Vapautus

Kirpparilta ostettu liskojuttu.

Olisiko tuikkukynttilälle, vai mikä lienee.

 

 

 

Ostin ihan vain tuon liskon takia.

Miniporaan katkaisulaikka ja lisko irti.

Kiinnikkeiden poistoa hioen ja viilaten.

 

Maalinpoiston ja teräsharjauksen jälkeen.

Lisko kiipesi eteisen lipaston päälle.

Kuivat eväät

Etupihan pöydälle taas romuja virittelin.

 

 Vähän kuivanlaista tarjottavaa.

Ei viiniä, mutta pikkusuomuista naposteltavaa.

Pokaaleista vääntelin nuo kukat viime keväänä.

Nyt tein hedelmäveitsitelineesta tarjoilukulhon

ja ompelin revenneestä lakanasta liinan alle.

Oli tässä ne raudat veitsiä varten, 

muttei ollut veitsiä, eikä enää rautojakaan.

Alpakkaiseen lautaseen porasin reiän,

kiillotin sen ja ruuvasin paikoilleen.

Näin mäntykankaalla asuvana, 

tarjottavat löytyi ihan omalta pihalta.

Pelaillen

Pelikorttiaiheisia kirppislöytöjä.

 

 

Kovia kokenut tanskalainen tinarasia.

 

 

Puisista sisäosista puuttui yksi.

Laitoin niiden tilalle nahkaisen verhoilun.

 

 

Pinta oli likainen.

 

Kiillotin sen kromitahnalla.

Tuli kyllä ihan liian kiiltävä, mutta onpa puhdas.

Tinaa kun on, niin on naarmujakin, edelleen.

Uudenveroinen ulkoasu, ei ollut edes toiveissa.

Vähän kuitenkin koitin oikoa rasian kolhuja.

Rasia menee olohuoneen pöydälle...

Löysin myös söpöt Bamse pelikortit.

Miehän keräilen erilaisia kortteja, satunnaisesti.

Autoromua

Leditetty pinnakapseli sai seurakseen autoromua.

 

Mäntään keräsin koivun oksia omalta tontilta.

Oksien sekaan laitoin yhden oranssin sydämen.

Hyllylle pääsi myös dyykattu edustusauto.

Sekä joskus tehty jarrukenkäinen yksisarvinen.

Kiiltävä auto on pohjan hukannut säästöpossu.

Pelastin sen luvan kanssa metallinkeräyksestä.

Oli löytyessään melkoisen likainen.

Kromitahnalla ja hammasharjalla sen kiillotin.

Sopii pinnavanteineen pinnakapselin seuraan.

Bling bling

 Nyt on kiiltävää rompetta etupihan pöydällä.

Tyhjään viinipulloon tein kiiltävät kukat. 

Pikarit on joskus ostettu kirpparilta.

Muut kiiltävät onkin ilmaiskorien tavaraa.

Pöytäliinankin ompelin ilmaiskorin verhosta. 

Metallit piti taas kiillottaa kromitahnalla.

Etenkin nuo ottimet on ihan kelvottomat.

Hapettuneet, pinta hilseilee, osat irtoilee.

Niiden kiillotukseen tarvittin jo teräsharja.

 

Haravointi on vähän kesken.

Talon edessä ja takana on vielä lunta,

rippeet jäljellä katolta pudonneista.

Kukat askartelin palkintopokaalien jaloista.

Oli kaksi aihioksi sopivaa, eri väristäkin vielä.

 

Leikkasin reunaan lovet ja viilasin reunat. 

Kuparin värisestä piti hioa patina pois.

Kiiltävämmälle, riitti pelkkä kiillotus.

Kukkien varret tein puretusta kuparikaapelista.

Taipuisammasta kuparista kukkien kannat.

Ne pitävät kukat paikoillaan.

Kukkien sisäpuolelle on väännetty silmukka.

Taskun pohjalta

Kokosin olohuoneen pöydälle puukulhoon pikkuromua.

Ajatuksena: taskun pohjalta kaivettua, joskus ennen.

 

 

 

Yhtä ja toista pientä, metallista, rajatulla värimaailmalla.

 

 

 Pieni linkkari, piippurassi, pullonavaaja, 

polkupyöilijän lahkeen pidin, nippu avaimia,

auton venttiilihattu ja polkupyörän ketjun lukko. 

Ruotsalaisia ja suomalaisia kolikoita 60-70-luvulta.

Avaimia piti teräsharjalla vähän kiillotella.

 

 

Linkkuveitsessä oli terän kärki poikki.

Miniporalla ja teräsharjalla putsailin tätäkin.

Viilalla pyöristin kärkeä, että vähän paremmalat näyttäisi.

Kaikki pikkuromut on jostain vain kertyneitä,

ajatus niiden kokoamisesta yhteen, on kytenyt jo jonkin aikaa.

Tyhjää pyytämässä

 Taas yksi kierrätysmetallinen kalanpyydin värkätty.

 

Tällä kertaa kolafirman pullonavaajasta.

 

 

Avaaja voimapihdeillä sopivasta kohtaa poikki.

Sitten viilaamalla oikean muotoiseksi.

Poralla yksi reikä lisää ja hiontaa, sekä kiillotusta.

 

Tiedä tuleeko kalaonnea kokeiltua tälläkään, 

ihan silkasta luovasta hulludesta toteutettu.

Etumaisen, jo avaajassa olleen reiän hyödynsin.

 

Omatekoisissa ja ei pyörivissä leikareissa,

niissä hyödynsin katkennutta tulpan ketjua.

Pihdeillä irroitin siitä tarvittavat "helmet".

Stainless

En sitte heittänyt eilisen projektin lusikan vartta pois.

