Perävalot vaan näkyy

...jos nekään, kun viikonloppuna alkaa yötönyö ja valoa piisaa.

Dartissa on leimaa pariksi vuodeksi, eikun rattiin ja rokki soimaan...

Ennen piti katsastaa joka vuosi, laki muuttui, riittää joka toinen.

Vähän vihertää

Lumet sulaneet vauhdilla, paikoitellen jopa vihertää.

Siis joku muukin, kuin tontin lukuisat männyt.

 

 

Maahumala talvehti onnistuneesti.

On muuten kelju haravoitava, kun koitat saada pois

 kävyt ja neulaset, meinaa mukana lähteä rönsytkin.

 

 Kasvimaallani, eli tynnyrin puolikkaissa, ruohosipuli kasvaa jo.

Siemenestä kylvettyä oreganoa, voi joutua odottamaan...

Kukkapenkkeihin ei ole tarvinnut kajota, ne kun on lumen alla.

Lunta on vielä paikoissa, joihin sitä on kasattu tai kasautunut.

 

Jotain elämää keittiön ikkunallakin.

Olen onnistunut pitämään saintpauliat hengissä niin kauan, 

että yrittävät kukkia toistamiseen.

Melkoinen suoristus minulta, ei niin viherpeukalolta.

Vatina

Jonkun risa saunakiulu muuttui pesuvadiksi.

Molokin vierestä pois siivottu, ei ollut sopinut aukosta. 

Meinasin, että aina tuolle jotain käyttöä keksii...

Katkaisin kärähtäneen kahvan ja leikkasin kiinnityslenkit poikki.

Oli vain pienesti pistehitsattu kiinni.

Metallilenkkien rippeet irtosivat siististi vääntämällä.

Päistä pois

 Kaksi rikkinäistä autolumiharjaa lyhennetty uuteen käyttöön.

 

Kolme vuotta sitten keksin, että näitä voi vielä lyhennettynä käyttää.

Koska se silloin tehty on takapihan työpöydällä, niin lisäkin kelpaa.

 

 

Muoviharjan molemmista päistä pätkä pois, puisesta vain varresta

Puisen harjan kantteja pyöristin hiomakoneella, mukavampi käteen.

Musta kesäkeittiölle, saa pyyhkäistä neulaset yms. pois pöydältä. 

Sininen jäänee etupihalle, milloin minkäkin tason lakaisuun.

Rimaa matalalle

Siivosin rimanpätkiä pois varastosta, hyödyntämällä niitä.

Pari vuotta sitten pelastetuille puutarhatuoleille pöytä kaveriksi.

Rimat lienee lautapinon välipuita, rakennusjätekasasta kerätty.

Karvaista, kolhuista, kieroa ja kovin erikokoisiakin.

Sahasin mittaan ja hiomakoneella hieman tasaisuutta.

Kokosin alapuolelta naulaamalla, sain hukattua turhia nauloja.

Pintaan ruskeaa puuöljyä.

Saatan sivellä vielä kertaalleen, mutta kuivukoon nyt rauhassa.

Ilmainen projekti, kun kaikki ainekset vuosien varrella saatuja.

Pihakahvit

Kaunis aurinkoinen päivä, kahvikin maistuu parhaalta pihalla.

 

Puuhellalla keitetyt pannukahvit ja parilalla paahdetut rinkelit.

Rinkelien päällä vaniljan makuista tuorejuustoa.

Tähän neliskanttiseen parilaan mahtuu juuri kaksi halkaistua rinkeliä.

Tupperwaren muki ja lautanen, näppäriä, keräilen noita kirppiksiltä.

Parilapannu parin vuoden takainen, luvallinen, romukasalöytö.

Kayser

Vanhan ompelukoneen jaloille, parisen kymmentä vuotta sitten, 

rakennettu pihapöytä meinasi lahota poikki.

 Tein pari vuotta varastoiduista rakennusjätteistä uuden kannen.

Kelolaudan palasia, en käsittele millään, jätän harmaantumaan.

 Ompelukone ollut merkkiä Kayser ja toimimaton.

 Nyt tein jaloille tukevamman kiinnityksen, kuin edelliskerralla.

Mies rälläköi jalan yläosasta ulokkeita matalammiksi.

Yhdessä porasimme pylväsporalla reiät pulttejä varten.

Jalan molemmin puolin laudat, pultti läpi ja mutteri tiukalle. 

Näin tehden, oli puuta mihin kiinnittää kansi tukevasti.

Kansilaudat ruuvasin ensin pitkillä ruuveilla alapuolelta.

Sitten lyhyemmillä ylhäältä päin.
Niin huokoista lautaa, vaikkakin paksua, että tupla ruuvaus.

Renkaita

Sahattu lisää joutilaita vesivanerin paloja pihaleluiksi.

Renkaanheittopeli kuudella vanerirenkaalla.

 

Vesivaneri on usein ruskeaa toiselta puolen ja keltaista toiselta.

 

Tein kaksi 13 sentin, kaksi 15 sentin ja kaksi 17 sentin rengasta.

Hioin reunat pyöreiksi ja sitten sivelin niihin ruskean puuöljyn. 

Jostain jäänyt pyörökepin pätkä piti vain teroittaa ja öljytä.

Viime kesänä väärin sahatut tuolin osatkin sain käytettyä tähän.

Vanerivolvo

 Kun jonkin aika sitten tein risasta syöttötuolista tuolin,

jäi ylimääräiseksi neljä valkeaa muovirengasta.

Päätin hyödyntää renkaat, käyttämällä ne pihaleluun.

