Viilailua 2

Jatkoa eiliselle viilailulle, rautainen rannekoru.

 

Rautarinkulan toinenkin pää hyödynnetty,

sydän viilailtu siitäkin, nyt kahdella reiällä. 

Vähän piti miettiä, mitä nyöriä,

tuohon kun ei oikein muovinen sovi. 

Löytyi napakkaa, punaista, luonnonkuituista. 

Viilailua

Rautaisen sydämen viilailua avaimenperäksi.

 

Työhuoneella vuosia ootellut rautarinkula.

Liian pieni ranteeseen, liian iso servetille,

olisiko kenties jonkun taontaharjoitus. 

Tykkään taotusta pinnasta, joten hyödynsin.

Vasaralla paukutellen sain suoristumaan. 

Rautasahalla poikki ja loven alku yläreunaan. 

Sitten vaan viilailua ja viilailua, ihan käsin,

en viitsinyt miniporalla, ettei kipinät sinkoile. 

Piti malttaa lopettaa ajoissa, ettei liian suora. 

Lopuksi poralla reikä ja pieni teräsharjaus. 

Pituus noin 6 senttiä. Vielä jäi pätkä rautaa... 

Kunhan jotain

Ihan kokeilun halusta tehty pikkutuoli.

 

Korkeus 15,5 ja istumakorkeus 8 senttiä. 

 Kesällä teimme sängynpäädyistä sohvan,

jäi pieni pätkä matalampaa päätyä.

Otin siitä talteen H-kirjaimen näköiset osat. 

Mittailin ja sahasin sopiviin paloihin, 

hioin pois valkean maalin. 

Istuinlevyn sahasin vanerista,

muuten riitti nuo päädystä jääneet palikat. 

Salkku

Kaivoin kauan sitten tekemäni salkun esiin.

 

Oisko joskus 25 vuotta sitten tehty.

Vaneria, kehyslistaa ja nahkavyö. 

Vien pikkuneideille jouluaskartelutarpeita,

ja tuohonhan mahtuu A4 kokoisetkin.

Monenlaista materiaalia löytyi kotoa, 

salkku tuli melkein täys. 

Karumpi ukko 2

Vielä toinenkin luurankopipari.

tai oikeastaan, korjailtu ensimmäinen.

Tällä kertaa kullanvärisellä rangolla.

Tein alunperin kaks ukkoa, ihan varoiks. 

Eka ei onnistunut, maalitussi ei toiminut. 

Korjasinkin pinnan ja nyt niitä on kaks. 

Nehän lentää

 Meillä voi lentää porotkin.

 

 

Vanerin jämäpaloista sahasin osat poroihin.

Porot harmaalla, siivet valkealla puuvahalla.

Sarvien kärkiin porasin pienet reiät,

jotta voin ripustaa porot siimalla kattoon. 

Piirtelen aina ite kaavat näihin

ja ihan perinteiseen tyyliin kynällä.

Aika monesti pitää pirtää, 

ennenkuin lopputulos on toivomani. 

Karumpi ukko

Tuli idea mustasta pipariukosta ja luurangosta.

 

 Nyt nyt on kokeiltu totetuttaa sekin idea :D

Sudittu mustalla puuvahalla

 ja koristeltu hopeanvärisellä puuvärikynällä.

Ukolla korkeutta 14 senttiä. 

Piti yksinkertaistaa luurankoa aika lailla. 

Puoli litraa

Kirpparilta ostin kahdella eurolla,

Hackman-Sorsakoski teräspannun.

 

Alkuperäisen nupin poistin, 

oli jo haurastunut ja keikkuva. 

Eikä nuppi kestäisi nuotiolla käyttöä. 

Teräslangasta väänsin nupin tilalle lenkin.

Nyt voi nostaa kannen käsin koskematta,

puukolla, kepillä, makkaratikulla... 

Pannun tilavuus puoli litraa, 

joten riittää juuri kahteen kuksalliseen. 

On se vaan söpö. 

Jalallaan

Koska uusi lintulauta oli vanhaa isompi,

piti keksiä tukevampi kiinnitystapa.

 

Päädyin kahteen hyllynkannakkeeseen. 

Joskus olleet eteisen seinällä

ja kauan jo turhina paikkaansa oottaneet. 

Sopivan pienet, mutta tarpeeksi tukevat

ja valkoinen värikin sattui sopimaan. 

Tirpusille

 Nikkaroin uuden lintulaudan,

vanha oli jo niin kamalaksi järsitty. 

