Piikkeillä

Dieselpunkin huumassa halusin eteiseen myös uuden kattolampun.

Kauan sai pyöritellä erilaisia romuja käsissään, ennenkuin valmista.

Kiillottomaksi poltettu vanha ja yksinäinen auton pölykapseli.

Joskus romukasasta pelastettuja kummallisia messinkirinkuloita.

Messingin värisiä kalusterakentajalta saatuja hyllynkannakkeita.

Seka muutama puretuista valaisimista talteen poimittu osa. 

Näitä hyllynkannakkeita piisaa, vihdoinkin sain muutaman käytettyä.

Onnistumisen suunnatonta riemua, siinä se vihdoin roikkuu.

Karumpi 8

Eilinen taulu tarvitsi jotain alumiinista kaverikseenkin.

Kirpparilta joskus 50 sentillä ostettu numero kahdeksan.

Maalia tai mitä lie pinnoitetta oli niin että näytti melkein muoviselta.

Poistin myrkyllä mönjät ja maalit pois, olipa alla huono pinta.

No huononsin vielä entisestään hioen ja vasaroiden.

 

Lopuksi kevyt suhaus mattamustaa maalia ja lisää hiontaa.

Löysipä tämäkin aiempi hankinta paikkansa eteisen seinältä.

Metallilla suojattu

Metalliromuista rakenneltu taulu eteisen seinälle.

Ammoin pelastettu alumiininen kehys, johon mustaa maalia patinaksi.

Taustalevyksi ohut vaneri muutamalla maalikerroksella ja välihionnalla.

Sydän on koottu laudasta sahatun ja reunoista pyöristetyn aihion ympärille. 

Ensin maalattu mustaksi ja sitten kääritty jämäpalaan räystäsverkkoa.

Lopuksi kiinnitetty alumiinipellistä leikattu ja hiottu sydän messinkinauloin.

Kukko ja munat

Hyvää pääsiäistä ja mukavaa pitkää viikonloppua!

Lapsuudessani meillä oli kotona kanoja.

Tuohikori oli keittiössä ja siihen kerättiin aina munankuoret.

Kuivat kuoret murskattiin ja syötettiin takaisin kanoille.

Nuo munat ovat vanhoja pesämunia samalta ajalta.

Keinotekoisia ja olivat pesissä malliksi siitä, mihin pitäisi muniman.

Kukko on aiemmin tuunamaani kolhuinen kukkopilli.

Eilen erilainen

Auki murrettu, avaimeton, eli romuna saatu lipas koki muutoksen.

Eilen oli vielä sininen. Lukon sain keploteltua irti.

Heitin rasian pannuun hiillokselle maalin pois polttoa varten.

Sopivaa avainta tai korvaavaa lukkoa ei varastoistani löytynyt.

Porasin pistehitsaukset auki ja irroitin ylimääräiset metalliosat.

Kaivoin varastosta palan ruskeaa nahkaa, josta tein verhoiluja.

Reiitin nahkapalojen reunat ja kiersin ne pellavalangalla. 

Lopuksi käsittelin nahat lankoineen mustalla kenkälankilla.

Päälle tulleen nahkapalan liimasin kiinni ja niittasin siihen merkin.

Rasian ympäri kiertävä nahkasuikale on vain pujotettu paikalleen.

Paljaaksi poltettu pelti on kaunista, väri vaihtelee valon mukaan.

Tuo merkki on ollut minulla kauan, löysipä sekin viimein paikkansa.

Eihän se tohon sovi, paitsi juuri siksi ja kiinnitysreiätkin oli kohdallaan.

Sisäpuolelle laitoin myös nahkaverhoilun.

Rasiakaappi

Puuhastelu eteisen parissa jatkuu...

Vanha, paksua peltiä oleva, jonkin työkalun rasia varastosta.

Sekä messinkinen systeemi tallin sekalaisten ruuvien laatikosta.

 Hiontaa, pyörittelyä, mietintää, hiontaa ja pölyn pois pesua.

Lisäksi yksi haulikon hylsy, josta tein tyyliin sopivan peitelevyn.

Aiemmin voimavirtarasiasta tekemäni säästöpossu,

 sai kaverikseen eteisen seinälle saman sävyisen kaapin.

Sisälle pinottuna tulitikkuaskeja, vielä mahtuisi muutama.
Väliseinä on niin tukevasti hitsattu paikoilleen, ettei voinut irroittaa.

