30.1.2017

Vielä käy vasarasta

 Veljeni antoi kesällä minulle vasaran jolla lapsina paljon naputeltiin.
Olen kai aina ollut hieman poikamainen askareiltani, 
joten monen näköistä viritelmää tuli nikkaroitua jo pienenä tyttönä


Missä lienee vasarapolo lojunut, kun noin surkeaksi päässyt.
Isävainaahan tuohon joskus laittoi putkivarren ja letkua päälle.
Joku myöhemmin jollakin töhnällä kutistunutta letkua korjaillut.
Mie heitin vasaran hiillokselle ja poltin varren kaikesta puhtaaksi.
Pienoisporalla kera teräsharjan puhdistin ruosteet pois.


Putken päälle muutama kerros kutistesukkaa ensin.


Sitten vaaleanpunaisesta nahasta kaksinkertainen toppaus.
Juuttinarulla reiistä kiinni ommellen.


Vasara on taas muutaman vuosikymmenen jälkeen käyttökelpoinen.
Juuri sopiva siisteihin sisätöihin, taulujen ripusteluun yms.
Nostalgiaa korjata vasaraa, jota isä on korjaillut 40 vuotta aiemmin.

27.1.2017

Löytämisen riemua

Putsailin lisää vanhoja työkaluja sitruunahappoliuoksessa.


Polkupyörän työkalu, hyväteräiset sivuleikkurit ja Fordin pihdit.


Aiemmin putsattu Fordin kiintoavain sai siis pihdit kaverikseen.
Löytyy muillakin merkeillä, mutta aivan liian moderneina versioina.
No omistinhan mie -87 hetken ajan vanha koppaisen Ford Escortin.
Kyseinen kulkine ei ehtinyt aikaansaada positiivisiä muistoja.


Luurankomaiseksi ruostunut avain, likosi 2 päivää, oli ruskea mötikkä.
Planet jr näyttää googlen mukaan olevan vanha puutarhahärveli.


Hackman Co & Sorsakoski, kenties sokerisakset,
vai olisiko pillereitten puolittamiseen, siihen ainakin kävisi.

Nämä löytyi omista kätköistä, koska keräilen materiaalia varastoon.
Nyt katsoin niitä uusin silmin ja näin ruosteen kätkemän kauneuden.
Ennen kuvia en tullut ottaneeksi, kun yksi kerrallaan kiikutin likoon.
Kaikki muut menee koristeeksi, mutta sorsakosket käyttöön.

26.1.2017

Ammatinvaihto

Kirpputorilöytöjen aikaansaamaa ompelua vai askartelua.
Eli pieni palomies muuttui leikkitraktorin kuskiksi.

 

Näin viime viikolla kirpparilla kahden euron traktorin kärryineen.
Onneksi en ole liian vanha leikkimään, joten ostettavahan se oli.

  

En mie kyllä keltaista kärryä tartte, se ei ole söpö, joutaa varastoon.


Syksyllä löytyi 0,20 eurolla, 14 senttiä pitkä, Pintoy palomies. 
Suoritin kaverille ammatinvaihdon. 


Kypärä lähti vääntäen ja hioen, vaatteet saksilla.
Ompelin mustasta kankaasta uudet, vähän pidemmät housut.
En muuten tiedä mikä pakkomielle mulla on, 
mutta ompelen minikokoiset vaatteetkin konepesun kestäviksi.


Ruutukankaasta tuli takki. 
Tein ilman kaulusta, kun eipä tuolla ole paksu kaulakaan. 


Vielä virkaten puuvillalangasta pipo tupsuineen.


Kävi traktoreineen Unskiakin tervehtimässä, eli mittakaava kävis.

25.1.2017

Puupakki

 Mulla näyttää olevan mieltymys vanhoihin työkaluihin ja tarve
kerätä niitä olohuoneen hyllyyn, joten teinpä niille pienen pakin.


Materiaaliksi silppusin yhden pienen trukkilavan. 


Sahasin käsisahalla lavan pienempiin osiin.


Nikkarointiin kelpaamattomat hyödynsin talon lämmityksessä.
Taisi mennä melkein tasan, puolet pannuun, puolet nikkarointiin.


Sahasin ensin neljä samanmittaista lautaa pohjaksi ja laidoiksi.
Päätyihin liimasin kaksi lautaa reunasta yhteen ja sahasin muotoon.
Lopuksi sahasin vielä tukirimat pohjaan ja kalikan pätkästä ripa.
Koitin olla liikoja hiomatta, jotta jälki olisi sopivan krouvia. 
Kokosin pakin nauloilla, sillä ristipää- tai torxruuvit liian moderneja.

