Mieleistä metallia

Mieleisiä metallisia kirppislöytöjä, ihan mieliväreissäkin.

 

 Pihapöydällähän pitää ehdottomasti olla rautainen kynttilänjalka.

Tuskin tulee käytettyä, mutta sopivan edukas ja älytön somiste.

Piti sahata yksi rumanvärinen ja liiaksi valuttava kynttilä pätkiksi,

ja hetki poltella, että sai viisi kynttilän nysää, ettei tyhjänä ole.

Pääsee treenaamaan, kun mukaan lähti eurolla vanha käsipaino.

Koristeeksi se lienee tuokin, ihanasti kulahtanut, tykkään kovasti.

Punaisten emalimukien kokoelmakin kasvoi yhdellä puolalaisella.

Pottua ja palluraa

Etuoven pieleen laitoin orvokit maalattuun alumiinikattilaan.

 

 

 Seuraksi laitoin muusisurvimen, jonka kahvan maalasin oranssiksi.

Perunaksi löytyi kivi. Ei taida keittämällä pehmitä.

 

Rappupielessä on kivi, minkä päälle asettelin.

Kattila ennen maalausta. Kyljessä oli liikavesille valmiiksi reikä :)

Rappusille pääsivät myös karsitut tuikkulyhdyt.

Olivat vaillinaisia jo saadessani ne. Nyt riisuin lisää.

Poistin ripustuslenkit ja tuikkukipon reunukset.

Etuoven syvennys lienee nyt sisusteltu.

Kuvasin vasta-aurinkoon, tuli turhia heijastuksia.

Laukon edestakaisin, sillä seurailen tässä samalla taivasta.

Osittainen auringonpimennys juuri menossa.

Onneksi löysin autotallista hitsauskypärän lasin tarkkailuun.

Mukavemmat

 Ollaan nikkaroitu panelinpätkistä pihalle uusia tuoleja.

 

 

Kolme on jo valmiina ja ruskeaksi öljyttynä. 

 

Koskakohan sitä saa taas tulistella...

Sadetta ei ole tullut pitkään aikaan, avotulen teko kiellettyä.

 

 Tämmöisiä, saatuja, jossain jo käytettyjä, alle metrisiä panelin pätkiä.

Hommaa riittää, joutuu sirkkelöimään molemmilta sivuilta pontit pois.

Sitten katkoa sopiviksi ja vähän koneella hioa, lopulta ruuvata kokoon.

Yhteen tuoliin olisi vielä puuta jäljellä, sirkkelin terä vaan tylsyi.

Kaksi ensimmäistä tuolia valmiina ja odottamassa puuoljyä.

 

Sopiva ohje löytyi kirjaston kirjasta: Puutöitä pihalle, Laila Eriksen.

 

 

Vanhat, jo lahonneet ja klenksuvat, kauan sitte ite tehdyt penkit.

Purin palasiin, kiskoin naulat pois ja odottaa päätymistä liiteriin.

Potkurikyytiä

Tienvierustan kesäkukat kulkee tänä vuonna potkurikyydillä.

 

 

Potkukelkka on miehen vanha, joskus 20 vuotta sitten sitä korjaillut.

Lahovikaa jo silloin ja rautaosatkin kierot. Eikä aika ole parantanut.

Purin pois rimapatentit, olivat onneksi ruuveilla kiinni.

Hyödynsin rimoja, sahasin ne sopivaan mittaan ja korjasin istuinta.

Eihän tuota olisi voinut uudella puulla korjata, olisi erottunut liiaksi.

Putkiklemmaripatentin jätin, että pysyy työntöaisa paikallaan.

Työkalupakki on 7 vuoden takainen, tähdillä tuunattu roskislöytö.

Harmaata ja hopeaa

Pihakalustoa ja rappusia sudittu, sekä alpakkaa kiilloteltu.

 

Ammoin kestopuun jäännöspaloista tekemäni pihakalusto sudittu.

Edellisestä käsittelykerrasta oli näissäkin kulunut 10 vuotta.

 

Hioin pois kaiken irtoavan sekä aiemmat koristekuviot.

Nurmikko ei viherrä, on niin kuivaa, ettei kasvuun riitä energiaa.

 

 

Oranssia spraymaalia suihkin kahteen dyykattuun peltilautaseen.

 Kokosin lautasille kiiltävää koristetta omista nurkista.

Duukattua sydäntä muokkailin. Poistin ripustuslenkin ja maalasin. 

Laitoin parittoman pitkän puikon varreksi ja solmin vielä rusetin.

 

 

Kiillottelin pöytähopeat, no alpakkaa nuo vain ovat.

 

Kaikki se musta mikä pois lähtee, taitaa siirtyä käsiin.

 

Tämäkin roskispelastus on ehtinyt olla pihalla jo useamman kesän.

Kiillotin kaluston vaihteeksi taas.

Orvokkeihinkin valikoitui oranssia.

Sivuovelle vievät raputkin harmaiksi sivelty.

Sinkkiämpäreihin laitettu tummanpunaisia orvokkeja.

Huoltotoimia

Kelit on olleet huikeat, aurinko paistaa ja lämminkin on.

Ulkona tulee touhuiltua paljon.

 

Etuovelle vievät rappuset saivat uusintakäsittelyn.

Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt jo 10 vuotta.

Hups, kauanpa se on sitte tuokin purkki säilynyt.

Aika vähäksi oli väri kulunut.

Hioin koneella kauttaaltaan, että lähti pois kaikki irtoava.

 Samalla seurasin viimeisten lumien sulamista. 

Kuvattu puoli tuntuia sitten, lienee sulanut jo.

Renkulapöllöt

Joskus kaverilta saaduista puurenkuloista tein pari pöllöä.

 

 

 Mulla oli sopiva puunkarahkakin niille pesäpuuksi.

 

 

Tällaisista renkuloista tein isomman pöllön.

Mustan renkaan pyyhin ja sitten maalasin mattamustalla.

Puunväriset renkaat maalasin kullanvärisiksi.

Pienemmässä pöllössä maalasin silmärenkaat mustalla

ja vartalon renkaan kullanvärisellä.

 

Renkulat kai roikkuneet ennenkin, koska valmiita reikiä löytyi.

Päätin hyödyntää reikiä ja kiinnittää silmät rautalangalla.

Silmien rinkulat kiinnitin naulalla ja puuliimalla.