Hiillokset

Taas neulottu paksut, purkulankalapaset.

 

Näistä tulee mieleen hiipuva hiillos.

Kelkkailukelpoiset nämäkin.

 

Purin yhdet oranssit lovikkalapaset.

Ne kädessä, ei voinut seistä tumput suorina, 

tai putosivat kädestä, kun oli vähän isot.

Kokosin kaikki mustat ja harmaat pätkät, 

yli metrin mittaiset ja käytin ne näihin.

Ohensin lankojen päitä ja neuloin limittäin.

Mukana kulkee myös harmaa nallelanka,

joku aiemmin ostettu tarjouskerä.

Muu lanka siis Järbo Lovikkaa.

Villapitoisuus taaskin, ainakin 95 prosenttia.

Ostoksille 2

Pari kierrätyskankaista kassia ommeltu lisää.

 

 Tämäkin verhoa, ostettu joskus kirpparilta.

Pilkottu aikaisemminkin ja ommeltu muuta.

Kankaista riitti vielä kahteen ostoskassiin.

Tyttärelle menossa nämäkin, 

kuten voinee väreistä päätellä.  

Sähköteippinen "ohjuri", helpottaa suoraan ompelua.

Ostoksille

Kierrätyksen kierrätyksenä kauppakasseja.

 

Kierrätyksestä ilmaiseksi löytyneet verhot.

Joku oli ommellut panelista kaksi pikkuverhoa. 

Ratkoin ompeleet auki ja silitin.

Sitten leikkasin palaset ja ompelin kasseiksi.

 Kahteen kassiin riitti ja tyttärelle menevät.

Pitänee penkoa lisää kangasta, ehkä kaksi ei riitä...

Pieni essu

Isoin pikkuneiti venynyt pituutta, 

niin piti ommella uusi, entistä isompi essu.

 

Varastosta löytyi pieni liina materiaaliksi.

Joskus kierrätyksestä erittäin halvalla hankittu. 

Puuvillaa, keväiset, raikkaat värit.

Koko noin 120 senttiselle.

 Niskalenkkiin ompelin napinlävet.

Talviautoilua

 Parit autoaiheiset kirppislöydöt.

 

 

Dinky Toys Simca.

Simca vaan, mutta jotenkin niin söpö.

Tuhannen palan palapeli.

Punainen Pontiac, löyty kerrankin autoaiheinen.

Kirveskotelo

Tänään syntyikin kirveelle kotelo vyölenkillä.

 

 

 

Tätä piti jo oikeasti pähkäillä, 

miten toteuttaa ja missä järjestyksessä. 

Kellokoskelaisen terä, kun oli 

huomattavasti haastavamman muotoinen.

 

Tuo isoin pala on kaksinkertainen,

liimasin kaksi nahkaa yhteen, että jäykempi. 

Ompelin ripustuslenkit ensin, helpompi niin.

 

Mulla on tällaiset, veljen dyykkaamat pihdit,

mitkä helpottaa reikien tekoa kovasti.

Paksujen nahkareunojen siistintään käytän 

pöytähiomakonetta, samaa kuin puuhommissa.

 Tässä näkyy tämä ideoimani toteutustapa.

Kun kirves kotelossa, lenkki pujotetaan 

metallirenkasta läpi, niin ei pääse putoamaan.

Ketjupistoilla ompelin ja koteloon vahvistustikit.

 

Kolme hieman erisävyistä nahkapalaa meni tähän,

onneksi olen niitä joskus kirppareilta haalinut. 

Metallilenkit, taitaa olla lampun ripustusketjua.

Terä suojaan

Ompelin nahkapalasta kirveen terään suojan.

 

Ettei terä tylsy tai kuljettaessa riko mitään.

 

Nahkapala joskus vuosia sitten kirpparilta.

Vähän nafti oli, mutta riitti kuitenkin.

Lanka ja solki saatuja. Solkia mulla on satoja.

Ensin tein kaavan ja sitten aloin ompelemaaan.

Suunnitelma oli valmis, samalla kuin työkin.

 

Öljysin myös eilen tehdyn kirveen varren 

 toistamiseen, kun oli niin vaalea.

 

Ketjupistoilla kokosin teräsuojan.

Sandvik uusiks

Niinhän siinä sitten kävi, 

että tein Sandvikin terään uuden varren.

 

Viime viikolla yhdistin terään vanhan varren, 

enkä lopulta ollut siihen tyytyväinen.

Päädyin tekemään uuden koivulankusta.

Varastossa oli ammoin saatuja lankunpätkiä.

Ihan on taas tehty omaan käteen sopivaksi.

Lopuksi sivelin varren puuöljyllä.

