Matkahylly

Operaatio olkkarin sisustelu vaan jatkuu.

Nyt päätyi tuunaukseen mummon vanha matkalaukku.

Molemmat ulkopinnat oli rikki, eikä lukot toimineet.

Sisäpuolelta repsotti oikein kunnolla.

Sekin mitä paperiverhouksesta oli jäljellä, oli irti liimauksistaan.

Mummokin aikanaan säilytteli tässä tavaraa kesämökin liiterissä,

ovat siis vuodet saaneet rauhassa tehdä tehtävänsä.

Varovasti raaputtelin kaiken irtoavan paperin pois.

Imuroin huolella, paperisilput, hiirenkikkarat ja muut roskat.

Maalasin sisäpuolen keittiörempasta jääneellä vaaleanharmaalla.

Sahasin vanerista sopivan kokoisen palan, johon kiinnitin hyllyt.

Matkalaukku on kiinnitetty seinään, hyllyn taustarakennelman läpi,

eli laukkun pohjaan tuli vain pari ruuvin mentävää reikää.

Kannessa on pala risaa ilmoitustaulua maalattuna.

Liimasin korkkipalan taa vanhaa vaneria, ettei nupit tule läpi.

Tein siitä niin jämptin, että riitti kun painoi paikalleen.

Ulkopuoli on maalattu mustalla maalilla, se olikin ainoa tarvike,

mitä jouduin hakemaan, mun mustat maalit kun ei pahville käyneet.

Nyt palvelee vanha laukku pienten aarteitten kokoelmahyllynä.

Vielä jäi tilaa uusillekkin aarteille, kun on edellistä hyllyä isompi.

Mittarimööpeli

Koska puutelistalla oli lisää säilytystilaa ja mulla visio.

Nikkaroin viikonlopun aikana olohuoneeseen uuden mööpelin.

Materiaalina oli keittiörempasta jäänyttä vaneria.

15 vuotta sitten saatuja listanpätkiä.

Jonkun kaapin liimapuinen laitakappale kantena.

Kaverilta saadut sohvanjalat.

Eri autoista purettuja mittareita ja muuta sälää.

Koko lauantai meni nikkaroidessa,

kun suunnittella piti työn edetessä, että sai jämistä tehtyä.

Eka värikerros on vanhaa petsin loppua.

Toisen kerroksen vedin mustalla puuvahalla.

Tämmöinen tästä tuli. En tiedä miksi tuota mööpeliä kutsua.

Lipasto vai pöytä vai mikä, näppärä tavarajemma ainakin.

Ala- ja yläosa ovat onttoja, eli hylly on irtoava ja kansi on irtoava.

Saa paljon kausitavaraa jemmattua.

Alaosaan mahtui jouluvalot, odottamaan seuraavaa käyttöä.

Lehdillekkin on nyt paikka, josta niitä napata lueskeltaviksi.

Hinkkasin puuvahattua pintaa,

jotta sain pohjalla olevaa punaista näkyviin.

Näin on taas yksi niin autohenkinen juttu taas lisää olkkarissa :)

Nips vaan

Meillä viihdytään sunnuntaisin nojatuolissa viltin alla laiskotellen.

Jääkaapille hiippaillessa, tuo viltti meinaa vaan aina pudota.

Tein talteen napsituista henkseliklipsuista

ja kuminauhan pätkistä pidikkeet.

Samalla idealla kuin lasten lapasenpidikkeetkin.

Koristelin jollain Tiimarin huopakukkasilla ja helmillä.

Nyt voi hipsutella pitkin poikin, niin ettei viltti putoa.

Facomin loistoa

Hulluja romumetallisia älynväläyksiä.

Olen olohuoneeseen suunnitellut jo pitkään uutta valaisinta.

Siellä roikkuva messinkivalaisin kun ei sopinut autoromujen kans.

Tämä isältä peritty tuumainen Facomin hylsysatsi herätti ajatuksen.

(Tämä perintökalleus on siis ihan oikeassa käytössä meillä)

Varastossa kun oli samanlainen tyhjä dyykattu hylsylaatikko...

Vanerista rakentelin sopivan rungon, jossa johdotukset.

Ketjuihin roikkumaan vanhoja työkaluja.

Nyt lamppu roikkuu pöydän päällä, jossa eniten valoa tarvitaan.

Rattilamppu siirtyi sohvan päälle, sen valo kun riittää siinä kohtaa.

Messinkilampun laitan varastoon odottamaan, jos joskus tarvetta...

Ainoa tässäkin, mitä piti kaupasta ostaa, oli lamput.

Niitä kun ei enää varastosta löytynyt.

Pallot peräkkäin

Pitäisi hennoa keräillä vielä parit kyntteliköt pois,

mutta on niin hämärää, vaikka päivä onkin jo pitenemään päin...

Päätin sitten tehdä keittiön ikkunalaudalle uuden valaisimen.

Materiaalina 3 isoreikäistä puuhelmeä, servettirengas ja laudanpätkä.

Kiekot on sahattu laudasta ja hiottu pyöreäreunaisiksi.

Enemmän työtä, mutta kun ei mulla ole sorvia tai jyrsijää.

Pintaan on suihkittu useampi kerros punaista spraymaalia.

Johdotukset on purettu risoista valaisimista.

Tuli juuri sen näköinen kuin pitikin, iätön ja ajaton.

Sopii vanhan roinan kaveriksi ja meidän keittiöön.

Pinky inky...

Jatkoin pelihenkistä nörtteilevää kirjontaa...

Tytär on jostakin pelastanut kasan kolhuisia valkoisia kehyksiä.

Nappasin niistä yhden ja maalailin jostain autonkorjausprojektista

 jääneellä maalinjämällä vaalean siniseksi.

Koska tuota sinistä aidakangasta oli, jäi kaitaleita liinan teosta.

Kirjoin tyttärelle lisää pelihahmoja, tällä kertaa tauluksi.

Avaruusjuttuja

Olen pitänyt lomaa käsitöistä, hartiat aivan jumissa.

Keskittynyt vuorottelemaan lumitöillä ja laiskottelulla.

Kauempaa en enää malta olla tekemättä jotain.

Joten kirjoin tyttärelle space invader liinan yöpöydälle.

Kuvio on tarkoituksella sijoitettu vain etureunaan,

koska takareunan peittävät kuitenkin radio ja kello.

Vaaleansininen aidakankaan pala, on joskus löydetty kirpparilta.

Helmilangat on matkan varrella karttuneita.

Vanhimmat ties kuin vanhoja, useammankin kuolinpesän antia,

sekä parikymmentä vuotta sitten itse osteltuja.

Eipä sitä tule nykyisin paljon kirjottua.