Ympärivuotiseksi

Tein kierrättäen tunnelmalyhdyn kakkosasunnolle. 

Sain viikko sitten ystävältäni tämmöisen puisen lyhtyraadon.

Miehen varastoista oikein muovisen näköinen jouluvalo,

sai luovuttaa sähköiset osansa.

Aiemmin löytämäni puulautanen vähän sahailtuna löysi paikkansa.

Mustaksi maalatun puisen servettirenkaan laitoin kynttilän tyveen.

Hioin lyhtyä kuluneen näköiseksi, jotta puu tuli paremmin esiin.

Vahasin mehiläisvahalla ja kiinnitin sähköosat.

Kahdesta romusta tuli mukavan mökkitunnelmainen 

ja ympäivuotiseen käyttöön sopiva valaisin.

Harmaantuminen

 Kuten aiemmassa keittiöpostauksessa mainitsin,

valkoinen väliovi, jossa vihreää ja keltaistakin, ei enää miellyttänyt.

Sitten tulin ostaneeksi facekirppikseltä sanamagneetteja

ja lähti visiot vauhdilla liikkeelle...

Kannoin oven ulos auringon paisteeseen ja hioin puhtaaksi.

Kuten huomaatte vauhdin, pitää ensin alottaa ja sitten vasta irrottaa kahva.

Kannoin oven takaisin sisälle ja maalasin 20 vuotta säilötyllä harmaalla.

Ammoin valittu harmaan sävy sopi täydellisesti keittiön nyky väreihin.

Koska en halunnut tyytyä magneettimaaliin, vaan pyrin käyttämään,

mitä ikinä varastoista löytyy, törmäsin liiterissä pyöreään peltiin.

Pelti on ollut aikoinaan mummolla kesäpaikan sadevesiastian kantena.

Kallisarvoinen muisto esine siis.

No mummo vainaa tykkäis, kun tyttärentytär osaa käyttää kaiken uusiks.

Vähän oioin vasaralla vuosien saatossa tulleita lommoja.

Porasin 8 reikää ja kiinnitin verhoilunauloilla.

Siinäpä saa nuoriso nyt runoilla, on ainakin paljon sanoja.

Kun kyllästyy sanoihin, voi tuohon kiinnittää ties mitä muuta magneeteilla.

Oletan että oveen päätyy muutakin peltistä, kunhan vastaan tulee...

Muutama sananen viikonvaihteeksi :)

Eilistä ja entistä

Yksi eilen löydetty puukippo muutti jo muotoaan.

Sahasin siitä pätkän pois ja yhdistin kynttilän jalkaan.

Sitten hiontaa ja suhaus vaaleanpunaista maalia.

Taas hiontaa ja mustaa puuvahaa pintaan.

Näin valmistui toinen monivärinen puupikari olkkariin.

Maljakko ja muuta

Käväsin tänään paikallisessa kierrätyksessä.
Taitaa olla työttömien ylläpitämä ja auki vain harvakseltaan.

Eniten siellä on sänkyä ja lastulevykaappia, mutta jotain löysin.

Savunharmaan/ruskea, no sinnepäin värisen maljakon.

Tästä tulee muistoja, jossain olen tälläista katsellut.

Sopii tyyliltään ja väriltään just meän keittiöön.

(tiskaamatta, lämmintä vettä on vasta kun laitan pannuun tulet)

Kasa materiaalia tuleviin tuunauksiin.

Veitsenterällä

Romusta muka muinainen teräase.

Romuläjästä löytynyt ruosteinen veitsen/puukon terä.

Muoto kiehtoi ja houkutti kokeilemaan miltä näyttäisi kahvalla.

Varastosta otin jonkun tumman puupalikan.

Sahailin ensin ja liimasin, sitten viilaten ja hioen muotoilin loput.

Kahva on pintakäsitelty mehiläisvahalla.

Tarkoitus siis oli, että veitsi näyttäisi mukamas vanhalta, 

joten en alkanut terää kauheasti killottelemaan.
Koska kyseessä on lähinnä koriste-esine, en terottanut teräväksi.

Vielä kun joskus tulis vastaan jotain, mistä vois miekan tehdä...

Pramea pannu

Sain ilmaiseksi kirpputorilta korvansa pudottaneen pannun.

