Intouduin niin lusikkasydämistä, että tein sitten teräksisenkin.
Kuvattu taaskin pihalla, että olisi neutraalit peilaukset.
Kontillaan, väistellen, ettei kuvaaja ja kamerakaan näkyisi.
Tästä lähdin liikkeelle, puolikkaasta lusikasta.
Varresta, jossa luki Puolustuslaitos, tein kesällä rannekorun.
Tässä oli paljon työtä, verrattuna aiempaan lusikkasydämeen.
Ruostumaton teräs, on paljon kovempi materiaali työstettäväksi.
Koneitakaan ei juuri voi käyttää, eivät pysty tai kipinöisivät.
Rautasahalla kihnuttaen, sahasin varren ensin pois.
Hiukan käytin miniporaa hiomakivellä reunojen muotoiluun.
Pääosin työstin ihan käsin viilaamalla, hitaasti, mutta varmasti.
Lopuksi hionta hienolla hiomapaperilla ja kiillotus kromitahnalla.
Tuomari sanoi: -Lusi, pappi neuvoi: -Kasta!, siinä oli isäksi tulleella ammatti- ja taparikollisella tekemistä.
VastaaPoista;D
No mie vaan viilailen :D
PoistaEntäs höyläys? Ja aamuun asti? Kyselee joku Badding... ;) Hyvää viikonloppua!
PoistaKun höyläpenkki on ulkorakennuksessa, saattais tulla vilu...;) Hyvää viikoloppua sinnekkin!
Poista