Kierrätettyä lähes kaikki materiaali.

Laudat, naulat, saranat ja maalit saatuja. 

( ja aikojen saatossa varastoon säilöttyjä) 

Uutta taisi olla vain 12 torx ruuvia. 

 

Lintulaudan leveys ja korkeus 30 senttiä.

Päätyn leveys alhaalla 15 ja ylhäällä 20.

 

 

Värimaailma lähti liikkeelle,

 liiteristä löytyneestä valkoisesta laudasta.

Oranssinruskean värin sekoitin jämistä itse. 

Katto on saranoitu, että laudan saa täytettyä. 

Tää taitaa olla jo neljäs tän mallinen,

mitat vähän vaihdelleet puutavaran mukaan. 

Joten käytössä hyväksi havaittu malli. 

Ihan sekasin

Onko tää nyt sitten kausikoriste vai ei,

 ei ainakaan materiaalien puolesta.

 

 

 

Korkeutta ukolla noin 12 senttiä.

 

Sekalaiset ainekset:

Osia kahdesta avaimenperästä,

jostain irrotettu puupallo, saatuja helmiä,

sekä joku kivinen nuppi. 

Puupallon hioin puhtaaksi ja puuvahasin.

Pieniä helmiä muotoilin hiomakoneella 

ja hioin loput käsin ja puuvaha niihinkin.

Pikaliimalla kokosin. 

Tummemmin

 Pari aiemmin tehtyä sydäntä vaihtoi väriä.

 

 

Keväällä -24 männyn oksasta tehdyt sydämet. 

Hioin pois oranssin puuvahan ja sudin mustalla. 

Mustina pääsivät, pari viikkoa sitten tehdyn,

 isomman sydämen kavereiksi.

Ikkunalla punaisia ja pöydällä mustia sydämiä.

Ihan ei kaksväristä, kun kukkia ja omenoita. 

Testinuppi

 Miehen tallista löytyi irtonainen magneetti,

jossa oli sopivasti kiinnitysreikä valmiina.

Omista kätköistä kaivoin puisen nupin.

 

 

 Niistä valmistui näppärä testaustyökalu,

jolla voi testata, onko esine rautaa vai ei.

 

 

 Pikkujuttu, mutta on tää paljon hienompi,

 kuin aiemmin käyttämäni.

Mamma kaks

 Kirpparilta toinenkin muumimamma.

Reilu vuosi sitten ostin kirpparilta eurolla

 tuon vaaleamman, alla olevan pyyhkeen.

Nyt löysin eurolla tuon tummemman.

Keittiössä käsipyyhkeinä käytetään. 

Öljytty

Miehen autotallin ovenkahva huollettu.

 

 

 

Märkä syksy, niin sai pari viikkoa kuivua.

Sitten hioin pois harmaantunutta puuta

ja käsittelin neljästi puuöljyllä. 

 Edellinen pintakäsittely ehkä 90-luvulla.

Silloin, kun autotalli on valmistunut.

Miehen isä jostain tuon kahvan tuonut

ja ollut käytetty jo silloin.

Puuaines on ihan lujaa vieläkin 

ja nyt hyvin öljyttynä taas suojassa. 

Kahvan pituus 75 senttiä,

kuvasin vain osan, että erottuu edes jotain. 

Omat lokerot 2

 ...ja niinhän siinä taas kävi:

Hommahan laajeni muihinkin laatikoihin.

 

 

Neljä laatikkoa sai tänään väliseinät. 

Yhden jätin ilman, kun ei kaivannut. 

 Scandiaa peräti kolme laatikollista.

Ihan en oo kyllä varma, 

että tarvitaanko meillä 35 teelusikkaa...

Isot ruokalusikat ei päässeet mukaan, 

ne on liian isoja syömiseen. 

Scandioista osa peritty ja osa kirppareilta. 

Omat lokerot

Ruokailukokoiset Scandiat järjestykseseen.

 

 Tein kahvelilaatikkoon väliseinät, 

että pysyvät omissa nipuissaan.

Keittiössä 20 vuotta vanha jyskin 

apteekkarilipasto, jonka laatikko tuo on. 

Nyt mietin, pitäiskö joihinkin muihinkin

 laatikoihin tehdä... 

Toisaalta nuo ne eniten käytössä ovat. 

Sydänpuu 2

Valkea sydänpuusydän sai harmaan kaverin.

 

Kaksin kaunihimpi :)

Olohuoneen pöydälle päätyivät molemmat,

sekaan sarvipääsydänten. 