Senverta komea esine, että pyörittelin käsissäni, mitäpä tuosta tulis...

Parin päivän kuluttua visio yks kaks putkahtikin.

Kaivoin varastosta jättimäisen, rumasti pesästä hapettuneen lusikan.

Vääntelin lusikanvarren kahvan muotoon ja voimapihdeillä poikki.

Työnsin muotoillun lusikanvarren alkuperäisen kahvan reikään.

Lisäsin rusetin peittämään liitoskohdan ja vähän bling blingiä.

Nyt meillä on kylän komein tuhkis ja vielä saranoidulla kannella.

(talvella tupakan voi sammuttaa lumeen ja laittaa sitten astiaan,

kesällä laitan puolilleen vettä, ettei jää tulipalon vaaraa)

Täällä ihmisillä on tuhkiksina suolakurkku- ym. lasipurkkeja.

Omalle pihalle en moisia ole huolinut, keksinyt aina jotain sievempää.

Mutta näin prameaa tuhkista ei meillä ole kyllä ennen ollut.

Eikä tämä ihanuus maksanut kuin tekemisen vaivan.

Taidanpa kesällä koota pikkupöydälle asetelman tuon ympärille.

Syttyjä

Tein sitten minäkin sytykkeitä, mutta ei mitään ruusuja.

Nämä on tarkoitettu ulkokäyttöön, vaikka hempeitä ovatkin.

Itelleni uskollisena, pysyin mieleisessä värissä ja muodossa.

Materiaalina liotettua ja muussattua hedelmäkennoa.
Sauvasekottimella surautin tasaiseksi.

Jouduin kauan keräilemään, ennenkuin sain tarpeeksi materiaalia.

Kun ei noita kaupassa ollut tarjolla, kuin yksi silloin tällöin.

Piparimuottiin sitten laitoin tuota massaa.

Vanerista sahatulla sydämellä napakka prässäys.

Alla yhdestä projektista jäänyt maitosiivilän sihtiosa.

Melkoinen kasa sydämiä tuli neljästä omppujen aluspahvista.

Vaaleita kynttilänjämiä sulatin vesihauteessa.

Siinä uitin nuo sydämet, grillipihtejä avuksi käyttäen.

Tein erilaisia kokeiluja, kastanko kerran vai kaksi.

Yksi kunnon uitto, osoittautui parhaaksi tarkoitukseen.

Hyvällä liekillä ja kauan näkyi palavan ulkonakin.

Hyvin syttyi steariinisesta reunasta, mutta tarvittaessa

voi murtaa sydämen ja sytyttää rosoiselta paperipinnalta.

Kun on kunnon steariinipinta, ei ime repun pohjalla kosteutta.

Kyllä nyt kelpaa viritellä tulia paljaan taivaan alla, 

oli sitten pilkillä, moottorikelkkailemassa, mönkkäröimässä

tai muuten vain tulilla ruokaa laittamassa.

Tohtiikohan isäntä syksyllä moisia ottaa hirvimetsälle :)

Taskukko

Ompelin maksua odottaville laskuille ja sen sellaisille taskukon.

Koska laskutasku tuli varastokomeron oven sisäpuolelle,

ei tarvinnut välittää materiaalien väreistä ja kuoseista.

Sain hukattua tuohon mielestäni ruman värisen verhoilukankaan,

sekä erittäin huonosti värimaailmaani sopivan nauhakiepin.

Molemmat materiaalit olivat uusia ja päätyneet mulle

jostain kirppikseltä ostetuissa ompelutarvikeläjistä.

Taskukosta tuli riittävän napakka, pysyy ryhdissään hyvin.

Kaapin kätköissä

Näytetään nyt mitä olen kätkenyt keittiön mustaan kaappiin.

Olen naureskellut itsekseni, kun arvoesineet on piilossa

ja esillä on toisten romua sekä punaisia kirppislöytöjä.

Pitäis myydä kaikki, jotka ei oo edellisiltä polvilta tai makuuni.
Osan olen jo pakannut poiskin, odottamaan myyntiä.
Hirveesti en perusta arabioista, muumeista, suuri hintaisista...
Mutta punaista ja mustaa, niitä kertyy.

Mummon peruja: kristallia, sininen voipytty, maljakoita, siniset purkit.

Kummin peruja: teemat, pienempi festivo, kristallia.

