Säilöttyä

 Kun eilen ripustin tuon liikennemerkin seinälle.

Piti kaapin päällystä järjestellä vähän muutenkin.

 

Sahailin vanerista kannet vanhoihin lasipurkkeihin.

Mustalla puuvahalla käsittelin 

ja reunaan vuosia laatikossa pyörinyttä teippiä. 

 

Ennen niissä oli kangaspaloista ommellut

jotka oli siivouksen kannalta erittäin hankalat. 

 

 

 

Vihtiläinen Dollytexin lapin nukke,

 pääsi 5 litran Riihimäkeläiseen lasipurkkiin. 

Pistin sille kuksan ja kahvipannun mukaan,

sekä sahasin pienen pöllin pätkän pyllyn alle.

 

Hyvin suojassa pölyltä ja auringoltakin.

 

 

Asetelma 180 senttiä korkean vitriinikaapin päällä.

Vanhaa lasia enemmänkin, sekä maustepurkkeja. 

(Maustepurkit edellisen talon vintiltä kerättyjä, 

niinkuin Loimaan oluttehtaan pullotkin.

Lasipurkit sieltä ja tuolta, kaikkia enää muista) 

Pienimmästä lasipurkista jätin lopulta kannen pois

ja pistin sen kyljelleen, että liikennemerkki näkyy. 

 

 

Hyvin loistaa liikennemerkki salamavalossa.

Ihan järjetönhän tuo tuolla on, mutta just siks.

Pyöreitä

Pieni lyhty keittiöön, pyöreistä osasista.

 

 

Osia lampunjalasta, kynttiläjalasta ja -kiposta

Tuumailua, hiontaa, porailua, liimailua, maalailua... 

  

 

Valmis ja juuri sopivan kokoinen sekä

värinen keittiön ikkunalaudalle.

1,1 W lamppu sisällä, ei paljon sähkö vie. 

Kaulatta kelpaa

 Vanhasta vesipullosta tuli kukkavaasi.

 

Asetonilla kun aikansa hinkkasi, katosi kuva. 

Sitten leikkasin pullon kaulan apuolelta poikki. 

Kylkeen jostakin irroitettu kahva pop-niiteillä.

Reunaan pujotin muualta puretun reunanauhan.

 

 

Sopii paremmin muitten punaisten kaveriksi.

Tai sitten, ei erotu muista punaisista ollenkaan. 

Sydämiä vaan

Kaitaliinojen ompelun jämäpaloista pannulappuja.

 

 

Kolmeen riitti ja se riittää. Sisälle vanhaa huopaa. 

Nyt onkin kaikki pannulappujutut sydämellisiä.  

 

 

 On tämmöinen ammoinen kirppislöytö,

Jokipiin tuplakinnas ja sydämiä siinäkin. 

 

 

Pannulappujen säilytysastia, 

puolalainen, punainen vati, sydänhän siinäki.

Pesuvati on vuosien takainen dyykkaus.

 

 

Siinä ne on keittiöjakkaran päällä helposti saatavilla.

 

Punaisesta pöytäliinasta on vielä kolmannes jäljellä,

mutten nyt keksi, mitä siitä ompelisin, odottakoon.

Jonoissa

Pakkasta piisaa, työhuoneella ei tarkene.

Onneksi on ommeltavaa ja siistimpi työhuone 

 sopivasti pannunhuoneen oven vieressä, 

niin on lyhyt matka lisäillä puita pannuun.

 

 

 Ostin ennen joulua punaisen pöytäliinan eurolla.

Joulu, paras aika löytää punaisia tekstiilejä. 

Muutama tahrakin, vaan pilkkoa tuon aioinkin. 

 

Ompelin keittiön pöydälle uuden kaitaliinan.

Jollekkin kai jouluinen, meillehän käy aina. 

Vielä olisi 2/3 kankaasta jäljellä, jatketaan... 

Emalia

 Kuva uuden vuoden aatolta.

Pöydällä naposteltaa finelin emaliastioissa.

Tuo isohko muki on juuri sopiva suolatikuille. 

Muut kuvan emalit pääosin puolalaisia,

paitsi kelvottomasta kehrästä tehty valaisin. 

Koriste vaihtui

Kulahtanut matkamuistonaulakko muokkailtu.

 

Mattamustana ja punaisin koristein mukavampi.

Pesin pinnasta pois vanhan lian ja rasvan.

Viilalla ja miniporalla poistin kuvion keskeltä. 

Porasin keskelle reiän ruuvia varten. 

 Kätköistäni löysin myös rikkinäisen rintaneulan.

Sen taustapuolelta poisin kiinnikkeiden rippeet. 

Pannun maalasin mattamustalla sprayllä,

koristeen punaisella ja kuivuttuaan hioin sitä.

Ruuvasin naulakon keittiön seinään ja 

koristeen kiinnitin tarralla peittämään ruuvia.

Keittiössä

Lauantaina kuvailin keittiössä.

Vähän niin kuin päiväkirjaan muistoksi. 

 

 

 Punaista on paljon, joulua vähän.

Tänä syksynä tehdyt lyhty, ukko ja sydämet. 

Viime viikolla tehdyt marjat roikottimessa. 

Pipari-, ei kun vaneriukot ovipielessä.

hyllynkannattimissa sydämiä.

 Tässä ei taida juuri uutta olla, paitsi 68 seinällä. 

Omat lokerot 2

 ...ja niinhän siinä taas kävi:

Hommahan laajeni muihinkin laatikoihin.

 

 

Neljä laatikkoa sai tänään väliseinät. 