 

 Katkoin ja viilasin päät, sitten taivutin pihdeillä sormukseksi.

Lopuksi hioin 360 paperilla ja kiillotin kromitahnalla.

Vähän pöljässä kohtaa lukee tuo: 18 stainless Japan.

Toisaalta onko tässä taas mitään järkeä muutenkaan.

Tämmöinen oli varren pätkä aloittaessa.

Molemmista päistä vähän lyhensin.

Toiselta puolen tämmöinen.

Voi pitää rako ylöspäin, tai kämmenen puolelle.

Lusikasta 2

Intouduin niin lusikkasydämistä, että tein sitten teräksisenkin.

 

Kuvattu taaskin pihalla, että olisi neutraalit peilaukset.

Kontillaan, väistellen, ettei kuvaaja ja kamerakaan näkyisi.

Tästä lähdin liikkeelle, puolikkaasta lusikasta.

Varresta, jossa luki Puolustuslaitos, tein kesällä rannekorun.

Tässä oli paljon työtä, verrattuna aiempaan lusikkasydämeen.

Ruostumaton teräs, on paljon kovempi materiaali työstettäväksi.

Koneitakaan ei juuri voi käyttää, eivät pysty tai kipinöisivät.

Rautasahalla kihnuttaen, sahasin varren ensin pois.

Hiukan käytin miniporaa hiomakivellä reunojen muotoiluun.

Pääosin työstin ihan käsin viilaamalla, hitaasti, mutta varmasti.

Lopuksi hionta hienolla hiomapaperilla ja kiillotus kromitahnalla.

Lusikasta

 Tein lusikan pesästä sydämen.

 

Haastava kuvata niin, ettei kuvaajakin tulisi kuvaan.

Joten kuvasin pihalla ja peilaa ympäristön puita.

 

Tällainen lusikka oli ennen pilkkomistaan.

Sahasin ensin loven ja sitten varren pois.

Sen jälkeen muotoilin viilaten ja hioen.

Lopuksi vielä kiillotin kromitahnalla. 

Sydämellä korkeutta 7 cm, että isohko lusikka.

Kuulaa kulhoon

Kausikoristeeksi kierrätetyjä laakerikuulia puukulhoon.

 

 

 Melkein kaikki ovat peräisin loppuun ajetuista kuulalaakereista.

Isoin lienee jostain muualta.

Mies vaihtoi sukulaismiehen pakettiautoon uuden vetonivelen.

Katsoin pois otettua vanhaa, näin kuulat ja kaivelin ne talteen.

Pyyhin pois vaseliinit, pesin ja lopuksi vielä vähän kiillotin.

Ihan kivan kokoisiakin, halkaisija noin 20 milliä.

Omista ja miehen kätköistä pengoin sitten vähän lisää kuulia.

Puukulhoa muokkailin viisi vuotta sitten.

Kalassa

Löysin eurolla kirpparilta metallivalua olevan kalan.

 

Valu ei ollut kovin korkealaatuista, vaan kalan leuassa oli reikä.

Se mitä et voi peittää, korosta, tai jotain ja siitä se idea lähti...

 

 

Romuloorasta joku GFH Fjällsjö uistin/pilkki/tiedä tuota.

 

 

 

Kiillotus ja rautalangasta puuttuvat osat.

Oikeaa koukkua en edes miettinyt, sehän olisi terävä.

 

Laitoin koukun leuassa olevaan reikään.

Taas yksi, meille sopiva, sisustuksellinen asetelma on valmis.

Menen järjestelemään eteisen lipaston päällystä uudelleen...

Suomustusrauta on vuosien takainen romutorilöytö.

Tuplattu työteho

Pienen kuulapääukon työteho tuplaantui, kun sai toisen työkalun.

 

Pari viikkoa sitten, kun tein itselleni työkalukorvakoruja,

Löysin pienen litteän avaimen, josta sain muokattua parin aiemmalle.

Ylempi avain, oli ukolla kädessä jo ennestään.

Alemman katkaisin, pään pyöristin ja vähän vartta kavensin.

Molemmat kiillotin miniporan teräsharjalla. 

Kuulapää ahertaa nyt entistä tehokkaampana olohuoneen hyllyssä :)

Työvalo

Tein turhista kupariesineistä itselleni uuden työvalon.

 

 

Sain siihen laitettua yhden sydämenkin.

Kuparinen pokaali, jonkun neljäs palkinto.

Kapeammasta reunasta leikkasin liikoja pois.

Jätin vain sen verran, ettei vedonpoistaja näy.

 

 

Koska pokaalin pituus ei riittänyt, laitoin jatkoksi tuikkukippoa.

Leikkasin pohjan pois ja viilasin reunan siistiksi.

 

Kipossa oli paikka jollekkin, eli turha ruuvinreikä.

Sen kohdalle leikkasin sydämen muotoisen aukon.

Rinkula on juuri sopivan kokoinen, pysyy paikalla liimatta.

 Johdotukset hyödynsin aiemmasta valaisimesta.

Pokaalia en kiillottanut, mutta reikäinen rinkula oli pakko.

Eiköhän ne ajan kanssa hapetu saman värisiksi.

Tähtäilijä

Sain kaverilta laatikollisen pokaaleja.

Yhden pokaalin päällä seisoi tähtäilevä mies.

 

 Kiersin ukkelin irti ja poistin kierteisen palan jaloista.

Sahasin ensin enimmät, miniporalla ja hiomaterällä lähti loput.

Pyssymies oli lakattu ja siksi täplikäs ja kellertävä.

Miniporaan kiinnitetyllä teräsharjalla poistuivat lakat.

Siinäpä tähtäilee eteisen hyllyssä, kierrästysromuauton vieressä.

Sopii muun militaria tai maastotavaran joukkoon.