Onpa mulla nyt ainakin pikkukirveitä :)

Neljä Sierraa

Kirpparilta löytyi lisää rubiininpunaisia astioita.

 

Arcoroc Sierra ruby red.

Neljä jälkkärikulhoa maksoi yhteensä 3,50.

Mullahan on viisi sarjan lasia ennestään. 

Täytynee siirtää kaapista jotain kirppiskasaan,

että saan noille tilaa.

Mutta on nuo vaan niin ihanat. :)

Sydämiä päässä

Keräilen näitä sydänpäisiä kahveleita.

 

 Valmistajasta ei tietoa, takana lukee vain:

rostfritt stål.

Perus ruokailuvälineitä on jo melkoisesti,

mutta ottimia ja muita semmoisia vähemmän.

Eilen löytyi nämä salaattiottimet.

Kirves kaks

Jos eilen ruotsalainen, niin tänään suomalainen.

 

Taas ensin sitruunahappoliuotus ja pesu. 

Sitten teräsharjailua, viilailua ja teroittelua.

 

 

 Pienehkö Kellokoskella tehty kirveenterä.

Terän stanssaukset.  

Nyt tein varren itse ja juuri omaan käteen sopivan. 

Onnistui eilistä paremmin, tämän pidän ihan ite. 

Ihan retkikirves kokoa tämäkin.

Puu lämpökäsiteltyä koivua, veljeltä saatua.

Varastosta löytyi juuri sopivan kokoinen palikka. 

Sandvik

Kirveen kunnostusta, tai ehkä sen harjoittelua.

 

 

 

Ruosteinen, ruotsalainen kirveen terä.

Sandvik, Sweden lukee terässsä.

Ensin liotus sitruunahapossa ja pesu,

sitten teräsharjausta ja terän teroitusta.

 

Mistä lie mulle päätynyt kirveenvarren pätkä.

Hioin terään mahtuvaksi ja enimmät lakat pois.

Hakkasin varren paikalleen ja kiilasin sen.

Sudin varren mustalla puuvahalla ja pyyhin. 

En oo varma, oonko tyytyväinen, 

vai pitäsikö tehä kokonaan uusi varsi.

Tää on homma, jota en ehkä vielä osaa. 

Pitäis vissiin treenata lisää tätä lajia...

Jospa toi kelpais johonki kelkan penkin alle.

Leimoin

Väänsinpä taas yhden lusikan sormukseksi.

 

 

 

Tällä kertaa olikin helppo homma.

Sopivasta kohtaa poikki ja vähän viilailua.

Sitten vaan vääntämään ympyräiseksi.

 Väänsin tarkoituksella niin päin, että leimat näkyy.

916H ja G7, eli hopeaa vuodelta 1960.

Kokokin aiempia pienempi, oikeaan nimettömään.

Kuviot käyttöön

Työhuoneella oli kaksi saatua kynttiläjalkaa.

Tinaa, kolhuiset ja kaiverretut.

Huonon mallisetkin, ei pysy kynttilä pystyssä.

 

Pilkoin ne ja irroittin kuviolliset osat.

Ensin murensin kipsit pois sisältä,

sitten lekkelin peltisaksilla turhat pois.

Siistin reunat ensin viilalla,

 sitten miniporalla ja käsin hioen.

 

 Nyt mulla on kaksi sievää servettirengasta.

Varaa varten

Reikäinen lastenvaunujen sadesuoja pilkottu.

Ehjistä kohdista ompelin miehelle,

kelkkareppuun pusseja varavaatteille.

 

Pienempään villasukkaa, pipoa, kauluria...

Isompaan vaikka välikerroksen paita.

Kaikki paitsi ompelulanka kierrätettyä

Nyörit ja nyörilukot pois heitetyistä purettuja.

Sadesuojastaki purin vetskaria, tarraa yms.

taas jossain projektissa hyödynnettäviksi.

 

Itselle aiemmin ommellut pusseja sadehousuista,

 vähän tiiviimpiä, kun ne ei mahdu mun reppuun.

Nyörein

Jonkun aikaa jo pyörinyt mielessä, 

onnistuuko nyöristä sitomaan sydämiä.

 

 

 Viime viikolla kokeilin sitoa rannekorua, 

johon muodostuisi sydän nyöristä.

En saanut onnistumaan mieleisellä tavalla. 

Nyt keksin kokeilla korvakorujen tekoa, 

se onnistui muutaman kokeilun jälkeen.

Aika pienetkin vielä, noin 27 mm korkeat.

 

Sydämissä noin 10 sentin pätkät paksumpaa

ja noin 30 sentin pätkät ohuempaa nyöriä.

Alempi sidonta peittää punaisen nyörin päät. 

