Vispipuuro

Pikkuneideille vispipuuron värinen kauluri.

 

 100 silmukkaa, 3 mm puikot.

12 senttiä kaks oikein, kaks nurin.

Levennyksiä (ekojen) oikeiden välissä

ja neljä kerrosta ilman levennyksiä. 

 

Lopussa piti kaivaa jo kuudeskin puikko.

Mun kerroslaskurina toimi pehmonoppa.

Katti kehällä

 Langanpätkistä syntyi pikkukatti metallikehälle.

Ikkunalle roikkumaan meinasin ripustaa.

Kehän halkaisija on 11 senttiä.

 

 Kissan osasia tein neulenukella. 

Kolme yhtä pitkää pätkää.

 

Pään ja sydämen tein neulahuovuttamalla.

Neulepötköjen sisälle pujotin rautalankaa.

 

Kehän nappasin tästä, mistä lienee häkkyrästä

ja spraymaalasin sen mattamustaksi.

Kelkkistelyyn

Kirpparilta löytyi neljä plastexin kelkkistä.

Nyt onkin kelkat koko tyttären perheelle.

 

Onkin kiva, kun kevään edetessä päivä pitenee 

ja ulkoleikit sen myötä lisääntyy.

 On siinä värejä, mistä valita mieleisensä.

Näihin oli huiskin haiskin läiskitty tarrojakin, 

mutta ne lähtivät helposti pois. 

Neljän kelkan hinta taisi jäädä alle euron.

Ihan harmaata

Mies halusi neulotun kaulurin ja miehän neuloin.

 

Nallelanka, 2,5 puikot, 120 silmukkaa.

Lankaa tähän meni, noin 80 grammaa.

2 oikein 2 nurin, 20 senttiä, kun piti olla korkeutta.

Eestaas oikeeta, takaläppä 8 cm, etuläppä 16 cm.

Halusi nimenomaan läpällisen kaulurin, 

eikä sellaista pyöreää, mitä itselleni olen tehnyt.

 Onneksi on helposti siirreltävä nojatuoli.

Sohvalta kun ei ilman laseja näe teeveen tekstityksiä

ja silmälasit päässä ei taas näkisi silmukoita.

Elukoita

Tulipa vastaan tämäkin, 

joskus 20 vuotta sitten ommeltu lippusiima.

Vai pitäisikö sanoa nämäkin, kun näitä on kaksi.

 

Ommeltu aikanaan myyjäissomisteeksi.

Ostin kangaspalan, jonka leikkasin ja kanttasin.

Vaan, eipä tuolla ole ollut enää aikoihin käyttöä.

Silitin ja vein näytille tyttärelle,

josko kävisi vaikka lastenjuhlasomisteesta...

Daimon

Ilmeisesti peltikuoristen taskulamppujen keräily,

 se ei kai rajaudukkaan vain punaisiin lamppuihin.

Kesällä ostin yhden mustan ja nyt löytyi toinen.

 

Varovasti poistin pahimpia ruosteita.

Kokeilin myös, että toimiiko ja toimiihan se.

 Tämä lienee kokoelmani vanhin yksilö.

Merkki Daimon Contact kyljessä...

 ...ja pohjassakin lukee Daimon.

Niin paljon mahtuu

...pieneen laatikkoon retkiruokailuvälineitä.

Eli eilen korjattu metallilaatikko on täyteen pakattu.

 Laatikon korkeus 20, leveys 30 ja syvyys 20 senttiä.

 

Eikä kolise, kun on flanellia fyllinkinä.

 

 

Poltin, polttimenjalka, irtokahvoja pannuihin,

paistinpannu, lävikkö, kahvipannu ja kattila.

Kaikki kirppislöytöjä, ilmaisia tai tosi halpoja

ja pääosin ovat trangian tuotteita.

Joitain osia itse korjailtu tai paranneltu.

 

 

Pari trangian pikkukippoa, minejä tuppervaaroja,

tiskiainetta ja -harja, tulitikut sekä nessuja.

 

Lusikkahaarukoita, puukko sekä kapustoja.

 

 

 

Kaksi kapustaa tein eilen, ihan liiterin koivuklapista.

 

Flanellipala, josta ompelin joskus tyynynpäällsiä.

Nyt silppusin paloiksi ja ompelin tarvitsemani.

 

Kolme astiapyyhettä/liinaa/taiteltuna pannulappua.

Kaksi isompaa pussukkaa ja kolme pienempää.

Pitkiä matkoja laatikkoa ei ole tarkoitus kanniskella,

mutta autolla, kelkalla, mönkkärillä liikkuessa.

Sisältöäkin on helppo tarpeen mukaan muokkailla.

Astioita ruokailuun ja juomiseen löytyy repusta,

tai niitä voi pakata mukaan erikseenkin.

 

Spriipullo kulkekoon myös erikseen, ettei sotke.

Jollen keksi spriille riittävän pitävää astiaa...

Pakkaus

Joskus pelastettu metalliloora kunnostettu.

 

Purin pois kaikki ruostuneet ruuvit ja kiinnikkeet.

Hioin ja hioin, pois kaikki maaliroiskeet ja muut.

Enkä maalannut uudelleen, tykkään pinnasta noin.

Liotin sitruunahapossa osat, jotka tuli vielä käyttöön.

Liotuksen jälkeen pesu ja miniporalla teräsharjaus.

Ruuvien sijasta, tein kiinnitykset popniiteillä.

Löytyi sopiva nahkapala, josta tein uuden kahvan.

