30.9.2019

Komsiopallolle kotikolo

Tyttären tytär sai nimeämispäivänään lahjaksi komsiopallon.
Tein kirppiskehyksestä kotelon korun säilyttämistä varten.


Vitriinikehykseen laitoin kelottuneen oksanpätkän puuksi
ja jostakin jääneen pienen nallen puun juurelle istumaan.
Taustaksi talvinen kuvan seinäkalenterista, talvivauva kun on.
Komsiopallo ketjuineen on vain kiepautettu oksan ympäri.
Nyt komsiopallo roikkuu pinnansängyn yläpuolella suojelemassa.
Korun saa sitten aikanaan otettua helposti käyttöönsä.


Tälläinen oli aihio, puolen euron vitriinikehys, ilman lasia.
Sopivan lasin sain jo käytöstä hylätystä taulunkehyksestä.
Sinistä maalia hioin pois ja sitten valkoinen puuvaha päälle.
Urassa olleen valkean nyörin kiskoin irti ja hioin pois liimat.

26.9.2019

Sisulla sittenkin

Maanantaina jaoin kuvia teräslusikasta tekemästäni sormuksesta.
Ei ollut eka yritys, sillä eka lusikka lensi metallinkeräyskippoon.
Se kun ei suostunut taipumaan mitenkään, siinä oli liian paksu varsi.
Kaivoin jo hylätyn aihion kuitenkin pois ja päätin yrittää vielä.
Heitin lusikan keskuslämmityskattilaan, kunnon hiilloksen päälle.
Jäähdyttyään, se olikin vähän taipuisampaa, tai ainakin tuntui siltä.

 

Sain varren väännettyä lopulta lähes pyöreäksi.
Polttaminen antoi kivan patinaisen sävynkin. 


Stainless steel lukee lusikan varren takapuolella.
Pituuskin riitti nyt vähän isompaan sormukseen.


 Sisäpuolta ja reunoja piti viilata, oli liian terävät sormeen.
Pienoispora ja jatkovarsi, hieno hiomakivi siihen, sillä sujui.

25.9.2019

Reisitaskuilla

Ompelin tyttären hylkäämistä,
vaaleanpunaisista, maastokuvioisista, reisitaskuhousuista 
pari käsilaukkua.


 Juuri riitti kahteen samanlaiseen, kun tarkasti suunnitteli.
Laukkujen koko: 22 senttiä leveät ja 25 senttiä syvät.
Hyväksi jo havaittu malli ja koko.


 Tässä kuvassa värit lähempänä totuutta.
Vähän ryppyjä, silittäminen ei sujunut, kun hihalauta lainassa edelleen. 
Sulkumekanismiksi ompelin ison nepparin ja solkikin kierrätettyä. 


Housut olivat matalavyötäröiset, kapeat ja kokoa 27 tuumaa.
Piti ratkoa taskuja irti ja saumatkin auki, että kangas riitti.
Lahkeen takakappaleista laukkupussit, etupuolista hihnat.
Taskut ompelin uusille paikoilleen ensimmäisinä.
Sisäpuolelle vuoreksi ompelin vaaleanpuna/valkoraitaista,
napakkaa lakanakangasta, toinen käyttökierros silläkin.

Yksi laukku menee nuoremmalle tyttärelle, toinen jäänee itselle.
Pari irtiratkottua taskua olisi vielä, tekisikö niistäkin jotain...

23.9.2019

Stainless

 Pienen teräslusikan varsi taipui sormukseksi.


Sormuksen sisäpuolella lukee NilsJohan stainless 18 8 Sweden.
Ihan mitä tahansa lusikkaa en kelpuuttanut, valitsin teräksisen. 
Heikompilaatuisissa on usein vain pinnoite ja materiaali ties mitä.
 
 

Katkaisin ensin lusikasta pesän pois ja viilasin pään.
Sitten vääntelin mahdollisimman pyöreäksi erilaisin pihdein.
 Kyllä tuohon työkaluista jälkiä jäi, kun voimaa piti käyttää.
Vaan lisääpä tuo kolhuja saa, ainakin minun käytössäni.
 

Melko pikkuinen lusikka, ihan koko varsi piti käyttää.

21.9.2019

Kukka ikkunalle

Askartelin dyykatusta amppelista tyttärelle ikkunalampun.

 

Kivan kevyt, ei heilahtaessaan vahingoita ikkunaakaan.


 Valkoinen, paitsi yläpuolen hatuksi alpakkaa pokalin kannesta.
Vieressä teräksen värinen kylmälaite, vähän siihenkin sopivaa väriä.
Johdon ja kannan purin aiemmasta, liian umpinaisesta lampusta.