 Sarvipikari, sarvikulho, sarvilautanen,

sarvilusikka, sarvikynttilänjalka ja sarvikippo. 

Kaitaliinassakin sydämiä rivissä. 

Sydänpuu

Tänään valkea sydän vuosirenkain.

  

 

 

Kevyemmin hiottu, kuin eilinen.

Viimeistelyhionta 100 hiomapaperilla.

Korkeus ja leveys 7 cm ja paksuus 3 cm. 

Käsitelty valkealla puuvahalla.

Menee olohuoneen pöydälle... 

Tällaisesta kiekosta sahasin ja hioin.

-24 keväällä kadettua, oman tontin mäntyä.

Hiottu sydän

Halusin keittiön pöydälle mustan puusydämen.

 

No sahasin sellaisen tuppilaudan palasta.

Ja hioin, hioin ja vieläkin vaan hioin.

Ensin suurpiirteisesti koneilla, 

sitten käsin 80, 100 ja 150 hiomapaperein. 

Koitin tehdä mahdollisimman pyöristetyn. 

Pintaan musta puuvaha, kiillotus ja kirkas vaha.

Kokoa: korkeus 10 cm, paksuus 3 cm. 

Kurkottelija

Pakista kurkottellee joku...

 

Eli mun kummallisia kausivaloviritelmiä.

Tällä kertaa olohuoneen nurkkaan. 

Kirpparilta joskus ostettu muovikäsi.

Jo kertaalleen hylätty sininen ledisarja.

Kieputin johdon vyyhdille ja sellofaanin 

avulla pukkasin sen onton ranteen sisälle. 

Romulaatikoita

Kun alettiin siivoilla miehen autotallia,

ekoja poistuvia oli huono kirjoituspöytä.

Muutamia osia otettiin pöydästä talteen 

ja loput pilkottiin polttopuuksi. 

Nyt tein laatikoista pieniä romulaatikoita. 

 

 

Neljä kappaletta ja 13 x 26 cm +ripa kokoa.

Onnistuin hyödyntämään hyvin puretut osat,

paljoa ei poltettavaa jäänyt. 

Omista varastoista löytyi nuo purkuvetimet. 

 

 Pohjalevykin urissaan, kuten oli ennenkin,

vaikka koko paljon pienenikin.  

Laatikot palaavat takaisin miehen autotalliin. 

Peltipakki

Joskus dyykattu metallipakki tuunailtu.

 

 

Oli siistissä kunnossa, paljoa tarvinnut tehdä. 

 

Sisäpuolelta piti poistaa pari rautaa.

Leikkasin sisäpuolelle muovimaton palan,

ja pohjaan liimasin väreihin sopivan nahan. 

 

 

Toimii pienten projektien kuljetuksessa. 

Tässäkin menossa pari vanerista poroa

 pikkuneideille maalailtavaksi 

ja pikkusaksia heidän käyttöönsä. 

Sovituspala

 Miehellä pyöri varastossa joutilaana

 vanha videokameran jalka.

 

 

 Tein vanerista adapterin, että jalkaan saa kiikarin.

Sivupalikat on ruuvattu kiinni alapuolelta. 

Ylhäällä reiät, jos haluaa kiinnittää kiikarin. 

 

Adapterin saa pultilla kiinni kameran jalustaan,

joka on pikalukolla irroitettavissa. 

Otin vain pois pultin, jolla kamera tulisi kiinni. 

 

Nyt voi koittaa kiikaroida vaikka taivaankappaleita.

Säätövaraa löytyy pikkuneideistä aikamieheen.

Siipimutterein

 Piti miehen talliin tehdä lehtiö.

Edellisestä kun loppui sivut 

ja mulla noita vihkojen loppuja riittää.

 

Pohjan koko noin 12  x 16,5 cm.

Keksin kiinnittää rei'itetyt paperit

pulteilla, prikoilla ja siipimuttereilla. 

Eiks tämmönen oo just autotalliin sopiva. 

 

 

 

Pultin kannat upotin pohjavaneriin.

Toisesta

 Kahta rikkinäistä jakkaraa yhdistelty.

Putkijalkaisen lastulevyinen kansi oli rikki.

Hajonneesta pianojakkarasta otin kannen.

Hioin siitä pois maalit ja isoimmat kolhut.

Käsittelin kannen mustalla puuvahalla

 ja ruuvasin paikoilleen. 

Hiiriä

 Kirpparilta löytynyt kivan värinen essu.

 

 

 50 senttiä maksoin tästä.

Me&I näkyy merkissä lukevan.