinyt nuo tuolit, hän ne oli uusina ostanut.

Vanha superloni oli aivan litistynyt ja kuivunut.

Oli melkoinen pois kaavittava, kuin kuivahtanutta sinappia.

Leikkasin uudet paksummat superlonit ihan saksin.

Tarvittu työkaluarsenaali ja puuhailua tahdittanut musiikki.

Melkoinen korkeusero uudella ja vanhalla verhoilulla.

Laitoin tuoleihin tummanpunaiset kankaat noin 10 vuotta sitten.

Samalla koitin silloin poistaa lakat ja puuvahata mustiksi.

Ei vaan kaikki lakka poistunut, eikä sitten puuvahakaan tarttunut.

Mutta tykkään kovasti tuosta kulahtaneesta mustasta.

Kukallista

Verhoilin kotoa periytyneen puusohvani uudelleen.

Kankaan ostin eurokankaasta, päädyin punaiseen ja kukalliseen. 

Istuimella on irtonainen patja, tein sille muotoon ommellun pussin.

Selkänoja piti purkaa irti ja kiinnittää kangas niittaamalla.

Maalipintaa en aio ihan äkkiä korjata, näkyköön aika ja kuluma.

 Sohva on maalattu ja verhoiltu viimeksi noin 20 vuotta sitten. 

Ehdin tuohon harmaanhohtoiseen huonekaluplyysiin jo kyllästyä.

Onneksi olkkarissa on iso pöytä, helpotti kankaan pilkkomista.

Koskakohan on seuraavan kerran tarve verhoilla tuo...

Mutkuja

Kaupunkireissun kirppislöytöjä.

Enhän mie noita välttämättä tartte, mutku ne oli niin söpöjä.

 Waechtersbach sokerikko sydämillä, hinta 2,50 €.

Mulla on joitakin saman tehtaan kippoja ennestään, muttei sydämellä.

Noita olis ollu muitakin, mutten onnistunut perustelemaan ostoa itselleni, 

Sokerikko pääsee pöytään, vaikka harva sitä nykyään kahvinsa sokeroi.

Ja vanha peltinen fikkari, kaksi euroa, kokoelman jatkoksi.

Näitä punasia peltisiä taskulamppuja tuntuu karttuvan.

Puikkokotelot

Eilinen kahvelikotelo toi mieleeni puikkojen säilyttimeni.

Olen ommellut ne 20 vuotta sitten, jostakin samettikaitaleesta.

Oliko kangas ollut isän peruja vai mummon, vai kenen lie, en muista.

Puikoillahan tuo yläreunan läppä on tärkeä, etteivät voi luistaa ulos.

Tein silloin joka sortille omat kotelonsa,

virkkuukoukuille, sukkapuikoille, pyöröpuikoille ja pitkille puikoille.

Pitkien puikkojen kotelossa on silloin kangas loppunut kesken, 

ei ole riittänyt kaksinkertaisena, veltto ja vetää vähän myttyrälle.

Pyörröpuikkojen säilytin on ikään kuin taskullinen vihko.

Kansissa taskut sisäpuolella, välilehdissä molemmin puolin.

Vinokanttikin on ollut mitä on omista varastoista 

tai tarjouslaareista sattunut löytymään, vähän eri värejä.

Jos joku huomasi, moderneja puikkoja tai koukkuja ei ole.

Lähes kaikki perittyjä tai kirppareilta sekanippuina ostettuja.

Rullalle

Kesää ootellessa ompelin turhasta tapletista taskukon kahveleille.

 

Taitoin reunat kaksinkerroin ja tein keskelle nauhasta pidikkeet.

Ompelin lokerot ruudutusta hyödyntäen. 

Juuri sopivasti mahtui viime kesäiset kirppislöytökahvelit.

Vielä jäi tilaakin, jos vaikka tölkin- ja pullonavaajan laittaisi.

Taskut on molemmissa reunoissa, joten aterimet saa mitenkä päin vaan.

Sitten vaan rullalle ja rusetille, lämpimämpiä kelejä oottamaan.

Värit ja kuviointi passaa just viime kesänä värkättyyn eväskoriin.

Auringonlaskuun ajaisimme

Pakkasta piisaa, eikä tarkene työhuoneella, joten kirjonnat jatkuu...

Nyt syntyi taulu makuuhuoneen seinälle.

Kaksi mielikuvituksellista kelopuuta ja auringonlasku.

Kehys vuosia sitten kirpparilta, oli seinällä jo, vaihdoin vain kuvan. 

Mikä lie musta housukankaan pala ja saatuja langanpätkiä.

Suunnittelin suoraan kankaalle vesiliukoisella luonnostelukynällä.

Tätä saatua lankapussillista tuskin saan koskaan tyhjäksi.

En tiedä mitä lankoja ovat, keinokuitua kai, kahdella säikeellä kirjoin. 

Värivalikoima on varsin rajallinen, joutuu suunnittelemaan sen mukaan.

Valmis kirjonta ennen pesua ja silitystä.

Viritelmiä

Vielä pieniä punaiseksi maalattuja viritelmiä olohuoneen hyllyille.

Taskumatti maalattu punaiseksi ja laitettu traktoriasetelmaan.

 

Hioin jerrykannusta krominkiiltoa himmeäksi ennen maalausta.

 

Kummalliset kaiffarit saivat uuden pöydän ja maalia kalusteisiin.

 Edellinen sekalaisista osista koottu pöytä olikin ruma ja liian matala.

Uusi syntyi taulupohjasta, vaneripalasta ja pyörrökepin pätkistä.

Kehrää

Muutama riihimäkeläinen lasiastia taas kertynyt entisten jatkoksi.

 

Kehrä-sarjan kakkuvati vai mikä tuo jalallinen lautanen nyt on.

Hinta kirpparilla 2 euroa, eikä tuollaista ollut entuudestaan. 

Kerrosvateja on parikin eri korkuista, mutta isoja lautasia vähän.

Yhdeltä vanhalta tutulta sain 8 jalallista lasia ja kirpparilta löytyi 3.

Jalallisiakaan laseja ei ollut ennestään, vain perus juomalaseja. 

Noihan vois käydä hyvin punaviinille... :)

 

Mie aloin keräämään tuota sarjaa, joskus lasten ollessa vielä pieniä.

Noita onkin kertynyt jo melkoinen määrä, ehkä jotain on jo liikaakin.

Monta vuotta olenkin ollut lisää haalimatta, miettinyt jo luopumistakin.

Mutta tasaisin välein noille on aina käyttöä löytynyt, joten täydensinpä. 

Onpahan siltäkin varalta, jos tulevia pyöreitä vuosia tulee juhlistettua...