Oli siis alunperin varsin pieni ja vähän resuinenkin amppeli.
Poistin kaiken turhan eli ketjut ja kannan, viilalla siistin jäljet.
Poltin maalin pois, pesin puhtaaksi ja suihkin valkoiseksi.
Sydämet ja ketjut otin talteen, jos niistäkin jotain...

20.9.2019

Romun pyörittelyn riemua

 Sain taas kaveriltani kasan luovuuteen innostavaa pikkuromua.


Kasaa lajitellessani yllätyin, kun näin tutun näköisen korvakorun.
Tuttu siksi, että vuotta aiemmin, eräästä kasasta tuli vastaan jo yksi. 
Näytti jo se yksinäinen kivalta, mutta vielä paljon kivempaa on pari.
Ei ne ihan tuolta näyttäneet löytyessään, mustia olivat ja puhdistin ne.
Jos oikein näin ja oikein tulkitsin leimat, niin valmistaja on:
Vävaldu Konst Och Hantverk ja valmistusvuosi 2003.


Jalometallileimojen, ym. pienten piiperrysten kanssa tarvitaan luuppia.
Onneksi niitäkin on tullut kirppareilta löydettyä, ei ole tarvinnut tilata.
 

Isommassa, muovirunkoisessa on jopa ledivalo.
Pienempi, metallinen, taas mahtuu ja kestää vaikka taskussa pitää.

18.9.2019

Yksi jalka

 Dyykatun valkoisen, metallisen kynttilänjalan muokkaus.


Poltin maalit pois, sitten pesin ja lopuksi pintaan uusi väri.
Kun punainen spraymaali oli kuivahtanut,
 hankausta teräsharjalla, hiomapaperilla ja karhunkielellä. 
Kulahtanut punainen sopii niin keittiöön, kuin olkkariinkin.
 

Alunperin kynttilänjalka oli paksun valkoisen maalin peittämä,
niin että näytti melkein muoviselta.
Ei sillä, että mie muutenkaan huolisin mitään valkoista.

16.9.2019

Aputaso

 Sain pienen pöydän metallisen rungon.


Siitä sai tehtyä näppärän aputason grillin viereen.
Saadusta vesivanerisuikaleesta sahasin pöytään kannen ja hyllyn.
Tarkoituksella tein kapean kannen, ettei kukaan jakkaraksi luule,
sillä rakenne tuskin kestäisi istumista kauaakaan.
Toinen hyöty sivujen näkyville jäävistä putkista on se, 
että niihin saa grillipihtejä ja muuta tarpeellista roikkumaan.


Tälläinen oli, maalikin vielä ihan hyvä.
Poralla tein reiät ruuveja varten, alapuolelta ruuvasin levyt kiinni.
Hylly tukevoitti pyötää paljon, enää ei sojota jalat minne sattuu.


Mukavan kevyt siirreltävä ja oli juuri sopivan korkuinenkin.

12.9.2019

Kiireinen keksintö

Olen ollut muutamina päivinä tunturissa tuotteitani myymässä.
Myyntitelttaa laitellessa, tajusin että painot multa vielä puuttuu.


Kiireessä kerkisin kuitenkin ommella hiekkasäkit kierrätyskankaista.
Ainakin kolmas kierros tuolle, joskus kirpparilta löydetylle kankaalle.
Olin kankaasta tehnyt tyynynpäälliset ja verhon, mutta jäivät turhiksi.
Saksin tyynynpäällisistä tarranauhat pois ja ompelin uudet päärmeet.
Verhon leikkasin kahtia, ratkoin auki reunan, ompelin pohjat ja sivut.
Sitten takapihalta hiekkaa 10 kg per säkki. Säkin sisällä roskapussi.
Riitti ainakin nyt olleilla tuulilla, teltta pysyi pystyssä ja paikoillaan.
Kivemman näköisetkin, kuin jotkut hiekkaämpärit tai kanisterit.

11.9.2019

Nassunessut

 Tyttären hylkäämästä flanellipyjamasta ompelin kestonessuja. 
Saa tytärtyttären poskia tai nenua pyyhkiä pehmeällä räsyllä.


Koska pyjamassa oli lahkeet kahdesta palasta, isoja paloja ei saanut,
päädyin talouspaperin kokoisiin palasiin.
Hihatkin oli kahdesta palasta, niistä ei ollut kuin rasseliksi talliin. 
Pyjama oli s-kokoa ja taskullinen, joten yläosasta ei paljoon riittänyt.