Pintaan ohuesti punainen maali, jota hioin pois etenkin nurkista.
Patinaksi sivelin tummaa puuöljyä muutamaankin kertaan.


Pitihän pakki nimikoida, joten minun ja mieheni sukunimien ekat. 
Joku alumiinilevyn pala peltisaksilla pieneksi ja meisteillä kirjaimet.

Sitruunahappoliuoksessa ruosteenpoistossa tulossa lisää työkaluja...

24.1.2017

Pohjia

Tyttären saapikkaisiin piti laittaa uudet kantalaput. 
Edelliset oli irronneet ja kadonneet jo kauan sitten.


Kesällä ostin armykaupasta kaksi mahdollisimman isoa pohjapalaa.
Hintaakin taisi olla parikymmentä senttiä parilta.
Työhuoneella sahasin toisesta saappaisiin uudet kantalaput.
Hioin molemmat liimattavat pinnat karheiksi ja levitin kontaktiliiman.
Vartin verran liimapintojen kuivahdettua, painoin paikoilleen.


Lopuksi naulasin vielä parilla messinkinaulalla urien pohjalta. 


Tulipa kylmäsuutarille muutakin käyttöä, kun vain koristeena olla.

23.1.2017

Repsureunat

Poimin viime viikolla ilmaiskorista pari pientä resua liinaa.
Tykästyin liinoihin, joten pidin niitä korjailun arvoisina. 

 

Reunat oli huoliteltu käsin, aika ja pesut olivat jättäneet jälkensä.
Purin kanttauksien vanhat ompeleet pois ja siistin saksin reunoja.
Silitin käänteet ja ompelin koneella uudet kanttaukset.
 

Oranssiharmaan kaitaliinan katkaisin kahteen pätkään.
 Kömmätissä olikin tarvetta pikkuliinoille, väri hyvä sinne.
 

Tästä, noin 50 x 50 senttisestä liinasta piti purkaa kaikki sivut.
 

Onneksi kangas riitti silti uudelleen kanttaukseen.
 

 Pienemmälle punaiselle ei tarvinnut tehdä mitään.


Punaiset liinat ovat jonkun käsin kirjomia ja kanttaamia.
Omasta mielestä todella kivat kuviot ja värit meille täydelliset.

21.1.2017

6V

Ensimmäinen postaus tehty 21.1.2011, eli kuusi vuotta blogia.


Löytyipä talteen poimitulle kutoselle ja veellekkin käyttöä.
Lienee blingblingiä auton koristeluun ja kuuluisi toisin päin, eli V6.
Tämä on 879. postaus ja hommahan jatkuu...

19.1.2017

Pallurainen

Tuhkakupin ja lämpömittarin liiton sinetöi muovinen rannerengas.
 

 Materiaalit saatuja, retron oranssi tuhkis ja risa puinen lämpömittari.
Irrotin tuhkakupista läpän, poltin maalit pois ja viilailin reunoja.
Lopuksi suihkin pallukan spraymaalilla punaiseksi.
Purin ruorista talteen nupit, ketjun ja tähän projektiin mittarin.
Istutin mittarin eristysteipillä aukkoon, teippiä ympäri kunnes sopiva.
Lopuksi pujotin ympärille 80-luvulla ostamani muovirannerenkaan


Mittari päätyi olohuoneeseen lipaston päälle.

18.1.2017

Tämähän on tuo...

...tuo, tuo. No en mie tiedä. Kiehtova härveli kuitenkin.


Olen tämän saanut joskus. Oli paksun ruostekerroksen peittämä.
Liottelin jonkin aikaa sitruunahapposeoksessa ja pesin huolella.
Löytyikin mustan maalin rippeitä ja joitain merkintöjä.


Googlesta en ainakaan noilla merkinnöillä löytänyt tietoa.
Laitanpa kuvia jakoon, josko se tietokin sitten löytyisi...
Miehän keräilen näitä kummallisia esineitä, kun niistä niin tykkään.

16.1.2017

Nuijamiehelle

Tulin syksyllä luvanneeksi tehdä metsästysjohtajalle nuijan.


Ajatuksenani oli, että sopisi vaikka maastopuku päällä käytettäväksi.
Nuijaosa on harmaaksi puuvahattua puuta ja vartena poron sarvea.
Porasin varteen reiät, joihin pujottelin hamppunarun koristeeksi.
Varren kiinnitin pitkällä ruuvilla, joten kestää isojenkin päätösten teon.


Materiaalit joista puheenjohtajan nuija lähti syntymään. 
Sorvattu palikka oli päistä haljennut, hyödynsin käyttökelpoisen osan.

11.1.2017

Öljyä olkkariin

Siirtelin olohuoneessa tavaroita uuteen paikkaan ja järjestykseen.
Samalla "autotalli" kokoelmaan kertyi taas lisää osia.


