Pelkkää raitaa

Toisetkin lapaset omiin käsiin tehty.

 

Punamustat nämäkin ja seitsemää veljestä.

Tällä kertaa ohutta raitaa.

Levenee ja kapenee

Neuloin itselleni lapaset, tietenkin punamustat.

Lapasen mitalla vaihtuu mustasta punaiseksi.

Ekat raidat 1 ja 6, sitten 2 ja 5, sitten 3 ja 4...

Seitsemää veljestä, punaista oli, mustan ostin.

Kuurakuorrutus

Joulupuu on rakennettu, ehkei sentään.

 

 Reilu vuosi sitten, erilaisten valaisinten osista

ja kaarnasydämistä koottu puunhäkkyrä, 

on saanut kauniin, kuuraisen kuorrutuksen.

Tiukujen kilinää

 Jos eilen valmistui rumpu ja kapula, 

niin tänään voinkin sitten soitella tiukuja.

Villalangasta palmikoin tiukuihin nauhat.

Kirppikseltä pienempi tiuku.

Nahkahihnan leikkasin pois, maalit poltin pois.

Isomman tiu'un sain kaverilta.

Siitäkin poltin pannussa maalit pois.

Miniporalla+teräsharjalla putsasin molemmat.

Nyt voin tonttuilla, soitellen tiukuja ja rumpua :)

Rummun pärinää

 2000. blogipostaus, joten rummun pärinää.

Tein työhuoneella olleesta kehästä rummun.

Idea lähti liikkeelle tuosta poronsarvesta.

Lajittelin työhuoneella sarvia eri töihin

ja tuon erikoinen muoto kiinnitti huomioni. 

Koristelin sarven villalangoilla.

Kuviot rumpuun piirtelin permanent tussilla

ja nahkaa patinoin mustalla saapasrasvalla.

Puukehä on jäännös aiemmasta projektista.

Joku kulhon reuna, jonka olen sahannut pois.

Siistin sahauspinnan ja hioin pois lakat.

Kehän halkaisija 15 cm, ettei kovin iso rumpu.

 

Varastossa oli onneksi ohutta, punaista nahkaa,

kun olen joskus kirppareilta paloja ostellut.

Pala oli vähän nippanappa, riitti juuri ja juuri.

Puukehässä oli ulkoneva kohta, jota hyödynsin.

Nahan reunaan tein reiät kiinnitystä varten.

Kahdesti kiertää harmaa villalanka reijissä.

Punaiset langat pujottelin harmaisiin tikkeihin.

Rumpu soi pehmeästi ja aika hiljaisesti.

Nahka ei olisi kestänyt kovaa pingotusta,

joten sointi on sen mukainen.

Molemmista päistä

Kun ei kokeilematta tiedä, onko ne sopivat,

niin neulotaan sitten kerän molemmista päistä.

 

 Vävypoika pyysi kelkkarukkasiin sopivat lapaset.

Sain käden kuvan ja langan, mutta jätin kesken.

Kun ei saa olla liian isot, tai menee mykkyrälle.

Eikä liian pienet, kun ei ole hyvä sekään.

Yhteishyvän ohjeesta katsoin silmukkamääriä.

Kokeilkoon ensin, sitten tietää joko katkaistaan,

vai pitääkö purkaa ja neuloa kärjet uusiksi...

Jää kide

Työstetään hanaa vaiko venttiiliä ja jää kide.

Valurauta vaihtui siis valettuun alumiiniin.

Hioin ja kiillotin osittain, patinakin saa olla.

Ehkei tuo ihan lumi- tai jääkidettä muistuta,

mutta onhan se työstön jälkeen jäänyt kide.

Tällainen oli aloittaessa.

Tässä kuvassa toisin päin, kuin yläkuvassa.

Muotoilinkin kiinnityspuolesta päällipuolen. 

Paljon piti madaltaa kantikasta ruuvinreikää.

Ja lopuksi pyöristellä reiän molemmat reunat.

Monenlaista kärkeä käytin miniporassa.

Siivousmielelläkin, käytin huonoja pois. 

Joskus ostettu roinakaupan kärkisarja,

joista osan sai heittää pois samoin tein.

