Suohuntuni on musta

Hillasoilla rämpiminen sai kaipaamaan parempaa hyttyshattua.

Aiemmasta kiinan versiosta söivät sääsket ja paarmat läpi.

Kaupunkireissulla ostin oikein ohutta tylliä ideaani varten.

Ompelin tyllistä vähän vajaa puoli metriä korkean putken.

Mittasin isoimman hattuni ja ympärysmitta sen mukaan.

Sivusauman kääntelin kuin päärmeen ja ompelin ensin.

Kokeilin siksakillakin, mutta sillä tuli rumaa jälkeä.

Ylä ja alareunaan ompelin kuminauhakujat.

Kujiin pujotin tylpällä neulalla 2 mm pyöreät kuminauhat.

Nauhojen päihin löysin jostain puretut nyörilukot.

Ostin tylliä useampaankin ompelukseen, kun oli rullan loppu.

Kuitti on tyllin alla, ohutta on, ei paljon himmennä näkymiä.

 

 Sääskiverkonhan voisi taitella kauniistikkin hatun päälle,

tosin näyttäsi ihan menneiden aikojen hautajaishatulta.

 

Viikattuna menee varsin pieneen tilaan ja taskuun.

Saa tästä sääskihupunkin, kun kiristää toista kuminauhaa tarpeeksi.

Siten voisi toimia myös yhdistelmällä anorakin huppu ja lippalakki.

Punasilla mennään

...enkä tarkoita liikennevaloja vaan kirppislöytöjä.

Puolalaista emalia, espanjalaiset pelikortit, 

suomalainen auto ja ruotsalainen lusikkahaarukka. 

Light my fire, made in Sweden, spork on mieleinen.

Niitä löytyy käsilaukusta, auton hanskalokerosta, repusta...

Eurolla nappasin tämänkin mukaan, kun näytti uudelta.

Olen himoinnut kauan tällaista, nyt löytyi hintaan 2,50.

Mitä tehdäkseni, no ripustaakseni sen keittiötä koristamaan. 

 Samanlaisella pannulogolla löytyy meiltä paljon muutakin,

On monen kokoista ja näköistä mukia, sekä lasten kattiloita.

 

Punaista, kotimaista neppisautoa, jossa kuski ja tuulilasi tallella, 

en voinut jättää ottamatta 0,20 eurolla.

 

Eurolla mukaan lähti ja silkasta tutustumisen halusta,

espanjalainen korttipakka, Heraclio Fournier, Vitoria, No 27

50 korttia, 4 x 9 numerokorttia, 4 x 3 kuvaa sekä pari muuta.

Korttien taustapuoletkin on mukavasti punaiset.

Sääskien seassa

...tarpominen pitkin jänkää kuulunee Lapin kesään.

Hillaa on ja pitäisi koittaa poimia jotain omaankin pakastimeen.

Kauaa en kestä sääskien ininää kuunnella, josko litra kerrallaan...

Kutistus

Taas tuli kaksi pussilakanaa tiensä päähän.

Toista olin jo paikkaillutkin, että sai vähän jatkoaikaa.

Pussilakanat oli kaksipuoleisia, toinen raitaa ja toinen pilkkua.

Pilkullisilta puolilta pelastin alaosan ehjää kangasta.

Niistä ompelin taas yhden, lapsen peitolle sopivan pussilakanan.

 

Liinavaatelaatikoista löytyi valmiina tyttären tyynyliina.

Lahjaksi joskus saatu, mutta on vähän nafti normityynylle.

Käynee lakanan kaveriksi, sitten kun tyyny otetaan käyttöön.

Kaitaleesta

Verhon muutoksesta jääneestä kaitaleesta ja ripsiliinasta laukku.

Koko ajan vaan sataa ja sataa.

Joutaa ommella ja ilahduttaa itseään uudella käsilaukulla. 

Sulkumekanismina löytämäni pätkä punaista tarranauhaa.

Nelisen vuotta sitten löysin kirpparilta kivat verhokapat.

Ompelin ne silloin kuitenkin uusiksi, että tuli keittiöön sopivat.

Madalsin niitä vähän, että näkee ulos ja niin jäi rivit sydämiä.

Pienen ripsiliinan reuna jo repsotti, jouti sekin käyttää toisin.

Kaitaletta oli noin nelisen metriä, puolet meni tähän laukkuun.
Kulunut taitoskohta menee niin, ettei ehjiä sydämiä ole montaa.

