Ohuen ohuet

Nyt kun olen kelkkaillut lapaset kädessä.

Kelissä kuin kelissä, niin kastuuhan ne,

silloin kun lumi kovasti pöllyää.

 

 

 

Ompelin hajonneen talvitakin paloista rukkaset. 

Uloimmasta, kosteutta pitävästä pintakerroksesta.

Ohuen ohuet, taipuisat ja menee pieneen tilaan.

Ompelin rukkasille myös säilytyspussin.

Aloitin kaavojen piirtelyllä, kun sopivia ei löytynyt.

Googlailin, katselin vanhoja rukkasia ja kaavoja.

Lopulta yhdistelin tietoja ja piirsin mieleiset.

Koeversiot ompelin vanhasta vahakankaasta,

korjailin vähän kaavoja ja sitten ompelin nämä.

Lyhyempi

Rikkinäisen kaulakorun osia hyödynnetty.

 

 

 

Pinkkien puuhelmien kanssa solmin rannekorun.

Tämmöinen tytärten vanha kaulakoru.

Käytin tästä nyörin, pari metallihelmeä,

pienemmän sydämen ja kiinnityslenkin.

Värikynille

Sain pyynnön ommella kynille penaalin.

 

 

 

Arvelin, ettei yksi riitä, vaan tarvitaan kaksi.

Piti penkoa, että löytyi sopivan paksu kangas

ja vielä vetskarit sekä koristenauhat siihen.

Täytyypä haalia lisää sopivaa materiaalia...

Uusia päitä

Pieniä, kummia korjailuja vai uusia päitä.

 

 

 Mikä lie, jostain dyykattu juttu.

Kääntyvillä piikeillä mittaa noin 24 senttiä

 

 

Aattelin että tuosta tulee kuivausteline

lapasille ja vaikkapa tuubihuiville. 

Liimasin päihin keltaiset puuhelmet,

ettei tökkää tai tule läpi neuleesta.

 

Katkennut muovinen kenkälusikka.

Lyhensin vähän, hioin reunat ja porasin reiän. 

Hyvin kelpaa kakkoskortteerissa vielä.

Paksusti 2

Auringonlaskuun ajaisimme.

Toisetkin tumput purkulangoista neulottu.

 

 

Paksut on ja villaiset,

moottorikelkkailuun tarkoitettu.

Aiemmilla lapasilla tarkeni -20 asteessa,

joten eiköhän sitten tarkene näilläkin.

 Purettuja lovikkalankoja ja nallelankaa.

Vaakan kanssa suunnittelin, että sain riittämään.

Eikä isoja valkeita alueita, kun ei ne valkeina pysy.

Karstasin valmiiden lapasten sisäpuolen. 

Tykätään kevään edetessä kelkkailla niin, 

että nähdään auringon laskevan.

Naputellen

Tänään taottu hopealusikan varresta sormus.

 

Tässä melkein kaikki käyttämäni työkalut.

Paitsi sivuleikkurit, joilla katkoin lusikan.

Vasaralla naputtelin aihion putken ympäri. 

(putki on polkupyörän satulaputki)

Naputtelin, naputtelin ja naputtelin,

sillä halusin taotun näköisern pinnan.

Reunojen hiontaa 150 ja 400 papereilla.

Teräsharjallakin hankasin sormuksen pintaa.

Eipä näy sormuksessa kolhut eikä naarmut.

No ei, tavoittelin karua, primitiivistä ilmettä.

Aika karu oli kyllä aihiokin.

Varsin sydän

Kahden hopealusikan varresta kaulakoru.

 

 Ruokalusikan varren päästä sydän.

Kärjen muoto oli jo valmiiksi sopiva.

Sydämen kaaret tein sahalla.

Porasin ripustukselle reiän.

Viilasin reunat ja sitten vielä hioin ne.

Lopuksi hioin sydämen kiillottomaksi. 

Jo aiemmin pilkotun sokerilusikan varresta

katkoin, hioin, väänsin ripustuslenkin.

 

Tämmöinen vanha kulunut hopealusikka.

Maksoi muistaakseni alle 50 senttiä.

Jäipä tuosta vielä paljon askarreltavaa.