Valusaumoja poistin myös ihan viilalla.

Olihan tuossa taas nyhertäminen :)

 Keittiön pöydän päässä on nyt valettua metallia.

Kynttiläjalka, kynttilänalunen ja jäänyt kide.

Kauan säilötyt kynttilätkin, 

nekin käy hyvin kukkien ja ledien väreihin.

Kääntäen ja karsien

 Mulla on kai joku rautakausi menossa.

Joten taas valurautaa, nyt kääntäen ja karsien.

 

Tukeva ja kivan näköinen alunen kynttilälle.

 

Oli tällainen, en muista mistä, tai tiedä mikä.

Valurautaa on kuitenkin ja

rumasti hitsattu, eli joku halpatuonti.

Rautasahalla irrotin pois kiemuraiset raudat.

Keskuslämmityskattilassa poltin pois maalit.

Miniporalla+hiomakivellä siistin jäljet.

Lopuksi puhdistin miniporalla+teräsharjalla.

Kun jäljelle jääneen osan käänsi ylösalaisin,

muuttui se ihan toimivaksi kynttilälautaseksi.

 

Sopii hyvin pariksi eilen putsatulle kynttiläjalalle.

Onko se rautaa

 ...kun noin kiiltää. Eihän se noin menny.

No se on ihan vain valurautaa.

Kauan sitten kirpparilta löytynyt kynttiläjalka.

Oli emaloitu vihreäksi, mutta kovasti kärsinyt.

Oli silloin jonkin aikaa käytössä sellaisenaan.

Sitten yritin poistaa emaleita, ei ihan onnistunut.

Mattamustaksi maalattunakin, oli tovin käytössä. 

Nyt kokeilin, lähtiskö loput emalit järein keinoin. 

Hiomakivi miniporaan ja hiomalla poistamaan.

Kyllähän se lopulta onnistui.

Ahtaimpiin väleihin tarvittiin kyllä viilaa.

Teräsharjalla vielä kiillottelin lopuksi.

Kynttilänjalan kaksi osaa, jalka ja koristekehä.

Kiviä ja kuulia

Viikonlopun asetelma olkkarin pöydällä.

Entistä sydämellisempi, isänpäivän kunniaksi.

Valurautaa, kuulalaakereita ja kivisydämiä.

Isävainaa kun korjaili monenlaisia koneita,

niin kuulalaakerithan on ihan paikallaan.

Iso sydän minun hioma ja pienempi isän.

Hiottu joskus 80-luvun loppupuolella.

Isä silloin innostui kivenhionnasta 

ja teki itselleen koneen siihen hommaan.

Isä hioi silloin useampiakin koruja

 ja koruksihan se on hiottu tuo sydänkin. 

Pitihän se minunkin vähän kokeilla, 

Mutten hirveästi innostunut, niin hidasta.

Oman kivisydämen hioin vain koristeeksi.

Minnejä

Minnejä muuttanut keittiöön.

 

 

 

Muokkasin aiemminkin muokailtua vitriinikehystä.

Vaihdoin taustalle vanhaa karttaa, sopii paremmin.

 Lisäsin tähänkin tauluun sydämen alanurkkaan. 

Nyt löytyy samoja värejä, kuin eilisestä taulusta.

Kartalle löysi Minni ja tuunattu matkalaukku.

Matkalaukku on jostain harry potter pelistä.

 

 

 Mikron päällä finelin emalimukeja ja Minni.

Myös pelikortit ja kausivalojen kaukosäädin.

 

 

Siinä kuvattuna keittiön seinää.

Eilinen ja tämän päiväinen taulu ovipielessä.

Onkohan tarpeeksi punaista ja sydämiä...

Postia minulle

Tyttären perheen lähettämä postikortti kehystetty.

 

Kortti oli niin söpö, että halusin sen seinälle. 

(Kortti on Kehvolan tuotantoa)

 

Onneksi keräilen materiaaleja, niin löytyi;

kirpparin ilmaiskorista napatut kehykset,

sekä lasi, josta leikata kehykseen sopiva.  

Maalasin kehyksen spraymaalilla

ja maalin kuivuttua hioin kuluneeksi.

Alanurkkaan, liimasin vanerisydämen.

