29.7.2017

Kierrättävä kesäkokki kikkailee

Eilen sää suosi letunpaistoa ulkona.


Pienessä, saadussa, vähän resuisessa valurautahellassa tulet.
Kahvi kiehumassa, lettupannu lämpeämässä ja rasvapoltto aluillaan.

 

Pihalta pois kerätyt männynkävyt muuttuvat lämmöksi.


Pannu jo hyvin voideltu ja liiat pyyhitty pois pehmeällä kankaalla. 


Ratkon risat lakanat ulkona huoltoräteiksi juurikin valuraudalle.
Paperia parempaa, ei nöyhtää, kestää hyvin ja lopuksi palaa hyvin.


30 x 30 cm palasia, nelinkerroin siististi irtokarkkirasiaan viikattuna.


 Vanha peritty kahvipannu on juuri sopiva lettutaikinalle, helppo kaataa.
Älä kuitenkaan laske sitä hellalle, tässä vain kuvauksen vuoksi.

Kuvan ruuanlaittovehkeet on maksaneet yhteensä 2,50 euroa.
 Pieni nuotiopannu 2 euroa ja vispilä 50 senttiä kirppareilta.
Valuraudat dyykattuja, lettupannun löysi pikkuveli jo kauan sitten.
Parila ja iso pata löytyi pari viikkoa sitten, siksi nyt rasvapoltto.
Liotin ne kuumassa konetiskiaine vedessä ja pesin teräsharjalla.
Kaamea määrä ruskeaa moskaa irtosi parilla kunnon pesulla.
Mutta noin väärä ja järeä puhdistustapa vaatii kunnon jälkihuollon.
En tohtinut polttaa ryöniä pois, ovat niin isoja ja tuo parilan kahva.


Matala rosterikattila pitää letut lämpöisinä ja ötököiltä suojassa.


 Nam, nam, nam, tuoreita tuoksuvia lettusia.


 Mie syön lettuni joko ripauksella sokeria tai suolaisella täytteellä.
Tällä kertaa kylmäsavulohituorejuustoa ja tonnikalaa sekoitettuna.


Silloin kun hellaa ei käytetä, on suojana jämäpala maatilavaneria.
Kivillä täytetty kahvipannu koristeena ja painona, ettei tuuli vie.
Kansi estää veden pääsyn hellaan ja mahdollistaa käytön aputasona.

28.7.2017

Ruudut meni jo

Eilen saadusta kangasläjästä on ruudulliset ommeltu.


Eiliset ompelukset jo pestynä ja silitettynä.
En siedä haisevia pesu/huuhteluaineita, joskus pitää pestä monesti.


Lähtötilanne oli tämä.

 

Ratkoin auki kaikki ompeleet.


Nyt sain haluamani ruutuverhon käsityökamariin.


Yksivärisen kaitaleen suoristin, leikkasin pätkiksi ja ompelin liinaksi.
Kuusi 40 senttiä pitkää palaa, vinokantilla saumat piilotettu.
En kauheasti tykkää, oli vähän ajan ja energian haaskausta.
Olkoon nyt tuossa kunnes löydän jonkun vanhemman tyylisen.


Iikkean ruutukangasta, vuodelta 2005, verhokapaksi ommeltuna.
En olis kyllä tienny, mutta päärme oli tallella ja siinä luki.
Pituutta oli, leikkasin käänteet pois, katkaisin ja ompelin tyynyliinoiksi. 
Meillä taitaa kaikki nukkua parilla tyynyllä, niin tyynyliinoista on pula.


 Vielä pesemättä ja silittämättä, ihan niinku muka silittäisin tyynyliinat.
Kävis itelle tai toiselle tyttärelle, molemmilla on mustia alulakanoita.

Sininen taivas ja aurinko paistaa, on aika laittaa ompelukone pois.
Jospa tekisi lettutaikinan ja lähtisi tästä ulos itsekkin paistamaan.

27.7.2017

Ei onnistu näin

...tämä kangasvaraston pienentäminen.
Paikallisessa kierrätyksessä oli just tänään kankaat ilmaisia.


Miehän tulin sitte ulos banaanilaatikon kanssa.
Valikoin kangasta tyynyliinoihin, verhoihin, kasseihin ja ties mihin.

26.7.2017

Kappaleiksi

Ratkoin yhden kelvottoman käsilaukun palasiksi ja ompelin uutta.


Ensin syntyi tällainen pieni söpö bilepussukka.
Leveyttä 17 senttiä. Mahtuu lompakko, puhelin yms.
Rusetti on ommeltu palasista pussukan päälle koristeeksi.
Vuorena musta lakanakangas ja sulkeminen vetoketjulla.


Tälläisestä myttyisestä nyssykästä lähdin siis liikkeelle.
Ei kelvannut kenellekkään edes kirpparilla, jouti purkaa pois.


Tällainen kasa palasia oli enimmän purkamisen jälkeen. 
Tämän kuvan jälkeen ratkoin auki vielä kantokahvatkin.
Siitä, jossa ruudut kulkivat suoraan, ompelin pussukan hihnan.