Korupiikin pää on kiinni ylemmällä sidonnalla.

Laseille

Laseille lisävarusteita askarreltu.

 

 

Ohuesta flanellista ajolaseille pyyhkeitä.

Oman kelkkatakin taskuun sujautan yhden.

Olen eräänkin kerran moista kaivannut.

Miehelle solmin silmälasien pidikkeen. 

 

 

Vihreää nyöriä, josta kiskoin sisuksen pois.

Ompelin päät kaksinkerroin ja sitten solmin.

 

 

Käytetty lanka taitaa olla aika vanhaa.

 

Kumpaankin päähän kolme o-rengasta,

että saa nyörin kiinni silmälasien sankaan.

 

Nyörilukko taakse, säätöä varten.

Outo tyyppi

Dyykattu outo tyyppi,

 jonkun tekemä pieni metallitaideteos.

 

 Hahmolla mittaa 10 senttiä.

On singneerauskin, muttei se kerro mitään. 

Sukitettu

Romun mukana kertyy kelpojakin työkaluja.

 

 Parit ruotsalaisvalmisteiset pihdit. 

Putsattu ja sitten pujotettu kutistesukat.

Menee taas jonkun kelkan penkin alle,

tarpeen tullen sieltä esiin kaivettaviksi.

Lampunperät

Pimeällä kelkkaillessa, toppahousun 

tai -takin taskussa kulkee taskulamppu.

En halua hukata lamppua, solmin sille hihnan.

 

Pengoin varastosta sopivat nyörit ja soljet.

 

 

Paksumman nyörin laitoin kaksinkerroin,

keskeltä vähän matkaa ompelin käsin yhteen.

Ohuella nyörillä solmin kokonaisuudeksi.

Ohuen nyörin päät pujotin hihnan sisälle.

Hihnalla mittaa noin 35 senttiä.

Nyt on taskulampulle omat perät

ja kesällä tuolla voi kiinnittää jotain muuta. 

 

Saa tuosta tarvittaessa rannehihnankin.

Ei niin vihreä

Eltaantunut matkamuistokoru muokattu.

En edes muista mistä tuo on tullut,

kauan jo lojunut yhdessä korurasiassa.

 

 

 Neste ollut joskus kirkasta, nyt vihreää löllöä.

Rikoin lasiputken ja hioin sen rippeet pois.

Käytin miniporaa ja timanttikärkeä.

Pyöristin ripustusrenkaan, kun oli vääntynyt.

 

Etsin sopivan näköisen ja kokoisen poronsarven.

Hioin sitä sen verran, että mahtuisi paikalleen.

Hioin sarvea myös tasaisemmaksi ja vaaleaksi. 

Sitten vain liimalla kiinni ja valmista tuli.

Pohjat

Joskus kauan sitten tehdyt vaneripohjat.

 

A5 kokoselle paperille.

Kukka on kuminauhalla kiinni, paperin saa alle.

Tyttärille silloin tein nämä, 

että voivat esim. autossa piirtää ja kirjoittaa.

Nyt vaihdoin kukkasiin uudet kuminauhat 

ja vein tyttärentyttärille piirustusalustoiksi.

Varsi ja vasara

Viime viikolla, kun olin naputellut sormuksen,

Mietin, jos vasaroinkin kovemmin, kuin käy...

 

 

 

Tässä kokeilun lopputulos, taas yksi sormus.

 

Hopeisen ruokalusikan varsesta sopiva pätkä. 

(lusikasta leikattu jo sydän kaulakoruksi)

Taoin vartta, kunnes se oli tasaisen litteä.

Sitten leikkasin pätkän sopivan mittaiseksi.

Taivuttelin sormuksen pyöreäksi.

Hioin reunat siisteiksi ja kiillotin kauttaaltaan.

Vasaran jälkiä en päälipuolelta hionut pois,

koska tykkään että ne näkyy.

Ohuen ohuet

Nyt kun olen kelkkaillut lapaset kädessä.

Kelissä kuin kelissä, niin kastuuhan ne,

silloin kun lumi kovasti pöllyää.

 

 

 

Ompelin hajonneen talvitakin paloista rukkaset. 

Uloimmasta, kosteutta pitävästä pintakerroksesta.

Ohuen ohuet, taipuisat ja menee pieneen tilaan.

Ompelin rukkasille myös säilytyspussin.

Aloitin kaavojen piirtelyllä, kun sopivia ei löytynyt.

Googlailin, katselin vanhoja rukkasia ja kaavoja.

Lopulta yhdistelin tietoja ja piirsin mieleiset.

Koeversiot ompelin vanhasta vahakankaasta,

korjailin vähän kaavoja ja sitten ompelin nämä.