Taipuu se pienikin

Rautalangan vääntelyä 1:12 mittakaavassa.

Halusin nukkekotiin perinteiset rautalankaiset pannunaluset.

Joten kokeilemaan, kuinka taipuu lanka niin pieniin asioihin.

Vasemmalla ensimmäinen kokeilu, oikealla toinen.

Lisäksi tein Unskille tietysti miehekkään makkaratikun.

Nyt kokeilemaan mitä muuta onnistun vääntämään...

Tokka kasvaa

Taas yksi tuikkukupin poisto porosta.

Eli metallin sahausta, viilausta, hiontaa ja kiillotusta.

Halvalla kirpparilta pelastettu, vähän vahingoittunut tuikkuporo.

Irrotin kuppiosan rautasahanterällä aloittaen ja lopulta vääntämällä.

Viilasin sahausjälkiä viilalla ja jatkoin hiomapaperilla.

Sitten pääsin kokeilemaan Lidlistä ostettua kiilloitussarjaa.

Laitoin huopalaikkaan krominkiillotustahnaa ja kone pyörimään.

Vähän roiskui, kunnes tahna imeytyi sopivasti laikkaan.

Hyvin hävisi hiomajäljet poron jaloista.

Metalliporojen tokka on kasvanut jälleen yhdellä.

Kuvassa on nyt kaksi entistä tuikkua ja yksi entinen servettirengas.

Aika kivasti menee kiiltoasteet, kiiltävä, matta ja hiottu.

Peltiä pieneksi

Kierrätysmetallista askartelua nukkekotiin.

Piparimuotista leikattuja ohuita suikaleita.

Alumiininen teesiivilä. Lisäksi 357:n hylsyjä.

Valmistui peltimukit, piparimuotteja ja reikäkauha.

Mukit tein leikkaamalla hylsyn reunaan ensin korvan verran suikaletta.

Taittamalla suikaleen korvaksi ja leikkaamalla hylsyä matalammaksi.

Piparimuotit on vain taivuteltu suikaleista pihdeillä muotoonsa.

Ohuemmasta materiaalista olisi saanut tarkemmat muodot.
En liimannut muotteja mitenkään, ei ollut tarpeeksi pieniä puristimia.

Reikäkauhaan leikkasin pyöreän palan teesiivilästä, viilasin siistiksi,

ja piparimuotin kaksinkertaisesta reunasta tein kauhan varren.

B ja C

Ilmaislaarin laatikoista muokkaantui pieni lipasto koruille.

Reilu viikko sitten pelastetut huonokuntoiset vaneriset laatikot.

Hioin kummankin laatikon huulletut reunat koneella suoriksi.

Irrotin isommasta laatikosta varovasti yhden seinän.

Sahasin irroitetun seinän alareunasta kapean siivun.

Liimasin sahatun soiron takaisin kiinni ison laatikon alareunaan.

Lopusta seinästä tein laatikon päädyn pieneen laatikkoon.

Pienemmän laatikon lohjennut c-kirjain jäi päädyn alle piiloon.

Hioin vanhoja maaleja vähemmäksi.

Tein hyllyn lyhennyksestä jääneestä  9 mm vanerista kannen.

Nyt laatikot ovat sisäkkäin ja muodostavat pienen lipaston.

 Etupuoli.

Laatikko kiinni, en laittanut edes nuppia, näyttää edelleen palikalta.

Takapuoli.

Maalasin mustalla Helmi maalilla ja tuputin kultamaalia.

Nyt saan osan koruista pois kulhoista keräämästä pölyä.

10 milliä

Mistäs työkaluja käyttävä nainen tekisi korun, jollei työkalusta.

Ruosteinen yksittäinen kiintoavain pengottu romulaatikosta.

Mittaa vähän alle 10 senttiä ja koko 10 milliä.

Niin on avain lyhyt ja siro, ettei sillä ihmeemmin oikeasti vääntäisi.

Ensin hiontaa ja kiillotusta, sitten kolmen pienen reiän poraus.

Napakkaa ompelulankaa ja helmiä, lopuksi lisätään musta nyöri.

En muistanut ottaa sitä ennen kuvaa, kun vaan lähti idea lentoon.

Helmet, sydämet ja siivet molemmin puolin avainta.

Helmet ovat syvennyksessä, jossa lukee chrome vanadium.

Ihan tuli mun näköinen koru, jota voi vielä käyttää avaimenakin.

Teosten teko

Nukkekotiin kirjoitettu kirjoja, no ei sentään, sahattu kirjoja.

Kirpputorilta napattu ilmainen pehmeäkantinen kirja.

Mittasin ja merkkasin sahauspaikat, kuviosahalla pilkoin pieneksi.

Kansiin liimasin paperisilpuista päälliset.

Vanhalla, liian paksulla kultatussilla raitoja selkämykseen.

Kirjojen korkeus on 20 mm, leveys 13 mm, paksuus 6 mm.

Ylläolevan mallisia ovat kansipaperit.

Liimasin paperit neliskulmaisina ja leikkasin vasta paikallaan.

Taitellin reunat nopeasti kansien sisäpuolelle.

Oli joutuisasti toimittava, ettei liima ehdi kuivua, jäi kuvaamatta.

Simppelisti

 Ongelmana oli muiskikirjan välistä karkaavat kynät.

Joskus ongelman ratkaisu onkin yllättävän yksinkertainen.

Jostakin vaatteesta leikatusta kuminauhanpätkästä ompelin lenkin.

Koristelu merkillä ja rumien ompeleiden peitto hopeatussilla.

Valmiin lenkin pujotus kirjan etu- tai takakannen ympäri.

Enää ei kynät karkaile, eikä katoile, pysyy mukavasti kirjan mukana.

Kuminauhaisen pidikkeen voi myös helposti siirtää kirjasta toiseen.

Tästä näet toteutuksen. 

Ommeltu koneella yhteen kaksinkertaisen osuuden matkalta.

Päät vain taitettu sisäänpäin, ei ommeltu, jotta jousto säilyy.