Kassi ei ollut mikään laatutyö, paikoitellen kulki ruudut kierossa.
Osa yksityiskohdista oli koottu teipillä ja tikkaukset vähän mitä sattuu.
Kaikissa paloissa oli liimakangas takana, koristeihin revin sen pois.

 

Koska isot sivupalaset meni bilepussukkaan, riitti pienempiä vielä.
Ompelin niistä 13 x 13 senttisen pussin pikkusälälle.


Enää oli pieniä tilkkuja jäljellä, mutta halusin hyödyntää nekin.

 Tahdoin kokeilla kukkasen tekoa.
6 palaa, joista leikkasin reunoja pyöreämmäksi ennen kokoamista.


Ensin kiristin rypytyslangalla ison napin päälle kankaan palan.
Sitten aloin rypyttää terälehtiä ja kiinnittää niitä, kaikki ompelu käsin.
Lopuksi päällystin vielä toisenkin ison napin, toiselle puolelle.


Vielä kun osaisi päättää, kumminpäin kukka on kivempi... 
Tai mihin laitan. Tulisko hiuskoriste, hattukoriste vai rintaneula...

25.7.2017

Lyhennetty versio

Autotallissa lojui rikki mennyt lumiharja.
 

Kärjestä puuttui harjaksia ja jäänraaputin oli lohjennut pois.


Sahasin kummastkin päästä pätkän pois ja pyöristin sahausreunat.
 

Harja nyt pihakäytössä, hyvä siitepölylle, roskille ja hiomapölyllekkin.

24.7.2017

Milka

Kaikkea sitä on tullut säilöneeksi, kuten esim. tämä separaattori.


Enhän mie tällä mitään oikeasti tee, kun ei ole elukoitakaan.
Tiskasinpa kuitenkin, että sain pois jaloista ja varaston lattialta.
Kaikki osat taitaa olla tallella ja pyöriikin, edellisen talon peruja.
Kannoin kömmättiin ja käytän sitten vaikka tavaroiden esittelykorina.
Meinasin tuota boolimaljaksikin, mutta pitäisi tulpata ja saattaisi kaatua.

21.7.2017

Hinajaa

 Kun tytär kuuli minun ompelevan kassia, pyysi hänkin yhden.


Muistin tyttären joskus ilmaiskorista poimiman lasten paidan kuviot.
Sitten pengoin kangaslaatikoista jotain niihin sopivaa kangasta. 
Jostakin saatuja kankaan suikaleita, eri värejä, sama kuvion kudonta.


Ylös ja alas hunajan värejä. Keskiosa ja kahvat sinistä, sitä oli eniten.
Trikoolle painetut kuvat ei olleetkaan helppoja kiinni ommeltavia.
Suora ommel, teflonjalka ja ilman kankaansyöttöä kuitenkin onnistui.

20.7.2017

Karjala takaisin

...vaikka sitten ompelukoneella ostoskassin kylkeen.


Eilisen käsilaukun ompelun jäljiltä oli verhoa vielä ostoskassin verran.
Leikoin laukun osat keskeltä verhoa, säästin päädyt käänteineen tähän.
Lisäksi aikoja sitten hajonneesta t-paidasta talteen leikattu kuva,
sekä kankainen vyö jostain nuoruusvuosilta.
Ompelin kahvoihin mustat tikkaukset koristeeksi, ei ehkä näy kuvasta.
Paidasta leikatun kuvan taakse on silitetty tukikangas.

Isä oli Karjalassa syntynyt ja äidin puoleltakin sukujuuria sinne päin.

Nyt on saatu hukattua kaikki neljä mustaa, haalistunutta paneliverhoa.
Niistä riitti 6 virvelipussiin, yhteen käsveskaan ja yhteen ostoskassiin.
Lisää pitäisi ommella, sillä vähennettäviä kankaita riittää ja riittää.

19.7.2017

Ralliruutukallo

Tahdoin uuden laukun, kun edellisetkin on omatekosia, niinpä tämäkin.
Uutta on ompelulanka ja 30 senttiä koristenauhaa, muu kierrätettyä.


Tykkään. Punaista ja mustaa. Kalloa, noppaa, ruutua ja rensseleitä.
Just tämmösen melkein viiskymppisen naisen käsilaukku :)
No mie tykkään kankaisista ja suht pienistä, eipä rasita harteita.


Tässä koottuna sekalaisia materiaaleja ennen ompelun aloitusta.
Verho, kankaan jämiä, joku hihna, rusetti, renkaita, ratkottu merkki.
Vetskaria en lopulta tarvinnut, mutta koristenauhaa tarvitsin lisää.
 Ralliruutuisen jämän kanssa meni tarkalle, just riitti tarvittaviin.


Hihna on pitkä, sen saa pään ylikin, eli rumasti vinottain rintojen väliin.
Suuaukon lukituksena on vain hihnan pätkä yli ja hakasella kiinni.
Sisäpuolelle ompelin vuoren samasta verhosta kuin päällipuolenkin.