Ekana irrotin napit ja leikkasin kaikki pyjaman saumat auki.
Sitten silitin, että sain piirrettyä 24 x 24 sentin kaavalla neliöitä.

16 kappaletta nassunessuja, joiden koko valmiina 22 x 22 senttiä.

7.9.2019

Hillitön 3

Vielä piti vääntämän korvakorutkin punaisin timantein.

 

Nämä on taas jo aika hillittömät kokonsa puolesta.


0,9 langasta kaksi taitettua osaa, toisessa silmukka koukkua varten.
Niiden päälle kieputusta 0,6 langalla.
Mitään ohjeita en nähin korusarjan koruihin käyttänyt,
kokeilemalla löytyi se oikea toteutustapa.
Näissäkin piti muutamasti testata, miten lanka kulkisi kivasti.


 Mihinköhän tilaisuuten tulisi puettua koko korusarja...

6.9.2019

Hillitty

Punaisten timanttien korusarja sai taas jatkoa, nyt rannerenkaan.

 

Näyttävät korut muuttuvan koru korulta hillitymmiksi.
Tässä ei ole enää yhtään överiä.


Rengas 2 millistä lankaa, joka on hiton jäykkää väännettävää.
Sydän purettu joulukoristeesta ja sidonta 0,9 millisellä langalla.


Tämä oli eka rannerengaskokeilu, ei tullu toimiva.
Umpirengas on liian iso, kääntyy ranteessa väärään asentoon.
Helmien kiinnityskään ei ole riittävän siisti.

5.9.2019

Hillitön 2

 Hillittön muovitimanttinen sormus sai kaveriksi riipuksen.


 Aihiona jostain roinakasasta pelastettu yksinäinen joulukoriste.


Kullanväriset krumeluurit lähti pois nykäisemällä.


 Muoviosassa oli kärjessä reikä, jota hyödynsin kiinnityksessä.
Väänsin rautalankasilmukkaan pienet nykämät sitä varten.
Tähän käytin vain 0,9 millistä lankaa.


Neljä rautalankaa ja sidontalangan alkupää kulkee sidonnan alla.
Sidonnan loppupää on kieputettu samanlailla kuin muutkin viisi päätä.


Ketjun irrotin matkamuistokrääsästä, vaskooli metallinkeräykseen.

4.9.2019

Hillitön

Tein hillittömällä timantilla varustetun sormuksen.


No jos timantti on muovia, niin sormus on rautalankaa.
1,5 millisestä langasta sormus ja 0,6 millisellä sidonta.
Tää on testiyksilö, niin näkyy pihtien jäljetkin, ehkä en tarvitse toista.


Pyöreän kepin ympärillä taivuttelin ensin sormuksen rungon.
Timantissa oli valmiina reikä, josta mahtui 1,5 millinen lanka.
Viilalla pyöristin timantin terävää kärkeä, ettei sormeen tökkää.
Sitten väänsin langan päihin silmukat ja sidoin ohuemmalla nippuun.


Tehnyt tässä muutaman viikon ruskasesongille myytävää tavaraa, 
niin välillä piti vähän hullutella.
En tiedä tuleeko tuota käytettyä, mutta eipä siihen kulunutkaan,
 kuin jo aiemminkin jossain ollut timantti ja rautalangan pätkiä.

3.9.2019

Rastiremmi

Tein vyön pätkästä itselleni rannekorun.

 

Vyössä oli pyöreitä niittejä, jotka irrottelin ja pistin talteen.
Tein vyöhön lisää reikiä, jotta voin ommella kuvioita villalangalla. 
Tarkoituksella muhkeat tikit, peittyy niittien jättämät painaumat.


Solkikin on vyön oma solki, uudelleen kiinnitettynä.

2.9.2019

Kansia

Sahasin vanhoista vesivanerin paloista ehjimmät kohdat käyttöön.

 

Tein kaksi tynnyrin kantta kakkoskodin metalliromutynnyreihin.
Eipä pääse enää lumi, eikä vesi tynnyreihin ja helppo avata.
Tynnereihin kootaan autojen korjauksista jäävää metalliromua.
Samalla sain takapihalta pois loputkin rumat vanerin kappaleet.


Harppina käytin, jo monesti aiemminkin käyttämääni listan pätkää.
Porasin sopivalle mittaa taas uuden reiän ja naulasin listan kiinni. 


Kahvoiksi jotkut vanhat keittiökaappien kahvat, isojen prikkojen kera.