 Kypärän muotoisesta korkinavaajasta tuli turvaa luurangolle.
Irroitin avaaja osan ruuveineen ja väänsin muovikiinnikkeen poikki.



Varastoista pengoin lähes antiikkisia kiintoavaimia.
Puhdistin ne sitruunahapolla ja lopuksi miniporan teräsharjalla.
Kahdesta ylemmästä, en ymmärtänyt kokoa, enkä logoa.
Onneksi ei ole fordia, tuolla kun tuskin yksikään mutteri aukeaisi.

10.1.2017

Pyöräytin

Oman tekeleen uudistamista.
Eli blogiaikojen alkupäässä tehdyn noppalampun muokkaus.


Kyllästyin jo katselemaan tätä mustana lamppuna.
Purin sähköt pois ja irrotin pohjasta yhden kerroksen vaneria.
Käänsin nopan ylösalaisin, eli kutonen on kuvassa alaspäin.
Ykkösen reiän jouduin suurentamaan, oli vain johdon mentävä.
Maalasin ulko- ja sisäpuolen pariin kertaan punaisella maalilla.
Alkoi näyttää jo liian punaiselta ja kiiltävältä, joten hio, hio, hiomaan. 
Laitoin hiottuun pintaan lopuksi lähes väritöntä puuöljyä.

Nyt noppa toimii kannella tai ilman, rasiana, hyllynä tai jalustana.
Voi käyttää ihan miten päin vaan ja käy niin keittiöön, kuin olkkariinkin.
Sehän toimisi vielä lamppunakin, kun laittaisi vain ledisarjan sisälle.


Tässä kuva nopasta, vanhasta postauksesta lokakuulta 2011.
(johto ja lampunkanta laitettu talteen odottamaan uutta ideaa)

7.1.2017

Purkilla paremmaksi


Tyhjentyneestä maalipurkista uusi ruukku nappikukille.


Poltin maalipurkin tulella puhtaaksi, pesin ja kuivatin.
Suihkin ulkopintaan punaista spraymaalia.
Kuivuttuaan, hioin ja raaputtelin kuluneen näköiseksi.

Purkin sisään tungin uretaanilevystä leikattuja palasia.
Näin sain työnnettyä kukat pystyyn ja paikoilleen.

 
 Rautalangasta ja nappeista tekemäni kukat, kaukaa vuosien takaa.
Silloin tein kukille puusta neliskanttisen purkin, tylsä ja liian musta.


Nyt asetelma olohuoneen hyllyssä miellyttää taas omaa silmää.
Varakanisterihan kuuluu olkkariin, no tyhjä se on, ei bensaa.

4.1.2017

Piikki kiinni

 Vaarini vanha kuitti/laskupiikki muuttui koukuksi koruille.


Olin tuon joskus maalannut kullan väriseksi, vuosia vuosia sitten.
Nyt putsailin vähän ja spraymaalasin mattamustaksi.
Tuossahan on terävä piikki, siihen on isketty kai maksettuja laskuja.
Koska en halunnut pilata tuota, kätkin terävyyden piiloon puuhelmillä.
Esine on rautaa, jos sen haluaa alkuperäiseksi, palautus on helppoa.


Pääsipä kaapin kätköistä käyttöön tämäkin, makarin seinälle.
Tuohon saa hyvin riipustettua koruja, jopa sormukset mahtuu.

3.1.2017

Kanavia pujotellen

Kirpparilta vitosella ostettu kanavatyökin valmistui ennen joulua.


Aika montaa telkkarikanavaa tuli ohessa tuijoteltua ja vaihdeltua.
Kuinkakohan monet tekstitykset, jäi työhön keskittymiseltä näkemättä.

Sen verran piti kierrättää, että purin yksien risojen villasukkien varret.
Aurinkoista oranssia ei lankanipussa ollutkaan, enkä muualta löytänyt.
Rullasin valmiin työn kaappiin odottamaan, 
jospa kirpparilla tulisi 41 x 33 cm kuvalle sopivat kehykset vastaan...

2.1.2017

Liekeissä

Ihan oon liekeissä tästä kirppislöydöstä.
Kuten kenties tietänette, olen heikkona noihin erä- ja retkivarusteisiin, 
etenkin silloin, kun osuu edukkaasti laatua kohdalle.


Punaharmaa, käyttämätön Light my fire astiasetti hintaan 2,50 €.
Miten sattuikin, vielä ihan mun väreissä :)


Tuossa on kyllä melkoisen kattava paketti tarpeellisia astioita,
niin pidemmälle autoretkelle, kuin metsässä viihtymiseenkin.