Olkahihnassa taitaa olla kangas melkein nelinkertaisena.

Punaista maitoa

Näin joku aika sitten kaverin mökillä vanhan, 

punaisen maitolaatikon ja jäin haaveilemaan sellaisesta.

Meinasin hihkua riemusta kirpparilla, kun löysin nämä kaksi.

Vitosen per laatikko maksoi, mutta noihan kestää ikuisesti.

Toinen on vuodelta 1970 ja toinen 1972.

Mulla on ennestään harmaita maitolaatikoita, joissa lukee H:ki,

vaan nytpä löytyy laatikoita toisestakin päästä Suomea. 

Tekisi mieli kantaa nuo keittiön nurkkaan, pinota hyllyköksi, 

mutta keksinen muutakin käyttöä...

Kukkaroita

Käsilaukussani kulkeva kolikkokukkaro alkoi olla jo resu.

Päätin ommella kangassuikaleista uusia kukkaroita.

Kolme erilaista tein.

Tästä kuluneesta kukkarosta vääntelin mekanismin irti.
Samalla piirtelin summitaisen kaavan, tästä mallia ottaen.

Viime vuonna, kun tein tapleteista tyynyjä, jäi pieniä suikaleita.

Noin söpöä kangasta ei voi pois heittää, vaikka pieniä on palat.

Ekana tein tämän, hyödyntäen puretun mekanismin.

Metalliosissa näkyy vääntely ja harjoituskappale muutenkin.

Voisi jossain vaiheessa ostaa ommeltavia kukkarokehyksiä.

Kaitaleita kun riitti vieläkin,
kaivoin esiin nauhan pätkiä ja talteen purettuja vetskareita.

Pyöreä, tai no sinne päin ja kantikas vetoketjukukkaro. 

Takapuolilla on keskellä koristenauhat peittämässä saumoja.

Laitoin myös lenkit mahdollisia avainrenkaita varten.

Kaitaleet yhteen ommellen sain kankaasta tarpeeksi leveän.
Saumavarat etupuolelle ja nauhalla piiloon.

Etupuolillahan vetoketjulla sai kankaan riittämään.

Aitausta

 Toista kymmentä vuotta sitten pihakeittölle tehty aita lahosi.

Keväällä kuorituista männyistä teimme uuden.

Puut ehtivät kuivua 1, 5 kk.

Tolpat pystyssä ja vaakapuut kuivuivat varvikossa.

Paljon satanut, niin eipä nuo nyt niin nättejä ole.

Vaan eiköhän tuo harmaannu yhtä kauniiksi kuin vanha.
Kokosimme aidan 6 x 100-120 ruuveilla, vanha oli naulattu.

 

Aiempi aita on tehty useammassa erässä, siirreltykin välillä. 

Pari tolpista oli ihan lahoja, ei enää pystyssä pysyneet.

Vaakapuitakin oli jo katkeillut.

Ehjät harmaantuneet puut säilön tuleviin projekteihin,

huonommat pilkotaan lämmityspuiksi.

Lisärivejä

Tein parisen vuotta sitten kirjomaani tauluun pari lisäriviä.

Omia töitä on onneksi useimmiten helppo korjailla.

Ehkä nyt ajatus kelopuista ja auringonlaskusta 

on paremmin tunnistettavissa.

Lisäsin mie yhen pienen sydämenkin.

Ennen lisärivejä oli vähän aneeminen.

Langat on saatuja 70-luvun keinokuitulankoja, joita en saa 

kirjomalla käytettyä, kun niitä on valintatalon kassillinen.
En tiedä edes mihin tarkoitettuja, noin metrin pätkiä.
Kahdella säikeellä olen tätä kirjonut.

Lanka ei luista tarpeeksi, että saisi tasaiset pistot, 

mutta eipä tässä työssä elävyys pinnassa haittaa.

Eikä taulua näe kuin oma perhe, kun on makarin seinällä.

Kääntöapukapula

Eilen pussukoita ommellessa, kaipasin työkalua kulmien kääntöön.

Kynttilänjalasta sain sellaisen näppärästi tehdyksi ilman sorvia.

 

Pinnan käsittelin mehiläisvahalla.

Saatu kynttilänjalka vain sopivista kohtaa poikki.

Sitten hiomakoneella tarvittavaa päiden uudelleenmuotoilua.

Nyt saa ompelutöiden kulmat käännettyä kunnolla.

