31.8.2018

Rei'illä ja ilman

 Elokuun punaisia löytöjä euron edestä. 


Mukin sain, reikäisen lautasen dyykkasin ja mopon kilven ostin eurolla.
Punaisia emalimukejahan mie keräilen, kilpikin kiva koriste olkkarissa.
Lautanen mukavan outo ja uteliaisuuteni herättävä, messinkireunakin.
Lautasen valmisajankohtaa jäin miettimään, googlekaan ei auttanut.

29.8.2018

Jos se vielä...

Työhuoneen vanha tuoli toimii taas, pakoputkiklemmarilla korjattuna.
Kaasujousi lakkasi toimimasta, joten tuoli oli liian matala työskentelyyn.


Hain tallista pakoputkiklemmarin ja lukitsin tuolin sopivaan korkeuteen.
Jos tuoli on kestänyt reilut 30 vuotta, niin kestäköön vielä vähän lisää.
 

Löytämäni klemmari oli 32 millinen.
 

Selkänojan kiinnityskin on pikapatentti parin vuoden takaa.
Pariton pitkä puikko sopivasti katkottuna ja väännettynä.
Kun on hyvässä vauhdissa ja luomisen vimmassa työhuoneella,
 pitää vain äkkiä keksiä joku korjauskikka, että hommat  voi jatkua.

28.8.2018

Oma maa mustikka

Kuivasta kesästä huolimatta mustikkavuosi oli hyvä.
 15 litraa sain poimittua omalta tontilta ja varsin pieneltä alalta.
Tuplaten enemmän, kuin koskaan aiemmin olen saanut kootuksi. 


Parina keväänä suorittamamme rikkakasvien, eli kuusien poisto, 
on antanut tilaa, valoa ja paremmat mahdollisuudet mustikoillekkin.
Inhoan marjanpoimintaa, mutta olen opetellut kiusaamaan itseäni,
 muutaman poimurillisen kerrallaan ja sietämään ininää jonkin aikaa.
Nyt pienen pakastimen kolmesta laatikosta, yksi on täynnä mustikkaa.

27.8.2018

Tokka kasvaa

Taas yksi poro vapautettu tuikun vartijan tehtävästä.


Noin euron kirpputorilöytö.
 

Pienoisporaan jatkovarsi ja hiomakiekko kipon irti leikkausta varten.
 

Porotokkaa eteisen kaapin päällä.
Kaikkihan nuo tehtävistään vapautettuja yksilöitä.

23.8.2018

Avainnauha 2 ja 3

Lisää solmittuja rannekoruja vanhoista avaimista.


 Nuoremmalle tyttärelle ihan vitsinä mummofillarin avain.
Tyttärellä on kyllä ollut jo useamman vuoden ajokortti ja oma auto, 
muttei löytynyt juuri hälle sopivaa autonavainta, niin pistin vitsiksi.


 Avaimen hahlot hyödynnetty korua solmiessa.
Avain on ensin vasaralla taottu kaarevaan muotoon.


Vanhemmalle tyttärelle enemmän kiiltoa ja vähemmän kokoa.
Leikkikäsirautojen avain oli sopivan siro, eikä tarvinnut vääntää.

22.8.2018

Avainnauha

Vanhasta autonavaimesta solmin itselleni rannekorun.


Samanlaisella kuviolla on virta-avain kesäautossanikin.
Nyt kaarelle väännetty avain on jäänyt jostain aiemmasta autosta.


Yksi lyhyt ja yksi pidempi pätkää nyöriä ja sitten vaan solmuja.
Näin solmittuna avain ei juuri ihoon koske, ettei turhaa altistusta.

21.8.2018

Vyöstä veks

Pääkallokuvioisesta vyönsoljesta syntyi taulu.


Kehys löytyi omista nurkista, maalasin sen vain punaiseksi.
Vyönsoljesta poistin poraamalla ja viilaamalla kiinnitysosat.
Porasin luihin kaksi reikää, joista nauloilla kiinnitin kehykseen.
Taakse laitoin vaneripalan, johon liimasin ralliruutukangasta.

Vyönsoljen löysin kirpputorilta 2 kruunulla, eli noin 20 sentillä.

16.8.2018

Huussin lukko

Rakentamastamme huussista puuttui sisäpuolelta lukitus.

Kiinni
Tein salvan vesivanerin palasta, kahdesta ruuvista ja prikasta.
Laitoin käyttöä helpottamaan vielä joutilaan kaapinoven nupin.
Kiinnitysruuvin pitää olla jämerä, ettei pikku nykäisyistä katkea.

