Vinksin vonksin

Lisää pätkillä kirjontaa, vuorossa kaitaliina.

Mulla oli just sopiva, halvalla kirpparilta pelastettu musta kankaan pala.

Olohuone kaipasi yhtä kaitaliinaa lisää, joten tekemään sitä.
Erottuu askartelemani moottoripyöräilevät siskoksetkin nyt paremmin.
Kanttasin liinan ensin, sitten kirjomaan edellisen postauksen pätkillä.

Pistoille en nimeä tiedä, kehittelin nuo työtä tehdessä.

Ei liian säännöllistä, sopivasti vinksin vonksin.
Muttei liian työlästäkään, eikä laskeskelua, onnistui huonossa valossa tehdä.

Ompa melkoisen keljua koittaa kirjoa mustalle pohjalle,
hämärässä olohuoneessa telkkaria katellen, kun ei meinaa nähdä.

Jos pistoja tarkemmin katselisi, varmasti löytyisi virheitä.

Kirjaimia

Pitää välillä vaihtaa lajia käsitöissä, ettei kyllästymään pääse.

Nyt vuorossa kirjontaa kirjavilla pätkillä.

Tein makuuhuoneen oveen tällaisen taulun.

Kirjoin yhdeltä naapurin mummolta saamillani langanpätkillä.

Kirjaimia ja kuvioita suunnittelin ruutupaperille työn edetessä.

Soikea kehys on mummolta peritty ja nyt vain mustaksi maalattu.

Pohjakangas on palvellut joskus pienenä pöytäliinana.

Väri oli oikea, mutta pala vähän kapea, siksi nauhalla ympäröity.

Näitä noin metrisiä langanpätkiä riittää vielä moneen projektiin.

Pitäisi keksiä jotain maanläheistä, saisi ruskeita ja vihreitä kulumaan...

Punainen hohde

Keittiökin kaipaa lisää valoa päivien lyhetessä.

Vihdoinkin sain idean tästä kirpparilta pelastetusta kynttilälampetista.

Oli kaunis punainen ja nätisti kulunut, halusin pitää sellaisena.
Värin vuoksi tuon ostinkin, ei tuossa kynttilää uskaltaisi polttaa.

Porasin kaksi reikää johdoille, ylhäältä päin 10 mm ja takaa 8 mm.

Veistelin takapuolelle puukolla uran johtoa varten.

Viritin puretusta lampusta napatut johdon ja lampunpidikkeen.

Valon palaessa, punainen petsimäinen väri hehkuu kauniisti.

Kummallinen kapine

Meillä on tapana kavereiden kesken ihmetellä ja arvuutella

 omituisia tavaroita ja työkaluja.

Voisin esitellä teillekin joitakin vähän erikoisempia esineitä.

Ekana kummallinen muinoin mummolta saatu talouskapine.

Arvatkaapa tämän käyttötarkoitus?

Tällä on kuulemma ennen krepattu tyynyliinojen nauhat.

Käyttöä ei juuri nykypäivänä ole, mutta ompa koristeena.

Kokeilin krepata paperista lahjanauhaa, kävis ainakin siihen.

Siskokset

Askartelua kera neulontanuken, tai mitä nimiä tuolla on...

Päässäni pyöri pitkään ajatus rimppakintuista kissoista,

vihdoinkin keksin sopivan toteutustavan.

Muistin jopa ottaa vaiheista kuvia, jos muitakin kiinnostaa.

Aikaa sitten hankkimani neulontanukke ja jämälankaa.

Silmukoiden siirtelyyn käytin omituista virkkuukoukkua,

ilmeisesti kutomakoneen työkalu, toisessä päässä vain pieni mutka.

Tein kuusi noin 20 senttistä pötköä.

Tylpän neulan avulla kiskoin piippurassin pötköjen sisään.

Taitoin ja kieputin tiukasti piippurassien päät.

Varovasti oioin neulospätkän peittäämään rassia.

Pujottelin vielä lopuksi lankojen päät pötköjen sisään.

Ompelin rautalangoitetut pötköt osittain yhteen.

Huovutin neulalla kissoille päät ja langanpätkin kirjoin naamat.

Piippurassi yltää pään sisälle, pää siis huovutettu paikalleen.

Ompelin askarteluhuopapaloista mekkoset.

Vaihdoin toiselle kissalle punaisen nenän, kun näyti liian vaalealta.

Siskokset olohuoneen piirongin päällä, sivuvaunumoottoripyörineen.

Moottoripyörän päällä istui ennen jotain lasten vanhoja pikkupehmoja,

kuskin raajat eivät yltäneen polkimille eikä ohjaustankoon.

Nyt on tuossakin sisustuselementissä ripaus omaa kädenjälkeä :)

Kaikki materiaalit kauan varastossa lojuneita ja käyttöä odottaneita.

Houkuttaisi kokeilla samalla tyylillä muitakin otuksia,

etenkin kun tuolle neulontanukelle en ole ennen järkevää käyttöä keksinyt.

Tän vois tulkita jo jouluaskarteluksi ainakin värien puolesta.

No meillä tuo kaksikko, saa ajella pyörällään kyllä ympärivuoden.

Vaikutteita

Lappivaikutteita näkyy kertyvän kahvikattaukseen.

Löysin kirpparilta 50 sentillä viisi "aslakki ja poro" lusikkaa.

Vihdoinkin tarpeeksi, sillä mulla oli viisi samanlaista ennestään.

Nuo hauskoja ja juuri oikean mittaisia Teeman kahvikuppeihin.

Perittyjä harmaita kuppeja löytyy kahdeksan ja nyt riittää lusikat.

Lisätään Pentikin Inaria 70-luvulta, vuosien takaisia kirppislöytöjä.

Vähitellen astioistani alkaa muodostua kokonaisuuksia.

Olen oppinut paikallisen tavan, että leipäjuusto leikataan kuutioiksi,

 tiputellaan kahvin sekaan ja nautitaan lusikalla.

Pienempi kulho on sopiva leipäjuustolle, isompaan sitten keksejä.

Avainhenkilöitä

Ostin yhden hassun pullonavaajan parilla kymmenellä sentillä.

On siinä vehkeellä, eikun korkkiruuvilla mittaa miehen verran.

Kotona sitten hoksasin noudattavani jotain keräilyn kaavaa.

Näitä ihmismäisiä avaajiahan on tullut osteltua kirppareilta ennenkin.