Kotoa tuotua: arabian kermakot ja sokerikko, valkea voipytty.
Lahjana saatua: isompi festivo, muumit.
Ostettua: savunharmaat, punainen sokerikko ja kermakko,
häränsilmät, noppapullo, inari kulhot, kissa.

Katsaus keittiöön

Koitan tässä tehdä kokonaisvaltaisen keittiökoosteen.

Keittiön tuunausrempasta tulee kohta vuosi.

Moni asia on jo ehtinyt vaihtaa paikkaa ja jotain olen parannellut.

Ekaa kuvaa, kun vertaan vuoden takaiseen.

Vaihtunut on verhokappa vaaleampaan.

Vihreät astiat siirtyneet pois, vaihtuneet punaisiin sydänastioihin.

Punaiset emalit on dyykattuja, kahvi- ja karkkipurkit kotoa.

Mikron päälle liina ja puukulho tuunattu.

Mikron viereisessä laatikossa mukit vaihtuneet.

Pöydän päällä valaisin on vaihtunut, ampelikin vaihdettu ja siirretty.

Lusikka/sokerilokerikko tehty, ikkunalaudalle lamppu tehty.

Kukka ruukut maalailtu ja koristeltu tyylin mukaisiksi.

Toisessa kuvassa onkin muutoksia enemmän.

Tauluja vaihdettu, on autotauluja, seinäkukkia, lokerikkoa, bar-kylttiä.

On tuunattu peltipurkkia numeroilla, tehty pikkupöytä, koristeltu liinaa.

Saatu punaista emalia paraatipaikalle, noistakin ostettuja on vain pannut.

(tuo ovi on tuunattu jo aikaa sitten, sen vois uudistaa oikeisiin väreihin)

Kolmas kuva on melkein ennallaan.

No hella on vaihdettu tuoreempaan, pannulaput virkattu.

Halvalla ralliruututeipillä koristeltu kodinkoneita.

Ostettu kirpparilta tiskausvehkeille metallikipot.

Kylttejä ilmestynyt kaapin oviin, lehdistä, kirpparilta, tehden.
Dominomagneeteilla on kiva tehdä kuvioita jääkaapinoveen.

Tykkään kovasti meidän keittiön nykyilmeestä.
Se ei ole rahalla tehty, vaan ajan kanssa ja rakkaudella.

Olen saavuttanut sitä, kuvitteellista menneiden aikojen
huoltoaseman kahvilan henkeä, mitä tavoittelinkin.
Keittiöstä myös huomaa viehtymyksen isoihinkin romuihin, autoihin.

Kylttiä ja kippoa

Hirvee hinku saada jokaseen keittiön yläkaapin oveen joku kyltti.

Nyt meidän keittiössä kulkee siis kantatie 68.

No ei kulje, vaan ihan muualla Suomessa, mutta hyvä numero.

Vanerista tein kyltin ja läppärin näytöltä piirtelin sabluunan.

Keltainen on osmocoloria ja musta askartelumaalia.

Montakohan kuuskasia meidän kämpästä voi jo bongata...

70-luvun Tekniikan Maailmasta napsastu mainos.

Passaa taas ihan täydellisesti meiän keittiöön.

Sitten kirppislöytöjä eiliseltä...

Smirnoff mule, alumiininen muki, kesäauton retkikoriin...

Iittalan Aino laseja, savunharmaita, tyttärillä on erivärisiä noita.

Keräilen kyllä savunharmaita laseja, katotaan kuka saa pitää...

Alumiini muki ja lasit maksoi yhteensä noin euron.

Metalliroskiksesta dyykattu 3 pientä karkkirasiaa.

Varastoa

Sain siivottua sen verran varastoani,

että tohdin kuvia ottaa ja lattialla mahtuu liikkumaan...

Varasto on komero, tuossa selkäni takana, ei suuren suuri.

Kolme vanhaa kirjaston kortistolaatikkoa päällekkäin.

Päällä on vielä useampi pino karkkilaatikoita.

Kankaita ja lankoja muovilaatikoissa.

Yhteen kortistolaatikkoon mahtuu 10 pilttipurkkia.

Rautalangat, sinkatut ja hehkutetut, vyyhteinä seinällä.

Hankala kuvata nuin pientä kopperoa.

Mulla on pölysemmällä työhuoneella lisää varastotilaa.

