Varaharava

 Tytär olisi ostanut tyttärelleen lasten haravan.

No eihän sellaista saanut rautakaupasta, kuin tilaamalla.

Tilattua odotellessa, ehtisi pihan jo haravoida tai lumi sataa.

Minä muistin liiterissäni olevan fiskarsin kapean lavan. 

Lapa on isomman mukana tullut kylkiäinen vuosien takaa. 

Jolle ei olle kyllä keksitty mitään käyttöä.

Metsästä löydetystä, taittuneesta aurausviitasta tein siihen varren.

Alapäähän tein sahalla ja viilalla hahlon.

Ylempää lavasta löytyi valmis ruuvin reikä, siihen ruuvi.

Eiköhän tällä tämä syksy pärjätä, 

 ja ainakin on mukavan kevyt alle kaksivuotiaan käsitellä.

Likaista peltiä

Sain kaveriltani kasan aarteita tai romuja, miten kukin näkee.

Heti ekana näin punamustan moponkilven ja pienen öljypurkin

 

Pesua kaipasivat kumpainenkin.

Rekisterikilpeä koitin vähän oikoakkin. 

Puhtaana pääsevät olohuoneeseen, lajitoveriensa seuraan.

Irroitusöljyn käyttöohjekkin olisi vielä ihan luettava.

Tosin purkki on tyhjä. Nykyisin kai käytetään CRC:tä.

Raitanen kaitanen

 Eilisestä verhosta kaitaliinoja projektista jäi kaitale.

Kaitaleesta riitti juuri pieneen laukkuun hihnoineen.

Vuoreksi laitoin ohuen puuvillakankaan.

Hihnaa en kiinnittäny solkeen ollenkaan, pysyy ilmankin.

Näin hihna on portaattomasti säädettävissä

tai soljen saa pois ja hihnan vois solmia vaikka lanteille.

Aiemmin syksyllä olisin tätä maastossa monesti jo kaivannut, 

mahtuu vesipullo tai puhelin ja avaimet tai hyttysmyrkkyjä.

Yhdestä kaksi

Kirpparilta eurolla ostetusta verhosta kaksi kaitaliinaa.

 

Ihan en ole nyt varma, onko tuo kuitenkin liian vaalea. 

Ainakin näin pimeään vuoden aikaan.

Olisi kyllä tarjouksesta ostettu punainen tekstiiliväri, 

jos vaikka keksisin muutakin värjättävää...

Mukavan napakkaa ja puuvillaksi olettamaani kangasta.

 

 

 

Kaksi vähän erilevyistä liinaa ompelin.

Tekstikyltti

Eteisen oven päälle tein tekstikyltistä tekstikyltin.

Oven päällä on ruma sähköputken turha ja tyhjä pää,

sain sen samalla maisemoitua piiloon.

 

 

Vanhoissa kylteissä saattoi lukea way out, nykyisin exit.

 Tarpeeksi dieselpunk taaskin, sopii huoneen tyyliin.

 Poltin aiemmat tekstit ja maalit keskuslämmityskattilassa pois.

Sitten tein kontaktimuovista sabluunan ja tuputin uuden tekstin.

Kirjainten kuivuttua raavin niitä karkealla karhunkielellä.

 Tällainen, kasapäin mietelauseita sisältävä oli tämä,

 jostakin dyykattu kyltti.

Essusia

Ompelin pikkuneidille essuja askartelu- ja leipomispuuhiin.

 

 

 

Noin 2-3 vuotiaan kokoa. Suurinpiirtein mittoja löysin netistä. 

Niskalenkkiin ompelin napinlävet, joilla pituus säädettävissä.

Ajattelin että mukavamman tuntuinen, kuin rusetti niskassa.

 

 

 

Materiaalina tässä pieni kirppikseltä ostettu pöytäliina. 

 

 

 

Kankaasta riitti solmimisnauhoihinkin.

Iso puikko oli hyvä apu ohuita nauhoja käännellessä.

Sopivasti sai kankaan tarttumaan puikon nupin reunaan.

 

 

Ensimmäisenä ompelin testiversion ohuemmasta kankaasta.

 Kangas löytyi omasta kaapista, ollut verho, sitten kaitaliina.

Tämä ei ole ollenkaan söpö, mutta ehkä joululeivontaan :)

Toinenkin nurkka

Seuraavaksi paranneltavaksi pääsi eteisen toinen nurkka.

 

Uusi sähköinen kukka-asetelma ja uusi naulakko.

 

Muista romuista: Reppu on mummon vanha.

Toinen vanha pistorasia lukolla, on meidän säästöpossu.

Puulaatikossa on kenkälankit.

 

 

 

Jostakin minulle päätynyt voimavirtapistorasia. 

Tyhjensin sisältä kaikki turhat osat pois. 

Hioin karkealla hiomapaperilla kuluneen näköiseksi.

Hain tallista pätkän vanhaa johtoa ja lykkäsin paikoilleen.

 

Muovimurattihan kasvaa vaikka ja missä.

 

Peilin alapuolen naulakko meni myös uusiksi.

Vanha oli aivan liian järeä ja väärän värinen.

 

Kelolaudan palasta tein uuden, peilin väriin paremmin sopivan.

Tästäkin pyöristin hiomakoneella reunat ja puuöljyllä käsittelin.

Nupeiksi nakuttelin pienet, taotut naulat.

Avaintolppa

Tein eteisen avainnaulakon uudelleen ja vähän paremmin.

Materiaali luvalla roskalavalta pelastettua tuppikelolautaa.

