30.4.2014

152 cm punkkia

Pelastin kirppiskasasta vanhemman tyttären hylkäämät farkut.


Eilen leikkelin housut palasiksi ja ratkoin tarpeelliset osat irti.
Koska housut oli kokoa 152 cm, kangas piti käyttää varsin tarkasti.


Ompelin housunpalasista itselleni uuden käsiveskan.
Takataskut käytetty, molemmat, eripuolille laukkua, merkinkin hyödynsin.
Roikkuvat killukkeet on samalta tyttäreltä saatu.
Vähän siksaknauhaa varastosta koristeeksi saumoihin ja reunaan.
Laukun suuaukkoon, sisäpuolelle, kiinnitin isot ommeltavat nepparit.
Sisäpuoli vuorattu punaisella lakanakankaalla, jossa yksi tasku myös.


Laukun toinen puoli taskuineen.


Olkahihna on tehty kahdesta lahkeen puoliskosta,
Lahkeet käytetty koko mitalta, lahkeensuineen, pituussäätö vapaasti soljella.


Pienistä jääneistä paloista kolikkokukkaro, housujen vetskari hyödyntäen.

Viimeisistä paloista, etupuolen yläosista, niistä tuli selviytymispakkaus.
Kolme taskua ulkopuolella ja sisäosa yhtä lokeroa.
Mahtuu kaikki tarpeelliset, sakset, pihdit, laastarit, ibumaxit, vara-avaimet jne.
Sulkumekanismina tyyliin sopivasti, hakaneula.

Ai että tykkään lopputuloksesta, just mun näköinen käsiveska.
En osaa ollenkaan kuvitella itelleni sellaista "aikuismaista" tyylilaukkua.

28.4.2014

Luotuja kulkemaan

Pidemmille metsäreissulle varustautumista..


Tämä keitin kattiloineen, pannuineen on erään sukulaisen jäämistöä.
Hänen rinkassaan monen monet lapinreissut kiertänyt retkisetti.
Sain sen, käytännöllisenä muistona, silloin kun itse Lappiin muutin.

Tässä on niin paljon astoita, ettei ihan päiväreissulla tarvitse,
joten kulkee aina Gemsussa (pakettiautossa) mukana.
Auto toimii meillä ajoittan liikkuvana yksiönä, esim hirvestyksen aikaan.


Koska en halua kippojen kilisevän ja kolisevan lommoille.
Ompelin napakan ja topatun kuljetuspakkauksen kierrättäen.
Maastokankaat on saatuja paloja, toppauksena vanhaa vilttiä,
vetoketju on poistoon päätyneen sohvan tyynyistä talteen ratkottu.

Tämä on ommeltu niin, että kestää pakata astiat lämpöisinäkin.
Ja jos tarvetta vain kahvipannulle, ei tarvitse kaivaa kaikkia ulos.

25.4.2014

Aah autoni mun

Kevät, aurinko, kevät, sula tie, kevät, rokki soi.
Dartti käyntiin ja kruisailemaan...


Autohullulla naisella, on autohullut tuunauksetkin.
Tein meidän talon nurkalle asiaankuuluvan numero/nimikyltin.


No mistäpä muusta, kuin puhki ruostuneesta jerrykannusta.
Näytöltä piirtelin kirjaimet, kalkkeerilla siirsin ja maalitussilla piirsin.
Hankala alusta, kaikkinen noine kanttauksineen, tuo kannu.

Jerrykannu nurkista ja tussikin vuosien takaa, ilmainen projekti siis.

24.4.2014

Aisaamisen aie

Sanoin aikaa sitten veljelleni, jos törmää romukasoissa kuorimarautoihin, 
mulle vois muutaman pelastaa, koska uudet maksaa paljon.


Tämmöisen sitten viime kesänä sain, taisi olla toinenkin.
Vääntynyt, ruostunut, kuivuneiden pihakakerrosten kuorruttama.
Mutta mikä tärkeintä, ei loppuun teroitettu.
Rapsuttelin pihkaa, hioin ruostetta, oioin laippoja, viilailin terää.


Sitten 10 vuotta vanhan Miranolin lopulla maalasin.
Vielä käyn naapurin vanhalta isännältä kysymässä lisää teroitus ohjeita.
Sulaisi nyt lumet, pääsisi puunkaato puuhiin ja mäntyjä aisaamaan...

23.4.2014

Vanhassa vara parempi

Käytiin pääsiäisenä miehen vanhempien luona kyläilemässä.
Pois lähtiessä huomasin, että appiukko oli katkaissut vasarastaan varren.
No mie näppäränä naisena kysyin, josko korjaisin sen hälle.


Näyttää olevan vasaraosa ihan kotimaista työtä vuosien takaa.
Varresta en tiedä oliko alkuperäinen, niittinä kun toimi rautanaula.
Purin metallivahvikkeet irti ja oioin ne, kaivoin katkenneen jämän pois.
Etsin varastoista sopivan puun pätkän ja tein uuden varren.


