Kartalla

Mulla kertyy työpöydän ympäristöön lippusia ja lappusia.

Luonnoksia, piirroksia, kaavoja, muistilappuja jne.

Kesällä ostin yhteen projektiin piparimuotteja, oikein pahvikotelossa.

Ajattelin tehdä kotelosta jemman noille papereille.

Kätköistäni löytyi myös 30 vuotta vanha pohjois Ruotsin kartta.

Tunnistin kartalta ainakin paikat Kiruna ja Jokkmokk.

Sekoitin liimaa ja vettä, fifti fifti ja liimailin karttaa rasia ympäri.

Sivelin liimaseosta myös valmiiseen pintaan, ainakin kertaalleen.

Rasian pohjalle, josta revin sisuskalut pois, laitoin yksivärisen kartongin.

Nyt voin tallettaa lappuset ja kaavat yhteen paikkaan.

Etureunassa on magneettikiinnitys, mutta mietin nauhan lisäämistä.

Toinen ja 11 muuta

Uusinta eilisestä.

Nuorena ylimaalaamani Fazerin Parhaat purkki.

Työläämpää maalinpoistoa, koska maalikerros oli paksumpi.

Pintaan taas mustaa ja punaista, sekä santapaperia.

Neliskanttisella purkilla on nyt pyöreä kaveri..

Tässä ne pönöttävät astiakaapin välikössä kaksin.

Ne muut: Sokru laittoi blogissaan minulle 3 x 11 kysymystä haasteen.

- Käsillä tekemisessä minulle asia ykkönen,

on hyödyntää olemassa olevaa ja vältellä uuden ostamista.

- Minulla on kaksi tytärtä.

- Aloittaessani blogini 2011, olimme kolme henkinen perhe.

- Nykyisin meitä on neljä. Avioiduin reilu vuosi sitten.

- Viis veisaan siitä mikä on in ja out, toteutan omaa päätäni.

- Synnyin kuusikymmentäkahdeksan.

- Meidän perheellä on yhteensä seitsemän autoa.

- Mieheni syntyi kuusikymmentäkahdeksan.

- Postinumeroni alkaa numerolla yhdeksän.

- Kun jostakin innostun, kymmenen tuntiakin on vähän.

- Koska en halua kiusata teitä kertoilemalla yhtä ja toista.

Käsittelen tämän haasteen luovasti, ihan oman pään mukaan :)

Uu siks

 Otetaan yksi rumasti ylimaalattu,

 mutta nätisti ajan patinoima, vanha peltipurkki.

Irroitetaan saranoitu kansi varovasti pihdeillä.

Raaputellaan ja hiotaan enimmät irtoavat maalit pois.

Työpöytä muuttuu uhkaavan vihreäksi, tartutaan imuriin.

Suihkitaan, lähes peltipuhtaalle pinnalle, mattamustaa spraymaalia.

Leikellään kontaktimuovista kutos ja kasi sabluunat.

Tuputetaan punaista maalia.

Lopuksi vielä hiontaa, eli ite väkerrettyä kulumaa.

Jes, näin olemme saaneet aikaan söpön peltipurkin :)

Bar hain päin

Heh heh, ihan on taas omaa kivaa, eli päätön idea ja toteutus.

Heinäkuussa, Dartista irtosi vääntösauva ja sitä tallissa korjattiin.

Remontin jälkeen jäi päähäni pörräämään pöhkö ajatus, Torsion Bar.

Koska keväällä tuunailin keittiötä, tyyliin 50-60-luvun huoltsikkakahvio.

Tämmöiset autoaiheiset jutut, istuu meille, kuin nenä päähän.

 Eilen kaivoin varastosta, palan valkoiseksi maalattua vanerihyllyä.

Sahasin oviaukon levyisen palan, josta osan maaleista pois hioskelin.

Sitten pintaan harmaata petsiä, joka tarttui vain enemmän hiottuihin kohtiin.

Tein kontaktimuovisabluunat tekstistä ja tuputtelin mustaa väriä pintaan.

Maalin kuivuttua, tekstin yli kevyesti hiontaa ja pölyjen pois pyyhintä.

Kylttini on valmis, Vääntöbaari, Torsion Bar, oikeasti siis vääntösauva.

Autoilla jatketaankin. Posti toi iloisen yllätyksen autoilevalta ystävältä.

Erittäin tarpeellisen korjauskäsikirjan, vastaisten remonttien varalle.

Lopuksi laitan kuvan kirjasta, näkökulma torsion bariin.

Jaloin

Viikonloppu vietetty kakkoskämpällä ja ulkoilmassa.

Käytiin ajelemassa useammallakin joella.

Menomatkalla löytyi kirpparilta emaliset Jaloviina mukit.

Hintakin oli kohdallaan, euron kipale, vielä ei ehditty näitä testata.

Mutta eköhän näistä talven tullen lämpöisiä juomia nautita...

Sitä samaa...

Jäin jumiin, eli taas lisää puisevia juttuja...

Tyttäretkin halusivat omat kuksan sekoittimensa.

Tein ihan spesiaalit, sytäimiä ja sytäimiä, mitäpä sitä muuta :)

  

Haaveilen tekeväni joskus kuksan, ihan ite.

Katselin verkkokaupoista erikoisteriä moisiin hommiin, hintavia ovat. 

Mutta koska tuo eilinen kahvimitta kokeilu jäi kaivelemaan.

Kävin paikallisessa rautakaupassa katsomassa mitä löytyy.

Ostin sitten tuon, kuvassa vasemman puoleisen, 35 mm saranaporan.

Oikeanpuoleinen on 20 mm oksapora, jolla eilinen "kauha" oli tehty.

Tälläisen kahvimitan sain aikaiseksi.

Puu lämpökäsiteltyä koivua, siitä tuo lämmin ruskea väri.

Tässä on jo kokoa kahvin mittaamiseen riittävästi.

Jos yrittäis päästä tästä veistojumista...
Vaikka puu tuntuukin, niin mukavalta materiaalilta käsitellä.

Melkutin II

Jatkoin puukon käytön harjoittelua...

Tein miehelle oman melkuttimen, tartteehan sekin.

Kokeilin miten onnistuisi "mittakauha" löytyvillä työkaluilla.

Pienihän tuosta tuli, kun ei ole oikeanlaista terää poraan,

mutta jos tuolla vaikka kahvinporoja lappaisi nokipannuun.

Samalla veistelin yhden järeämmän lastan pukinkonttiin.