Ja puuhastelu eteisen parissa jatkuu edelleen...

Rasvaprässit

Kuten varmaan olette huomanneet, tykkään kummista esineistä.

Nyt kannoin sisälle parit vanhat rasvaprässit, kun niin kauniita.

Joskus vuosia sitten saatuja kapistuksia, ei hirveän isoja.

 

Järeämmästä löytyi valmistustietojakin.

 

Näin likaisia olivat ennen perusteellista puhdistusta.

Sitä en osaa sanoa, ovatko johonkin spesiaalikäyttöön tehtyjä.

Pienempi saattaa päätyä (sitä pilaamattomaksi) tuunailukohteeksi...

Entistäkin romuisempi

Sisusteluvimmaa pukkaa ja vielä erittäin romuista vimmaa.

Eteinen on tyylinmuutoksen kohteena, karummaksi muuttuen.

Risana ja lasitta saatu lyhty, jonka jo paristi aiemminkin tuunannut.

Ei kelvannut enää, kuten varaston pölyistä näette, joten uusiksi.

Väänsin sivuilta pystyt raudat pois. Hioin mustia maaleja pois.

Löysin sopivan verkon, jonka rautalangalla kiinnitin lyhtyyn. 

Pohjalle sahasin vanerikiekon, jonka kiinnitin vanhoilla ruuveilla.

Hioin myös kiillot lampunkannansuojasta, johdot vanhasta lampusta.

Sain aikaiseksi juuri sen henkisen lampun, kuin tavoittelinkin.

Mulla on menossa joku entistäkin romuisempi ja metallisempi kausi.

Näitä dieselpunkkiin vivahtavia sisusteluideoita tuntuu tupsahtelevan.
Onkohan meillä kohta mailmanlopun jälkeinen eteinen...

Romuista rahtia

Kevät saa sisustelemaan ja mielessä entistä romuisempia esineitä.

 

Kuluneita rullaluistimen renkaita ja pirtipenkistä jäänyt keskipuu.

Puusta autonrunko, renkaista tekstit pois ja auton alle.

Yksi ruosteinen leivosmuotti ja yksi ruosteinen soppakauha.

Kauhan varresta etu- ja takapuskuri, muotista etulokarit.

Yksi roskiksesta dyykattu risa adventtikynttelikkö lavaksi.

Rakentelin samalla suunnitellen ja kokeillen.

Välillä maalaillen ja hioen.

Lisäksi tarvitsin:

Lamput: 2 shakkinappulaa, 2 verhoilunaulaa, 2 nappia, 2 ruuvia.
Renkaat: 4 kaljapullonkorkkia, 4 pulttia, jokunen prikka.
Puskureiden kiinnitykseen 4 metallihelmeä ja 4 naulaa.

Keulalle vanhasta merkistä maski. Lava kiinni verhoilunauloin.

Erilaisia mustia ja vihreitä maaleja sekä hiomapaperia.

Bruum, bruum...

 Haastoin itseni, saanko sekalaisista romuista mieleiseni auton aikaan.

Sai käyttää kekseliäisyyttään ja joutilaana lujuneita materiaaleja.

Tämä 44 senttiä pitkä kuorma-auto pääsee eteistä koristamaan...

Käsivoimin

Tämän päivän työkalu oli lumilapio, jos toinenkin.

Luovuutta ei tarvittu, mutta voimaa ja sisua senkin edestä.

Lämpömittari näytti +6 astetta ja lumet tuli alas katolta. 

Lunta on maassa noin metrin ja katolla oli lähes saman verran.

Etuovelle ja kömmättiin johtava polku meni aivan umpeen.

Muutama tunti meni kaksin lunta lapioiden.

Oli jopa käytävä ostamassa uusi lapio, kun vanhasta katkesi varsi.
(vanhan laitoin talteen, jos siihen saisi vielä tehtyä uuden varren)

Melkoinen lumivallien suojaama kuja saatiin lopulta lapioitua.

Rypytön

Jo vuosia sitten muokkaamani taulu löysi uuden paikkansa.

Alunperin tiukasti rullattu, reunoista rispaantunut ja ryppyinen tekstiiliteos.

Joku euron tai kahden kirppislöytö, jonka kuvaan tykästyin.

Leikkasin päädyt pois ja liimasin kankaan mustaksi maalatulle vanerille.