Tuon hihnan päät purin auki ja alle ompelin nauhaa tukevoittamaan.
Vaihdoin myös toisen lukon tilalle renkaan. Rusetit vielä koristeeksi.


Laukkua voisi käyttää näinkin, muttei kovin mukava kädessä.

17.7.2017

Saa siivet

Rikkinäisen termospullon kuoresta kehkeytyi taulu keittiön seinälle.


Kahvi on minun ainoa energiajuomani, muut haisee ja maistuu pahalta.
Jos eräs mainitsematon merkki antaa siivet, niin miksei sitten kahvikin. 
Leijua en halua, mutta tuohan termos liikkumisen vapautta kahvitteluun.


Materiaalina metallinkeräyksen vierestä napattu risa termospullo.
 Purin muoviosat pois ja kippasin sisällä olleen lasimurskan roskiin.
Monenlaista ideaa ehdin mielessäni pyöritellä, kunnes kylttiin päädyin.
Kuoressa naarmuja, lommoja ja sisällä ruostetta, ei se kaikkiin käynyt.


Leikkasin ensin sauman auki ja kantatut reunat pois, sitten suoristin.
Seuraavaksi testasin, miten saisin parhaiten kuvioinnin hyödynnettyä.
(vanhentuneet rajauskynät on hyviä luonnosteluun, eivät naarmuta)
Tein kuitenkin paperista kaavan, jolla piirsin lopullisen leikkuuviivan.

Kultasepän peltisaksilla kuviot irti ja hiomapaperilla reunojen siistintää.
Pohjaksi keittiörempasta jäänyt havuvanerin pala mustaksi vahattuna.
Pienillä lankanauloilla naputtelin sydämen ja siivet kiinni.
Jos kokeilet tätä kotona, muista hanskat, ohut pelti on varsin viiltävää.

13.7.2017

Pikapaikkarasia

Tein tyttärelle pienen ompelurasian ilmaiskorin nappulalootasta.


 Hioin lakat ja liitujäljet pois ja korjailin repsottavat liitokset.
Käsittelin harmaalla puuvahalla, liimasin kanteen boordia ja napit.


Rasia sisälsi jotain kyyrillisesti kerrottuja laskutehtäviä.


Omista nurkista kokosin rasiaan tarvikkeita pieniin korjailuihin.


Melkein tyhjiin lankarulliin kieputin lisää erivärisiä langan loppuja.
Sekalainen valikoima nappeja, myös lyötäviä housujen nappeja.
 Nyöriä ja kiristys pompuloita, varaosiksi pussukoihin ja reppuihin.
Kahta eri kanttinauhaa, avainrenkaita ja 3 metriä kuminauhaa.
Rasiallinen silmäneuloja ja nippu erikokoisia hakaneuloja.

Rasia on tehty tarpeeseen ja sisältö valikoitu sen tarpeen mukaan.

12.7.2017

Kuutioita

 Erään kirpparin ilmaislaatikosta nappasin vuolukivisiä kuutioita.


Tiesin kiven pehmeäksi, halusin kokeilla työstöä, muutin ne arpanopiksi.
Ensin porasin pisteluvut ihan tavallisella poranterällä.
Sitten hioin kulmia ja nurkkia pyöreämmiksi sekä sivuja siloisemmiksi.

 

Kuutiothan on tarkoitettu juoman viilentämiseen, kuten jääkuutiotkin.
Mutten mielelläni naarmuttaisi lasejani kivillä, saati joisi kivipölyä.
Nyt on kokeiltu, muttei innostuttu, kivipöly ei ole kivaa edes työpöydällä.

11.7.2017

Vanhakin nyt nuortuu

...kuin lapsi kisailemaan koronapelin ääressä.

 

Olen joskus saanut vanhan ja vähän kärsineen koronalaudan.
Myöhemmin sain ihan eripaikasta peliin sitten kepitkin.
Innostuimme miehen kanssa verestämään taitojamme pihalla.
Edellisestä pelikerrasta lienee vierähtänyt jo ainakin 30 vuotta. 
Jaloiksi kävi myyntipöydän alla käyttämäni säädettävät pukkijalat.

Meillä oli lapsena isäni tekemä korona, ei ihan oikean kokoinen.
Isä oli tehnyt sen vanhasta pöydän kannesta ja mitat sen mukaan.


Ennen kuin pelaamista pääsi edes yrittämään, piti googlata säännöt.
Muokkasin samalla tulostettavaan muotoon, saapi luntata tarvittaessa.
Nappulat olen joutunut ostamaan uutena, kun ei kaikkea voi löytää.


Lauta on joskus kastunut, lakkapinta kärsinyt, eikä nappulat luistaneet.
Hioin ja vahasin laudan, onneksi mieheltä löytyi ikivanha pled kaapista. 
Plediä netti suositteli, jollei perunajauhoja laita, enkä niitä ehkä ulkona.


Nyt kiiltää ja luistaa. Kivaa kisata paremmuudesta kaksin tai joukolla.