Uusi varsi on lämpökäsiteltyä koivua, komea on väri vahattuna.
Koska vanhassa varressa oli kynällä nimikointi, kolvilla tein tähänkin.
Näin sai tämäkin vasara jatkoaikaa, hyvin tuolla taas naputtelee...

17.4.2014

Mönkkärikeittiö

Otetaan yksi lommoinen ja ruosteinen peltisalkku.
Jonkin kojeen salkku lienee, veli pelastanut sen mulle metalliromusta.


Sahaillaan ohuesta pinnoitetusta vanerista pohja ja väliseinät.
Maalataan kaapista löytyneellä iänvanhalla Miranolilla.
Lisätään perittyjä ja kirpparilta kaivettuja retkikeittovehkeitä.
Veistellään koivusta kapusta, ostetaan uusi Sinolipullo.


Mukana kulkee myös yksi pieni pyyhe, se estää tavaroita kolisemasta 
kantta vasten, käy pannulapusta, pöytäliinasta, pyyhkeestä...

Salkku on noin 40 x 30 cm ja kymmenisen senttiä korkea.
Tuo tulee mönkkijän etumaiselle tavaratelineelle liinoilla kiinni.
Näin meillä on näppärä retkikeittiö, joka ei aina vaadi avotulen tekoa.
Jotain lisäillään vielä kakkoskämpiltä ja osahan kulkee aina repussa.

Kevät hangille, ulos maastoon, alle auringon, pääsiäisen viettoon...

16.4.2014

Purettua persiin alle

Lankalaatikon siivousta virkkaamalla.
Mulla oli ainakin yhdestä miesten villapaidasta, parista slipoverista 
ja ties mistä muualta purettuja lankoja varastokomerossa.
Osaa säilötty jo ainakin pari vuosikymmentä.


Virkkasin niistä istuinalustoja tuossa pihalaavulla käytettäväksi.
Kolminkertaisella langalla ja kutosen koukulla tein, että tuli paksuja.
Yhteen saattais vielä riittää lankaa, jos lisää vähän penkois...
Tuo valkoinen on siis isosta villapaidasta, enää 1 kerä seitsemästä jäljellä,
sekä ihanan paljon sekalaisia purkukeriä hupeni raitoihin.
Nyt ei pyllyt palellu pakkasillakaan. 

14.4.2014

Puille

Haeskelin varastosta yhtä projektia varten vaneria.
Löysinkin harmaan palasen, joka oli siellä jo kauan varronnut.
Osan sahailin muuhun käyttöön, mutta riitti yhteen puutelineeseen.


Pari listan pätkää ja pyöröpuun pätkän pengoin varastoista myös.
Puutelineen mallin suunnittelin jo vuosia sitten, kun ekat tein.
Pohjan koko on 30 x 30 senttiä ja korkeus 45 senttiä.
Akkukoneella ruuvailin palaset kokoon, helppo ja nopea tehdä.


Tässä pannuhuoneessa kaksi seitsemisen vuotta sitten tehtyä telinettä.
Hyvin on kestäneet, eikä ihan niin roskita, kuin ritiläisemmät versiot.

12.4.2014

Blogiaa

Kerronpa teille vähän omasta blogin pidostani.
Käyttämistäni laitteista ja ajatuksista niiden suhteen.


Blogeja lueskelen ja omaani päivittelen ihan perusläppärillä.
Enkä suostu käyttämään läppäriä ilman erillistä hiirtä.
Yhteytenä heikko kiinteä laajakaista, ensi syksynä saadaan valokuitu.
Kakkosasunnolla ja reissussa käytän mokkulaa.
Monesti ei näillä yhteyksillä näe muiden kuvia, eikä voi omia latailla.
Välillä ilma on täynnä kirosanoja, kun et meinaa päästä yhtään mihinkään.


Puhelimella en käytä nettiä, kuin aivan poikkeustapauksissa.
Nettikin tuossa on vain navigaattoriominaisuuksien vuoksi.
Puhelimessa arvostan pitkää akun kestoa, lamppua, iskun ja veden kestoa.
Käyn omaa kapinaani älypuhelimia vastaan.
Kun olen maastossa, tai jossain, haluan olla turhista verkoista vapaa.
En edes tiedä miltä blogini näyttää puhelimella selaillen.

Kuvat napsin vanhalla digipokkarilla, ihanan tyttömäisen värisellä.
En ole tuntenut tarvetta uuden tai paremman kameran hankintaan,
ihan hyvin tuolla on toistaiseksi pärjännyt.

10.4.2014

Roi se kai

Eilen kaupunkireissua vaihteeksi.
Kovasti piti kierrellä kaupoissa ja kirppareilla.