Saranoiden kiinnitykseen menikin monta niittiä.

 Varastosta löytyi jämäpala pinnoitettua vaneria.

Sahasin siitä sisälle pohjan ja väliseinän.

Nyt kokoilemaan ja kokeilemaan,

 paljonko retkikeitintarviketta sisälle mahtuu...

Rikoin

...eilisen retkipannun ja ihan tarkoituksella.

 

Ei se niin venkkuralla kahvalla sovi mihinkään.

Nakuttelin saranatapin pois, jotta sain kahvan irti.

Taoin kahvan pään suoraksi ja lyhensin sopivaksi.

Viilasin leikkuureunan ja vähän muualtakin.

Sitten muotoilin pään uudelleen, irtoversioksi.

Pannun kyljessä kun on kaksi paikkaa tuollaiselle.

(pujotin saranatapin takaisin, onpahan tallessa)
 

 

Vähän otin mallia trangian omasta irtokahvasta.

Jollainen ylempi kuvassa oleva on.

Mutta tein paremmin paistinpannuun sopivan.

 

Nyt menee pienempään tilaan ja pinottua kippoja.

Retkiruokailuun

Ennen joulua bongasin roskalavaryhmästä,

muutaman tupperwaren, joita tytär kaipaili.

 

Kivana yllärinä, löysin kasasta trangiaa itselleni.

Täytynee käydäkkin jo kertyneitä vähän läpi,

 että olisi sopivia settejä erilaisiin tarpeisiin. 

Olen noita haalinut vähän kerrallaan kirppareilta.

Normihintaisina kun en raaskisi moisia ostaa.

Se kolmas nainen

Ei kahta ilman kolmatta,

niin se kolmaskin Betty Boop löysi paikkansa.

 

Eteisen hyllyssä pönöttää Betty nyt.

Kovasti keskittyneen jahtimiehen kaverina.

Miten se muka tuohon asetelmaan sopii,

no ei kai mitenkään, tai ehkä just siks.

Saalista eivät saa, kun sarvipäät karkaa autolla. 

 

Mies on peräisin pokaalista ja koira aterinpidike.

Kuorma-auto on 7 vuoden takainen teos, 

koottu monenlaisista sekalaisista romuista.

Sääriä

Olin toivonut joululahjaksi Betty Boop figuureja

ja sainkin niitä, peräti kolme kappaletta.

Kaksi niistä löysi punaisen peltiauton.

Toinen oikoo koipiaan takapenkillä

ja olisiko toinen taukoa pitävä kuski...

 

 

Tässä kaikki kolme.

Luolanainen onkin vaikeampi sijoitettava.

Kellon kalinaa

 Maalistaan luopunut ja nauhan saanut kalisija.

 

Nauhan palmikoin sukkalangasta.

Poltin pois maalit ja putsasin teräsharjalla.

Löytyi omista kätköistäni, ihan muuta etsiessä.

Reunimmaisille tein saman jo marraskuussa.

Kaikissa on vähän erilainen sointi,

tämä viimeisin kalisee, kuin lehmänkello.

Loppuja

Loppiaisena voi poltella pois kynttilänloppuja.

 

Tarjottimella sekalainen kokoelma kippoja ja jämiä.

Pitkä kynttilä on poikkikin, mutta hyvin palaa silti.

Kipparilta löysin lähes täydellisen alustan, 

noille omatekoisille kynttilöille. 

Hyvä koko ja juuri sopivasti reunaa.

Kynttilän pidike oli kiinni ruuvilla, 

joten pois se ja pois kullanväriset maalit.

Juotin tinalla ruuvin reiän umpeen.

näkyy paikkaus vähän, muttei kynttilän alta.

Putsattuna kiva alumiinin hohtoinen pinta.

Pehmoarkit

Tyttären toiveissa oli kestotalouspaperia.

 

Kirpparilta flanellinen lasten koon pussilakana.

Siitä riitti kangasta 29 pehmoarkin ompeluun. 

 Arkkien kooksi tuli noin 24 x 28 cm.

Kiva, lapsiperheeseen sopiva kuvituskin.

 

 Kahdesti käännetty ja sitten ommeltu reunat.

Häränsilmä

Mikäköhän olisi riittävä määrä häränsilmiä...

Nyt niitä olisi koottuna jo 9 kappaletta.

Kyseessä Kaj Franckin Häränsilmä tuhkis,

ja niistä se pienempi koko.

Puuttuu vielä ainakin ruskean värinen.

Osa kokoelmasta kuuluu tyttärelle,

jaetaan sitten, kun hän haluaa näistä osansa.

Savunharmaa oma suosikkini, siksi niitä kertynyt.

Tämän löysin viime viikolla, eurolla.

Siinä oli jäljellä rippeet paikkakuntaleimasta,

mutta sain ne poistettua sievästi.

Vaihtuu ja jatkuu

Vuosi vaihtui ja romun pyörittely jatkuu.

 

 

 

Dyykattu tarjotin ja jostain tulleita hevosenkenkiä.

Kynttiläjalat sitaisin punaisella rusetilla yhteen

ja mukaan mahtui kertopuinen sydänkin.

 

Marimekon tarjotin luvalla poimittu metalliromuista.

Olihan tuo jo kovasti naarmuinen ja tylsäkin.

 

 

No hienolla hiomapaperilla siitä tuli mieleinen.

Sopii hyvin olkkarin tyyliin ja kaitaliinan väreihin.

Onnea ja iloa uudelle vuodelle!

ja antoisia kierrättelyjä, keräilyjä, kirppistelyjä...