Auki
 Helppo homma ja kaikki materiaali löytyi työhuoneelta.
Näin yksinkertainen malli riittää, ovi kun aukeaa ulospäin.

14.8.2018

43 ja 44

Pakkikokoelmani kasvoi taas yhdellä, ihan vahingossa.

 

 Sillä sain erittäin nokisen vanhan pakin, jota vähän putsailin.


Oli niin nokinen, että olisi sotkenut jo ympäristönsäkin.
Liotin pakkia pariin otteeseen vuorokauden konetiskiaineessa.
Pesin, pesin ja taas pesin, välillä vähän kovakouraisemminkin.
 

Kannessa stanssaus Oy Alumiinitehdas Ab Järvenpää.


Sisäpuolella reunoissa jonkun tekemät tarkoitukselliset muokkaukset.
 

Tiesin miksi kolot oli tehty ja siihen kuuluva osa löytyi valmiiksi itseltä.
Kellokoskelainen lusikkahaarukka Int 44.


Pakkikokoelma eteisen hyllykössä.
Ruotsalainen rosterinen Esab ja ruotsalainen polttimella varustettu.
Nyt joukossa on edes yksi suomalainen ja vielä vanha.
Lisänä joukossa reikäinen, kelloksi muuttamani ruotsalainen pakki.

13.8.2018

Lajittelun riemua

Dyykkasin pienen murjotun lampunvarjostimen.


Tietysti nappasin sen talteen, koska paljon pieniä punaisia helmiä. 


Varjostin oli koottu kokonaan rautalangalla.
Mie katkoin sivuleikkureilla rautalangat ja pujotin helmet irti.
Rautalangan pätkät pistin säilyketölkkiin ja vien metallinkeräykseen.
Sain yli puoli pilttipurkillista punaisia lasihelmiä tuleviin askarteluihin.
Ja varjostin tuli oikeaoppisesti lajiteltua, kun ei ole enää sekajätettä.

9.8.2018

Puhelinlangat ei laula

Kun ei niitä enää ole, mutta puhelinlangat voivat kukkia.


 Joku vuosi sitten, kaatunut puu toi alas taloon tulleen puhelinlangan.
Kun ei ollut puhelintakaan, niin kerättiin pois sotkeutumasta.
Sen jälkeen täältä on kerätty pois jo tolpatkin, että turhahan tuo oli.
Mie väänsin mustaa puhelinlankaa sopivalle kiepille 
ja liimasin siihen puhelinpiuhoista joskus ammoin tehtyjä kukkasia.
Kukat olen tehnyt yli 10 vuotta sitten naapurilta saaduista piuhoista.
Työkaluna oli flower loom eli lankakukka.

7.8.2018

Hyvin mahtuu

Dartti juuri valmistuneeseen autokatokseen.


Eilen saatiin käytetyt kattopellit ruuvattua paikoilleen.
Viime viikolla maalasin yhden yön, kun päivät oli liian lämpöisiä
 ja tänään sain sitten sudittua toisen maalikerroksen.
Tähän piti ostaa kaikki puutavara sahalta, siihen kului 220 €.
Maaliakin meni ja ruuveja, olisiko kokonaiskulut noin 600 euroa. 
Olen tyytyväinen. Itse tehden opimme paljon lisää rakentamisesta
 ja autolle on nyt 3 x 6 metrinen katos, jota voi käyttää muuhunkin.

6.8.2018

Terän kiristys

Tarpeeksi monesti kun silmä on sattunut 
löysänä repsottavaan sahanterään, oli se lopulta korjattava.


Nyt ei enää niin häiritse.
 

Purin löystyneen virkkauksen irti, lyhensin ja ompelin takaisin kiinni.
Lisukkeet terättömään sahaan virkkailin kolme vuotta sitten.

1.8.2018

Elokuuksi vaihtui

Pihakukat on pysyneet hengissä kuivuudesta huolimatta.
Kaikki tynnyreihin kertynyt sadevesi on kyllä kannettu kukille.

 

Maahumalaa vanhassa alumiinikattilassa. 
Olisi voinu olla vähän enemmän multaa, rönsyäisi kauniimmin.


Siemenistä kasvatettua persiljaa katkaistussa tynnyrissä.


Lilat pikkukukat eivät meinaa enää pysyä kattilassaan.


Sinkkisangoissakin on ahdasta.


Nauhus kukkii, vähän myöhään, tuosta kun sulaa aina viimeksi lumet.


Ukonhattu on venynyt niin, ettei taida kestää kukkien painoa.


Humala yltää kattoon asti tällä ja toisellakin nurkalla.


Työkalupakissa kasvava ja siinä talvehtinutkin maahumala
alkaa näyttää jo lähestyvän syksyn värejä.