 

 Hyödynsin tähän myös nurkkiin jääneitä vesivanerin paloja,

sekä kaksi kiiltävää nupia ja volvon merkin pätkän.

Vesivanerin reunat käsittelin ruskealla puuöljyllä.

Tämä on tehty ulkokäyttöön, kestämään kaikki kelit ja leikit.

 

 Kuorma-auto ei ole kaunotar, mutta toivottavasti riemastuttava.

Silmukkaruuviin saa narun kiinni, niin autoa voi kiskoa perässä.
 Auto on koottu pohjan puolelta ruuvaillen.

Jäljelle oli jäämässä pieni pala, tuota 20 mm vaneria,

niin sahasin siitä nallen, että tuli sekin hyödynnettyä.

Ensin suunnittelin vain lavaa pyörillä, mutta lisäsin pienen hytin.

Tuulilasin aukko muodostaa nostokahvan, voi siitäkin siirrellä.

Lavan koko ei siitä kuitenkaan paljoa pienentynyt,

mahtuu edelleen käpyjä, kiviä, tai vaikka kepin pätkiä kyytiin.

Pökistä pökät

Ompelin omien joustofarkkujen lahkeista pienet housut.

Isothan nämä mitä luultavimmin vielä ovat.

Kaikki kaavani kun ovat jo vanhoja ja vääränlaisia tähän päivään.

90-luvun käsityölehdissä, lähes kaikki pienet koot on polvihousuja.

Selailemalla löytyi kuitenkin kaava 86 senttisen lapsen trikoista.

Ehkäpä näiden sovituksen jälkeen, tiedän miten muokata kaavaa...

Mie olin käyttänyt nämä jo loppuun, persus puhki, 

olivat roskiin menossa, joten materiaali ei maksanut mitään.

Pöydästä pihalle

Ompelin vanhasta pöytäliinasta itelleni pihatakin.

Liina kun ei enää käynyt olohuoneen värimaailmaan.

Aika iso tuli, mutta mahtuupa vaikka villapaita alle. 

Väljyys on etu myös kesäiltoina, suojaa paremmin hyttysiltä.

Ihan ei liina riittänyt, piti toinen hiha tehdä kahdesta osasta.

Ompelin mustan pitsin peittämään jatkoskohtaa.

Kaavaan piirsin 30 vuotta vanhasta Uudet Käsityöt lehdestä.
Huomasin, että olin käyttänyt kaavaa silloinkin, pienempänä.
(Tuulitakki/anorakki numerossa 1/1990 sivut 4-7)
 Mitään ei tarvinnut ostaa, vetskarit ja nyörit löytyi kotoa.

Kaksi vetoketjullista taskua, puhelimelle, avaimille, sytkärille...

Vohveleita

Lauantaina paisteltiin ulkona vohveleita.

Kun saatiin vanha ruotsalainen vohvelipannu käyttökuntoon.

 

Mukavampihan noita ulkona on paistaa, ei tule käryt sisälle.

Harjoittelua vaatii vielä, edellisestä vohvelien paistosta 

on vuosia, ja sekin silloin sähkökäyttöisellä vohveliraudalla.

Vaatii ilmi selvästi ahkeraa harjoittelua :)

Jostain mulle päätynyt vohvelirauta ja vuosikerta ryönät.

Piti polttaa paristi ja pestäkkin perusteellisesti.
Ennen käyttöön ottoa vielä huolellinen rasvaus.

Ilmeisesti levylle tarkoitettu, sillä vähän vaati viilausta,

että pohjaa tulee koko alaltaan hellan pintaa vasten.

Hiukan madalsin saranan ja kahvan kiinnityksien kohdalta.

 

Hyviä olivat.

Päällä appelsiini Violaa ja mandariinilohkoja omassa mehussa.

Pulikoita

Edellisen tuoliprojektin myötä huomasin, 

että puun muokkaus onnistuu ilmankin sorvia.

 

Koska noita pyöreitä pyökin pätkiä oli vielä pari,

tein tyttärille kaulimet karjalanpiirakoiden tekoa varten.

Ei sinänsä mitään järkeä, kun ei hinta kaupassakaan ole, 

kuin muutaman euron, mutta onpa oman äidin tekemät.

 

Puupätkät ovat siis puusepänliikkeen jäännösmateriaalia.

Vuosia ja vuosia jo varastossa jemmattua.

Pieni pinnatuoli

Tein rikkinäisestä syöttötuolista lasten tuolin.

Tuoli menee tyttären tyttärelle, onpa oma nojallinen istuin.

 Istuinkorkeutta 28 senttiä. Pintakäsittelynä puuvaha.

Roskalavalta pelastettu, mutta liian risaksi todettu syöttötuoli.

Kaikki liitokset löysiä ja alaosan pienoissa pahoja halkeamia.

Purin tuolin osiin ja puhdistin vanhat maalikerrokset pois.

Viisi värikerrosta, ruskea, valkoinen, keltainen, valkoinen ja vihreä

 

 

Uudet jalat tuoliin, tein vuosia sitten saaduista pyöröpuupätkistä.

Sorvia en omista, joten muotoilin jalat pöytähiomakoneella

  

Käsinojia lyhensin sen verran, että sain pois etukapulan reiät.

Yhden, edessä olleen reiän täytin, siinä olleella pyörökepillä.

Pikkulapasia

Oranssia lankaa riitti vielä pieniin lapasiinkin.

Kaksi paria, 28 silmukalla ja 32 silmukalla toiset.

Samaa sarjaa, kuin aiemmin tehdyt sukat.

Olisiko noin kaksi ja kolmivuotiaan kokoa.