Purkkeja aina vaan...

Samalla kun pengoin purkkeja edellisen postauksen lokerikkoon,

löysin muitakin pieniä peltipurkkeja.

Mikä lie pilleripurkki ja toinen vielä epämääräisempi.

Nämä oottaa nyt että keksin mihin laitan..

Nuoremmalle tyttärelle löysin kirpparilta kiss-kiss purkin.

Tykkää kovasti kissoista, mutta on niille allerginen.

Sopii hyvin muiden hänen peltipurkkiensa kaveriksi.

Tämänkin koukun sain vihdoin maalattua ja seinään.

Sen edellisessä postauksessa näkyvän taulun alle.

Saiskohan sitä vaikka loppuviikosta kuvattua koko keittiön...

Purkkeja ja purkkeja

Sarjassamme sisustusta vain maalin hinnalla.

Yksi ikuisuusprojekti vihdoinkin valmistunut.

Sain aikaa sitten turhaksi jääneen lastenhuonekoristeen.

Sisälsi kaikkea muovista vauvahömppää ja oli erittäin vaalea.

Purin jo silloin krääsät irti ja maalasin kehyslaatikon mustaksi.

Mutta sitten jäi odottamaan sitä lopullista ideaa.

Viikolla keksin laittaa siihen, noin 25 vuotta sitten, 

edellisen talon vintiltä pelastettuja vanhoja maustepurkkeja.

Nyt lokerotaulu koristaa keittiön seinää.

Kahdesti kääritty

Törmäsin netissä seikkaillessa sanomalehtiaskarteluun,

jossa rullattiin paperi, ensin pötköiksi ja sitten ympyröiksi.

Puoliakaan en enää ohjeesta muistanut, mutta heti kokeilemaan...

Avasin paikallislehden keskiaukeamalta ja poistin niitit.

Leikkasin lehden kolmeen pitkään kaitaleeseen.

Aloitin rullailun grillivarrastikun ympärille.

Laitoin alkupäähän sipaisun vedellä ohennettua liimaa.

Loppupään kulmaan myös liimaa.

Tässä nippu reilun puolen metrin mittaisia sanomalehtiputkia.

Sitten käärimään putkia tiukasti kapulan ympäri.

Taaskin alussa ja lopussa sutaisu liimapensselillä.

Sitten innostuin niin, että unohdin kuvata.

Mutta kieputtelin rinkuloita ja umpikiekkoja.

Isommissa ympyröissä on useampi putki peräkkäin.

Liiman kanssa lykätty päät hivenen sisäkkäin.

Ohentamattomalla liimalla kokosin kukkasiksi.

(en malttanut kuumaliimapyssyä kaivaa esiin)

Valmiit kukat sivelin ensin ohennetulla liimalla

ja liiman kuivuttua maalasin ohennetulla akryylimaalilla.

Naputtelin kukat pienillä nauloilla koristeeksi keittiön seinälle.

Pöydän pienoisen...

...tein hyvin sydämellisen.

Miehen varastoista olin tuonut kolme jonkun kalusteen jalkaa.

Piirtelin kaavan ja sahasin 18 mm vanerista kaksi sydäntä.

Toiseen sahasin, poranterän puutteessa, oikean kokoiset reiät.

Liimasin vanerit päällekkäin ja liiman kuivuttua siistin reunat.

Hioin jaloista maalia pois ja kiinnitin ne reikiin liimaamalla.

Sahailin lisää sydämiä, hyllyn ja pari koriste sydäntä...

Pintaan mustaa puuvahaa, pariin sydämeen punaoranssia.

Hinkkausta kuluman aikaansaamiseksi.

Siinä se nyt on, viiden sydämen, kolme jalkainen pikkupöytä.
Tää oli näitä, sain idean, pakko heti tehä, että näkee valmiina :)

Voittajia ovat...

Myöhäinen kolmevuotis arvonta on suoritettu.

Ihan klassisesti, ruutuvihkolappusia perintö peltipurkissa.

Mies toimi onnettarena, nuoriso kun nukkuu vielä.

Vanerisen puuhailupaketin saa: Sanni S

Poronsarvisen puuhailupaketin saa: Minna S

Laittatteko osoitetta sähköpostiin vireavimma(ät)gmail.com

niin saadaan paketit matkaan...