Tarkkaa on

Haluan mustikkani ilman roskia ja kantoja,

joten persukset puuduksissa, kun niitä putsannut.

Marjat poimin poimurilla, joten roskaa riittää.

Käyttämäni tekniikka on tällainen.

Seulalla enimmät ja loput sitten nyppien. 

Märkä rätti, jotta roskat saa irti sormista. 

 

Tuolla sinisellä kauhaisen varovasti marjoja,

joita sitten pikkusormella jarruttelen.

Nypin pois kannat ja roskat ja valutan rasiaan.

Kipposia

Joitain löytöjä kertyi reissulta keittiöönkin.

Mustina ja punaisina tietenkin.

 

Leivinjauhepurkki, johon mulla on kansi.

Kilta-sarjan sokerikko ja kermakko 4 eurolla.

Finelin iso emalimuki ja GWS peltipurkki.

Muki maksoi 2 euroa ja purkki 3.

Nyt mulla on sydänpurkkeja kahta kokoa.

Pienen halkaisija noin 10 senttiä, ison 13.

Valkoreunaisia mukejakin on jo kolmea kokoa.

Mustareunaisina löytyykin peräti 5 kokoa.

Isoimman mukin halkaisija on peräti 11 cm.

Ens hätään

 Muutamia pikkujuttuja ens hätään.

Majoretten punainen pikkuauto.

Kolmannen kaupunginosan palolaitos.

Peltisiä paikkailurasioita.

Vihdoinkin löytyi asuntovaunulle vetoauto.

 

 

Majorette lukee molemmissa.

 

 

Olohuoneen lipaston päälle ensiapupiste.

Sakset ja isompi rasia aiempia löytöjä.

Rakkaat romut

 Viikon romutori-, kirpputorikierros takana.

1 romutori ja 41 kirpputoria mahtui reissuun.

Kuormaa puran ja ensin ne rakkaimmat. 

 

 

Darttiin meikkipeili kympillä romutorilta. 

Kuulunee vanhempaan autoon kuin omani.

 

Koukuilla kiinni aurinkolipan yläreunaan.

En ole tuommoista ikinä edes nähnyt 

ja nyt mulla on sellainen, vieläpä Dodgen. 

Monesti olenkin peiliä autossa kaivannut.

 

 

Peilipinnassa on ajan patinaa,

mutta niin on naamassakin, joka peilistä näkyy.

 

Viipurin läänin rekisterikilpi vuodelta 1935.

Tämmöinenkin ollut haaveissa, nyt löytyi.

Mummoni isä ajoi Viipurin maalaiskunnassa taksia.

Joten löytyy suvusta lisäkseni joku toinenkin,

 amerikkaisista autoista kiinnostunut.

Hänen autonsa olivat: Chevrolet -28, -36 ja -38.

Kympin verran maksoin tästäkin.

Getoja

Kun on cosplayta harrastava tytär,

saa välillä toteuttaa vähän erilaisia juttuja. 

 Toiveena oli perinteiset japanilaiset jalkineet.

Jalkineen nimi on geta. (linkki Wikipediaan) 

 

Nämä ei ehkä niin perinteiset, materiaaleina:

 koivuvaneria, koivurimaa, puuliimaa, ruuveja... 

Pintakäsittelynä musta puuvaha.

 

Kaitale verhoa, paria nyöriä ja lankaa.

Tytär ompeli kirppisverhoista kimononsa

 ja mie jämästä nyörikujat jalkineisiin. 

Kapea varvasväliin ja leveämpi sivulle.

 

Onneksi olin joskus ostanut armeijan ylijäämää.

Tämän saappaan pohjan pilkoin pohjiin.

Olisivat muuten liian liukkaat kovilla lattioilla.

Kumipohjat kiinnitin ensin kumiliimalla

ja vielä syvälle upotetuilla nauloilla.

Kaikki materiaali näihin löytyi omasta takaa.

Mustavalko

Vanhan käsilaukun tuunausta.

 

 En muista koska olen laukun ostanut.

On siitä ainakin 20 vuotta ehtinyt kulua.

Edessä olevassa hihnassa ollut kirjaimia,

mutta en enää edes muista mitä.

Sillä olen tuunaillut tätä jo aiemminkin.

Nyt kiinnitin hihnaan,

 jostain talteen purettuja niittejä.

Olkahihnan lenkkiin laitoin kasipallon.

Joten mustavalkoisella mennään nyt.

Katkennut

Katkenneesta varvaskorusta korvakoruihin.

 

Tein pätkistä saman mittaiset.

Porasin reiät ja viilasin päät siisteiksi .

Pyöröpihdeillä väänsin pieniksi rinkuloiksi.

Löysin kaksi sopivaa purkuhelmeä.

Hopealangasta kieputin ripustukset.

Välihelmet ja koukut ovat myös hopeaa,

niinkuin ovat varvaskorun pätkätkin.