Hyvä kuva, kun keittöstä löytyy kuvan juttuja.

Ylähyllyä koristamasta, ajan patinoimia,

 punaisia emalipannuja sekä Paulig purkkeja.

ja keittiön laatikoista paljonkin Skandiaa.

Tuhannet palat

Tykätään miehen kanssa tehdä palapelejä. 

Hyvä musiikki soimaan ja sitten näpertelemään.

Niitä onkin tullut kivasti kirppareilla vastaan.

Legohahmoja paloina, löytyi kirpparilta tänään.

Tässä parin viikon takainen Pariisin matka.

 

 

Se on jo koottu ja purettu takaisin laatikkoon.

Eikä tarvinnut paljon olohuoneesta poistua.

 

Yleensä menee vajaa vuorokausi koota peli.

Perjantaina, illalla jos aloittaa, 

on lauantaina päivällä jo palapeli koottuna. 

Tuhannen palan pelit on hyvän kokoisia, 

ja jollain mielekkäällä kuvalla, ei maisemia.

Taisi kesällä löytyä tämä Mikki ja Minni.

 

Melko halpaa hupia, palapelejä löytyy 1-4 eurolla. 

Täytynee alkaa laittamaan jo tehtyjä eteenpäin...

Kastikeelle

Löysin kirpparilta Skandia-sarjan kastikekauhan.

 

Kiva löytö, sillä sitä mulla ei vielä ollutkaan.

Tykkään kovasti, Kaj Franckin Skandioista,

niitä on vuosien aikana kertynyt jo melkoisesti.

Kauhan hinta oli 2,50 ja Sorsakosken tekemä. 

Peritty Finel-kasari, vain kuvausrekvisiittana.

Viis kuusta

 Sidoin oman tontin puista havukranssin haudalle.

Rungon kieputin pienistä pajuista.

Viisi pikkuista kuusta meni havuihin.

0,9 mm hehkutetulla rautalangalla sidoin.

Juuttinarusta laitoin vielä rusetin. 

Joskus muinoin, tein joka vuosi havukransseja,

muttei kestä kädet, saan allergisen reaktion.

Pitää olla tarpeeksi paksut hanskat käsissä, 

ettei tule ihottumaa ja vesikelloja käsiin.

On vaan hitaampaa ja hankalampaa niin.

Siilipurkit

Kierrätin tyhjät peltipurkit sytykesydämille.

 

 

Löysin kätköistäni pätkän, 10 vuotta sitten

 ostettua dc-fixiä, jolla koristelin purkit.

Sydämiä reunoissa, kun on purkeissakin.

 

 Jotain lastenruoka purkkeja olivat.

Tyttäreltä sain noita tuunailtavaksi.

Hyvän kokoiset, koko peltiset purkit, 

paitsi kannet on muoviset.

Etiketit poistin, sekä enimmät liimat.

Pahvipiparit

Leivoin pahvipipareita, no ei sentään.

Vaan askartelin uusia sytykesydämiä.

 

 Niistä tuli vaan ihan piparin värisiä.

 

 

 Materiaalina kaksi joskus kaupasta napattua kennoa.

 

Silppusin ne kulhoon, veteen pehmenemään. 

 

Pehmittyään sössösin ne sauvasekottimella.

 

Sitten aloin puristamaan sössöstä sydämiä. 

Työkaluina iso korkki, piparimuotti 

ja muotin mukaan sahattu vesivanerinen sydän.

 

Puristin ne niin kovaksi ja kuivaksi kun pystyin.

Annoin sydänten kuivua muutaman päivän.

Kuivatin ne tarjottimilla, sanomalehden päällä.

Sitte uitin sydämet grillipihdeillä steariinissa,

jonka sulatin kynttilän jämistä vesihauteessa.

 Noin 50 sydämeen riitti ainekset.

8 vuotta sittenkin tein syttyjä, silloin violetteja.

Nyt voin taas sytytellä nuotioita sydämillä.

Sytyttäessä sydämen voi taittaa keskeltä kahtia.

Murtuneeseen pintaan tarttuu tuli helposti. 

Nämä tehty retkeily-/ulkoilu-/tulistelukäyttöön.