Yhden jätin ilman, kun ei kaivannut. 

 Scandiaa peräti kolme laatikollista.

Ihan en oo kyllä varma, 

että tarvitaanko meillä 35 teelusikkaa...

Isot ruokalusikat ei päässeet mukaan, 

ne on liian isoja syömiseen. 

Scandioista osa peritty ja osa kirppareilta. 

Omat lokerot

Ruokailukokoiset Scandiat järjestykseseen.

 

 Tein kahvelilaatikkoon väliseinät, 

että pysyvät omissa nipuissaan.

Keittiössä 20 vuotta vanha jyskin 

apteekkarilipasto, jonka laatikko tuo on. 

Nyt mietin, pitäiskö joihinkin muihinkin

 laatikoihin tehdä... 

Toisaalta nuo ne eniten käytössä ovat. 

Leikkelyyn

Kauan työhuoneella olleet palat leikkuulaudoiksi.

 

 Sahasin reunat suoriksi, porasin reiät ja hioin.

Käsittelin pinnat parafiiniöljyllä.

Nelikulmaiset koivua ja koko 16 x 16 cm.

Suorakaiteen muotoinen pyökkiä, koko 15 x 19.

Joskus veljeltä saanut noita jämäpaloja. 

Kuorittua rautaa

Kuorittuja, mustaksi maalattuja juttuja keittiöön.

 

 

 Varastossa oli tällainen, joskus dyykattu juttu.

Halusin sen käyttöön, mutta muovipinnoite irtoili. 

 

 

 Keksin raaputella siitä kaikki muovit pois.

Työkaluina katkoteräveitsi ja karhunkieli. 

 

 

Sitten suihkin sen tietenkin mattamustaksi.

 

 

Näppärä säilytin harjalle, sienelle ja tulpalle.

Eikä pysy vesi, kun ei ole pohjaakaan. 

 

 

Sitten muistin, että mullahan on tämmöinenkin. 

 

Kuorittuna ja mustaksi maalattuna parempi tääkin. 

 Siinä roikkuu mittoja ja pari patavahtia. 

Vihdoinkin

 Vihdoinkin löytyi keittiöön sopiva räsymatto.

Kauan sitä olen kirppareilta etsinytkin. 

Paikalliselta facekirpparilta löysin tämän.

Koko noin 72 x 265 cm ja vasta pesty. 

Tarpeeksi paksu ja painava, pysyy paikoillaan. 

10 euroa maksoi, ihan oon tyytyväinen hintaan

 ja väreihin vasta tyytyväinen olenkin. 

Emalia, emalia

Nyt on punaiset emalit taas järjestyksessä.

 

Kun laitoin huonoimpia emaleita suojaruukuiksi,

niin järjestelin sitten vähän muitakin uusiks. 

Pöydän päällä Finelin pannusta tehty lamppu...

 

... ja roikottimessa pieniä puolalaisia emaleita.

Maltalamman vitriinikaapin päällä ja tasolla,

yhtä lukuunottamatta Fineliä.

Pannuissa ja kattiloissa on jotain jemmassa

ja usein on mukeissakin.

Korkeassa vitriinikaapissakin näkyy punaista.

Ylhäällä Finelin kulhoja ja 2 mukia tarjoiluun.

Sitten puolalaisissa mukeissa pikkukahveleita 

ja takana monenlaisia kannuja.

 Tällä seinällä sitten vähemmän emalia.

Ylhäällä pari kannetonta pannua

ja alhaalla sydän pesuvati pannulapuille. 

Tästä tulikin tällainen emalin keräilijän,

 päiväkirjamainen postaus.

Voin sitte jonkun vuoden päästä katsoa,

paljonko on taas kertynyt lisää...

Kukkakipot

Oli sateinen aamu, ehdin järjestellä ikkunalaudan.

Eilinen emalimukikukka ei halunnut olla yksin.

 

 

Nyt on melkein kaikki kukat emaliastioissa.

Reunimmainen kahvipannu on kastelukannu. 

 

Laitoin astioihin jonkun purkin sisälle, 

ettei liika kasteluvesi heti ruostuta puhki.

Kaikki nämä suojaruukuiksi päätyneet emalit

 ovat liian huonokuntoisia elintarvikekäyttöön.

 

Yhtä jäi vaille, joten maalasin alumiinikattilan.

Joskus aloitettu ja hylätty kattolamppuprojekti.

Nyt porasin vähän lisää reikiä, 

että ylösalaisin oleva sydän muuttui padaksi.

 

Punaiseksi maalattuna kelvannee joukkoon.

Pilkkuja

Kirpparilta kahdella eurolla paneliverhot.

 

 Punaista ja pilkkuja, tykkään tietysti.

Purin verhojen päistä käänteet auki

 ja ompelin verhot yhteen.

Silitin ja ripustin ikkunalle.

366 sydäntä

 Sahasin ikkunalaudalle kukkien sekaan sydämiä.

 

Viisi herttaa, kolmea eri kokoa ja yksi pata. 

Mulla oli 8 vuotta sitten tehdyt hertta ja pata.

Kun olin laittanut ne ikkunalle, halusin lisää. 

 

 

Otin olemassa olevasta hertasta mallia 

ja piirtelin siitä pari pienempää kokoa.

Rakennusjätteenä saadusta kertopuusta

 sahasin sydämet ja hioin sitten reunat.

 

 

 

Punaista petsiä pintaa ja lakka päälle.

 

Laskin että ikkunalla on nyt 365 sydäntä,

jos laskee nuo verhon sydämetkin.

Eikun 366, kukkapurkin hahmollakin yksi.