Olen aiemmin käyttänyt kynää tai suljettuja saksia.

Vahinkojakin on sattunut, virkaatekevä työkalu tullut läpi.

Voihan kettu

Kirpparin ilmaiskorista nappasin pienen ripsiliinan.

  

Puolet liinasta käytin tähän kettupussukkaan.

Ketun yli kaartavan vinokantin ommeljälki on karsea.

Ompelukone ei toimi enää ihan niinkuin pitäisi, 

ne kangasta eteenpäin syöttävät harput ovat kuluneet. 

Eikä kannata kuulemma korjata, sanoi huoltomies.

Tosin oli tuo hivenen hankala ommellakkin,

 taisin ratkoa ja uusia ompelun peräti kolme kertaa.

Kangaspainettu kettu on jostain kortista talteen napattu.

Kahteen pienempään ompelin lyhyitä nauhanpätkiä koristeeksi.

Liinasta riitti kolmeen pusukkaan, roskiin meni vain päärmeet.

 Vetoketjutkin oli jostakin purettuja, että ilmaiset materiaalit.
Isolle ja toiselle pienelle pussukalle on käyttöä heti.

Kuljetan maastokamppeita paikasta toiseen kestokassissa, 

saan noihin niputeetua pienempiä tavaroita.

Vyö kiepillä, palomiehenhakoja ja muita rensseleitä...

Halataanko?

Kahteen dyykattuun nuken käteen laitoin magneetit.

 

Kädet ehti pyöriä vuosia ideaa odottaen.

Ensin raaputin pois liimat ja pesin kädet.

Kevennykseksi junttia kotihuumoriamme:

Mies ihmetteli miksi tiskipöydällä oli kaksi kättä, 

totesin, että korona aikana pitää muistaa pestä kädet.

Pikkusälää penkoessa, löysin kaksi geomag magneettia.

Hiukan kun suurensi saksenkärjellä nuken käsissä olevia

kiinnitysreikiä, magneetit sai painettua paikoilleen. 

Pannuhuoneen ovi.
Kädet ei ehkä sovi pirun naaman kaveriksi.

Hei hei Moskva

 Tänäänkin syntyi kierrätysalumiinista korvakorut.

 

Mukamas kitarat.

Matkamuistolautasen kuviosta leikkasin sydämet.

Lautasen keskellä luki Moskva. Jostain dyykattu tuokin.

Porakoneella tein reiän, mistä aloitin leikkaamisen.

Jätin reunan ehjäksi, josko siitä saisi kehyksen johonkin.

Ensin oli mielessä vain hyödyntää sydänkuviota,

mutta viilaillessa pala alkoi näyttää kitaralta.

Alumiinilangasta väänsin varret ja varsiin sydänhelmet.

Korva koru

Korva koru, korvakoru, korva soi... Earring, ear ring...
 

 Pöljää sanaleikkiä korvakorujen tekemisen ohella :)

Kierrätysmetallia käyttäen, alumiinista rekisterikilven aluslevyä.

Ääntä tuomaan kaksi pientä ja punaista kulkusta. 

Kirjaimet tein 5 mm stansseilla ja vasaralla.

Kiillotin alumiinin kevyesti, naarmuja jääköön, kierrätys näkyköön.

Oikeasti pitäisi touhuta pihalla, mutta sataa ja ihan liikaa sääskiä.
Mieltä piristämään, askartelin sitten edes korvikset itselleni.

Vesileimat

Tein helpot ja halvat pihalelut. Vesileimasimet.

  

Leimaan tietysti vaikuttaa alla olevan pinnan imukyky,

sekä leimasimessa olevan veden määrä.

Tämä leima auringon haalistamalla puuöljypinnalla.

 

Ruosteista peltiäkin voi leimata, sekä betonia, kiveä, lautaa...

Kaksi leimasinta tein, sydämen ja kukan.

 Materiaalina vesivanerin palat ja jostain pois puretut nupit.

  

Ruuvinkanta on upotettu vaneriin.

 Leimaavaksi osaksi laitoin kierrätettyä messumattoa,

jonka kiinnitin paikoilleen kontaktiliimalla.

Moni muukin kai kävisi, kalustehuopa, huopamatto...

 Nämä vien pikkuneidille pihaleikkeihin.
Myrkytöntä ja sotkematonta puuhaa,
eikä poutaisena päivänä leimattava lopu, kun aurinko kuivaa :)