Roikkunut keittiön seinällä, nyt ollut jo muutaman vuoden laatikossa. 

Taulu pääsi taas esille, vierashuoneen kaapin päälle.

Soittorasia

Olin tallentanut kauan sitten,

 jostakin hajonneesta lelusta purkamani soittokoneiston.

Toimi vieläkin, vaikka ollut vuosia ulkovarastossa.

 

Lisäksi tarvittiin sopivan kokoinen peltirasia, löytyi autotallista.

Poltin rasiasta maalit keskuslämmityskattilassa pois.

Porasin kanteen reiän, johon laitoin purjerenkaan.

Hylkäsin keltaisen vetoavaimen, koska löytämäni kellonavain kävi.

Koristeeksi hivenen kultaa, maalitussilla ja liimattuna nappina.

Bling, bling, bling, rasia soi valmiina.

Koneisto on liimalla kiinnitetty kanteen.

Kisupallero

Voi näitä heikkouksia, äkkiä sitä huomaakin keräilevänsä jotain.

Kirpputorilla tuli vastaan hassu pieni rautainen kissa.

Musta, valurautaa, vekkuli otus, en voinut jättää ostamatta.

Onkohan tuolla joku käyttötarkoitus, vai vain koriste-esine...

Lucy Luke

Tyttömäinenkö taulu...

Kesällä kolikolla kirpparilta pelastettu taulu.

Kuten näkyy, sisäpuolelta hajonnut, kehyksen vuoksi tuon ostin.

Purin taulun osiin, hioin kehyksen ja maalasin uudelleen.

Tein myös uuden takalevyn, koska sekin tuli näkösälle.

Sitten metallinkeräyksestä luvan kanssa pelastettu risa revolveri.

 Hioin pyssyn rikkinäistä puolta matalammaksi, jotta mahtui kehykseen.

Lisäksi jostakin minulle päätynyt sheriffintähti.

Sprayasin romut vaaleanpunaisiksi ja hioin lopuksi vielä kulumaa.

Hempeä pitsi kiertämään kehystä ja tavarat liimalla kiinni.

Takaseinä paikoilleen ja länkkärihenkinen taulu on valmis.

Varakannu

Rosterisen kirppislöytö taskumatin muokkausta.

Hioin pinnasta kiiltoa pois ja spraymaalasin harmaaksi.

Hioin kuivuneen maalipinnan rikki, ettei uudelta näytä.

Nyt tämän lapsuuden kuorma-auton lavalla, on jerrykannu varalla.
Eipä lopu ratin takana istuvalta Nukku-Matilta menovesi kesken.

Paikallisväriä

Taidetta nukkekotiin kierrätysmateriaaleista askarrellen.

Nuuka hyödyntää laskutkin, tai no edes kirjekuoren.

Paikallislehden laskun kuoressa oli juuri sopivan kokoisia maisemia. 

(ei ole väritulostinta, joten oikean kokoiset kuvat piti löytää valmiina)

Kuvien lisäksi tarvittiin hajonnut puinen kehys.

Sahasin kehysrimat muutamasti, jotta sain riittävän kapeaa soiroa.

Sitten piirsin astemitalla viivat ja sahailin 4 ja 5 sentin pätkiä.

Kirjekuoresta leikatun maiseman liimasin pahville,

sivelin myös päälle vedellä ohennettua yleisliimaa. 

Liiman kuivuttua leikkasin pahvin sopivan koisinn paloihin.

 

Kuvasta riitti neljään maisematauluun.

Kahdella ruskean sävyllä sivelin kehykset, ihan akryylimaali.

Kaksi taulua pääsi seinälle, kaksi vintille varastoon.

Nahkaa ja naputusta

Piti kokeileman tehdä "pitsiliina" paksuhkosta nahasta.

Mulla kun on varastossa nahkapaloja aikas paljon, 

ostellut joskus ammoin kirppareilta jämäpalapusseja.

Ensin piirsin luonnostelukynällä viivoja ja pyoliympyröitä.

Leikkasin reunat saksilla, piirtelin lisää viivoja ja merkkejä.

 Reikämeistillä ja vasaralla hakkasin puupalikan päällä reikiä.

Halkaisija 21 cm. Tuli mieleinen, voisi tehdä lisääkin...

Nahka on jännän punainen, väri näyttää eriltä valon mukaan.