Ensin hioin reunoja pyöreämmiksi ja tikkuisuutta vähemmäksi. 

Sitten tein taakse kolon jalkalistaa varten.

Lopuksi käsittelin pinnat ruskealla puuölyllä.

Vähän entistä pidempi ja sopii paremmin väliovien väreihin.

Koukkuja vaihtelin paremmin yhteen käyviksi

 ja kiinnitin ne vähän entistä harvempaan.

Kuusi vuotta ehdittiin jo katsella tuota vanhaa.

Koska varastosta ei löytynyt huoneen korkuista lautaa,

piti keksiä jotain yläpäähän, ettei kesken katkea. 

Onneksi löystyi sopiva pätkä lankkua ja kaksi tolppaeristintä.

 

 Tähän on ruuvailtu monenlaiset, sieltä ja tuolta kertyneet koukut.

Keskellä lautaa oli ruma ja tikkuuntunut kohta.

Se peittyi näppärästi rekisterikilven palasella.

Onhan oikeatkin tolpat joskus numeroitu :)

Hylsyjä

Pari vuotta sitten tein yhden lautapasianssin eli erakkopelin.

Nyt tein toisen, joka meni syntymäpäivälahjaksi.

Käsittelin pelilaudan vihreällä osmo colorilla.

Hyvä kontrasti messinkisiin pienoiskiväärin hylsyihin.

Pelin virallinen nimi lienee ranskalainen lautapasianssi, 

ja keksittykkin kai jo 1600-luvun puolella.

 

Reiällinen kiekko 9 millistä vaneria ja pohja 6 millistä.

Reikien keskikohtien väli 15 mm. Reiät porasin pylväsporalla.

 

Reikiin sain pyöräytettyä puuvahan vanupuikolla.

Sotilas myös

Ja niinhän siinä sitten kävi, kun osia löytyi lisää,

niin eiliselle upseerille valmistui kaveriksi sotilas.

 

Nyt tuli otettua enemmän vaihekuviakin, 

kun tiesi edes suurinpiirtein, mitä oli tekemässä.

Eilen suunnitelma muuttui koko ajan työn edetessä.

 Lisää purettavia valaisimia, joissa nivel, onneksi löytyi.

Kaksi kauan varastossa pyörinyttä spotinrunkoa.

Purettuna keskellä, niitä tähän tarvittavia osia.

 

 Käsiä varten porasin reiät, joihin tein jenkatapilla kierteet.

Nyt tein kypärän alpakkakiposta. Sahalla jalka pois.

 

Miniporaan hiomapää kiinni ja loppujen reunojen poisto.

Hyvä että isompi kypärä, tällä kun kallo halki jo ennestään.

Tällä kertaa olin viisaampi ja tein raajoille uudet reiät.

Ruttaantuneesta fillarin merkistä leikkasin osan,

 jolla peittyi ne lampun kuvussa ennestään olleet reiät.

 

Tässä me nyt ollaan, molemmat pyöräkomppanian jäsenet.

Josko nyt riittäis tätä sorttia, loppui verhotangonnupit

ja nivelellisiä lampun osiakin on vain yksi jäljellä.

Upseeri ja metallimies

Eilinen asetelman teko eteisen lipaston päälle, 

poikikin heti tyyliin sopivan uuden idean.

 

  

Upseeri, polkupyöräkomppanian, kokonaan metallisena.

 Sisältää purettuja valaisin osia, kynttiläkippoa, rasvanippoja,

verhotangon nupin, polkupyörän ja majurin merkit. 

Pyöränmerkkiä muokkasin pienemmäksi, kun oli revennyt.

Silmiksi laitoin kai kellotauluun tarkoitetut numerotarrat.

Tähän sain tarpeeksi dieselpunkmaisia visioitani pakerrettua. 

Liimattua on vain merkit ja silmät, muuten ruuvaamalla koottu.

 

Aihioksi purin tämän viallisen valaisimen.

 

Vartaloksi lampun kupu, kaksi saranoitua osaa käsivarsiksi.

Toiselle puolelle piti porata reiät raajan kiinnitystä varten.

Kulumaa tein hiomapaperilla, teräsharjalla ja maalilla.

Vanhaa metallia

Toinenkin saatu voimavalolyhty korjattu kurkkupurkilla.

Se pääsi militaria- ja metsäretkiaiheisten metallien joukkoon.

Lyhdyn merkki näyttäisi olevan Veritas.

 Aika huonokuntoinen oli.

Pesin pois likaa sekä ruostetta ja oioin ripustuslenkkiä.

Kurkkupurkkiin mahtui juuri 10 tähden ledisarja.

Ilmakiväärin panosrasian kannen laitoin purkin alle.

Muutoin purkki olisi keikkunut.

Tilleyn torso

Johan sitä on vuosi niin pitkällä, että lisävalon tarve lisääntyy.

Tein saadusta Tilleyn torsosta ledisarjalla tunnelmavalon.

 

 

Lämpöä ja valoa asetelmassa olohuoneen lipaston päällä.

 

Saadessa tällainen, osia puuttuu paljon.

Pesin ensin kauttaaltaan, sitten kiillotin alaosan.

 

Korjasin lyhdyn kurkkupurkilla ja shakkinappulalla.

Ei niin huomaa, että tärkeä korkki puuttuu, 

kun laitoin reikään katkaistun ja hopealla maalatun tornin. 

Itsekeksityt varaosat on vain laitettu paikoilleen, purettavissa.