Mun kevään uusi väri on yllättäen punainen ;)
Citarin löytölaarista uudet tabletit keittiöön.
Ostin myös 3 siemenpussia 20 sentin korista, muistan ne sitten syksyllä :)


Käytiin viidellä kirpparilla, vain yhdeltä löysin jotain.
Tässä materiaalia tuleviin tuunauksiin.

Loput ostokset olikin sitten, 
kytkinpakettia motonetista ja varastojen täydennystä lidlistä,
ei yhtään kuvauksellisia.

Uudet verhot oisin voinu olkkariin ostaa, mutta en löytäny mieleisiä.
10 metriä kivaa kangasta, kun on turha edes etsiä kirpparilta.

7.4.2014

Äiti teki puusta...

Kaipa sitä pitää tällekkin keväälle edes yksi pääsiäiskoriste tehdä.
No tein sitten munan puusta, tai oikeastaan vanerista.


Sahasin vaneria oikeaan muotoon ja liimasin nippuun.
(jätin varren, että olis helpompi hioa, sain silti yhden rystysen auki)


Eli muoto on saatu hiomalla pöytähiomakoneella ja lopuksi käsin.
Pinnassa musta puuvaha pyyhittynä.

Tätä työstäessä, joku ikivanha ja tuhma rallatus alkoi pyöriä päässä.

5.4.2014

Virstanpylväs

Kiusaan teitä tällä kertaa, poikkeuksellisesti, leipomuspostauksella.
Sillä eilinen päivä kului leipoen kakkuja ja muita herkkuja.
Nuorempikin tyttäristäni saavutti jo täysi-ikäisyyden.
Kai sitä on sitten itekki jo aika vanha :)


Tyttären toivomuksesta tein suklaakakun, banaani/mango täytteellä.
Mikä tärkeintä turkoosilla kuorrutteella.


Haarukkaleipiä vähän omilla konstein, pinnassa väriraesokeria.
Suolaisissa syötävissä, tein sekoitetun voitaikinan ja kaulitsin pitkäksi levyksi.
Ripottelin päälle ruskistetut jauhelihat, pekonit, mausteet ja juustoraasteen.
Rullasin pötköksi, leikkasin pätkiksi ja nostelin pullavuokiin.

Suosin tuommosia simppeleitä tarjottavia, ilman turhia krumeluureja.

Lautanen ja kerroslautanen on Riihimäen Kehrää.
Mulla on sitä paljon, kerroslautasia, lautasia, kulhoja, laseja.
Tarjoiluastiat on kummilta ja mummolta perittyjä.
Lasit ja lautaset kirpparilta ostettuja, silloin kun lapset oli pieniä.

3.4.2014

Käteen sopiva

Työkalupostausta tähän väliin.
Joskus näihin aikoihin keväästä, mittariin pyörähtää uusi isompi lukema.
Ostin sen kunniaksi lahjan itselleni, kauan himoitsemani akkukoneen.
(no olihan paikallisessa rautakaupassa joku kamppanjatarjous)


Niin näppärän kokoinen käsitellä, entiseen verrattuna.
Porailen paljon, välillä monta sataa reikää yhdellä istumalla,
joten koolla ja käytettävyydellä on merkitystä.


Edellinen kone on lähes 9 vuotta vanha, toimii hyvin edelleen.
Se lähtee kakkosasunnolle, kun sielläkin olis alati tarvetta.

2.4.2014

Ihan pimee

Välillä on kiva toteuttaa niitä hullujakin ideoita.


Tässä vanha taskulamppuni, vähän tuunattuna.
Pala alumiinipeltiä, johon meisteillä naputtelin tekstiä.
Leikasin kultasepän peltisaksilla oikeaan kokoon.
Lopuksi tuputtelin punaista maalia patinaksi.
Kiinnitin pellin tarralla, jos kyllästyy, saa irroitettua vaurioitta.

Tää oli taas tämmönen heh heh juttu, joka piti heti toteuttaa.
Lamppuun en ole enää 20 vuoteen ostanut edes pattereita,
ollut vain varastossa muistona lapsuudesta, mutta nyt koristeena.

1.4.2014

Seinäporo saunaporo

Joululahjaksi jo saimme saunaporon.
Laitoin sen silloin hyvään talteen, ettei vaan hajoa.
Nyt vasta muistin sille hyllyn saunaan tehdä.


Otin jämäpätkät höylälautaa ja lankkua.


Sahasin laudasta kaksi erikokoista puoliympyrää hyllyksi.
Päälimmäiseen hyllypalaan tein paikat poronjaloille,
muuten tuo hyppäisi alas seinältä, kun oven nakkaa kiinni.
Lankusta piirtelin ja sahasin kannakkeen.


Siinä se saunaporo nyt odottaa että alan lämmittää saunaa.