Pitkää ja pätkää

Reilussa 10 vuodessa olen oppinut, ettei kangaskauppaan voi lähteä.

Tästä on matkaa lähimpään oikeaan kangaskauppaan 150-200 km.

Täällä kai kiertää joskus joku kangasbussi, mutten ole osunut reitille.

Hyvin sitä on oppinut ostelemaan materiaalit kirpputoreilta.

Nytkin kirpparilta tarttui mukaan 3 euron nauhapussi.

 

Paljon punaista ja kivoja kuvioita sekä polvekenauhaa.

 

Keli ei houkuta pihalle, joten kieputtelin pidemmät nauhat nipuiksi.

 

Siivosin samalla kuvionauhojen laatikonkin, oli vähän sekaamelskaa.

Tykkään nauhoista, niillä peittää saumoja ja saa hienoja yksityiskohtia.

 

Kova into olisi alkaa ompelemaan uutta käsilaukkua, nauhakoristeista, 

mutten keksi nyt äkkiseltään siihen sopivaa kangasta.

Injection

 Omituista taidetta olkkariin sekalaisista romuista.

Onko autohullu rokotettu bensiinillä vai romuhullu romuruiskulla.

Eikä mitään ysikasia, vaan lyijyllisen ajan 99 oktaanista.

Taulun yläreunaan löytyi sopivasti fuel injection lätkä.

Kehyksestä hioin kultausta vähemmäksi.

 

Materiaalit: ammoin tekemäni taulun kehys, kupariputken pätkä, 

pyöreä puupalikka, pieni rasvaprässi, kaasuhana ja alumiini lautanen.

Kuvasta puuttuu pariton puikko, auton lisämerkki ja alumiinin pala.

Pohjan vanerikin oli jämäpala aiemmin muokkailemastani laatikosta.

Halusin tehdä niin, etten tuhoa rasvaprässiä ja helposti purettavissa.

Osat on vain sovitettu paikoilleen ja prässi kiinni urista rautalangalla.

Entrattu

Sain ruosteisen retkikirveen ja korjailin sen käyttökuntoon.

Ruostetta ja likaa, onneksi vain pinnassa.

 

Hiontaa, teräsharjausta ja pesua. Mattamusta spray suojaksi.

Terään käytin ensin hienoa viilaa ja sitten hiomakiveä. 

Varren kumin käytin irti, laitoin takaisin liiman kera, varmasti pysyy.

Jopa teräsuoja puhdistui pesemällä.

Juuri sopivan kokoinen mönkkärin laukkuun tai kelkan penkin alle.

Mies olisi jo eilen kalareissulla tarvinnut, mutta valmis vasta tänään.

Postia minulle

Kaverilta joskus ostettu postilaatikko kuoriutui vanhaan väriinsä.

Valkoisten pensselin jälkien alta löytyi harmaata ja punaista.
Maalinpoistoon käytin RK maalinpoistajaa.

Leikkasin tarran peittämään vanhoja teippien raaputusjälkiä.

Nuo sivun raidat on kivat. Laatikon väri passaa hyvin talon seinään.

Postia tuohon ei kukaan jaa, mietin kukkien laittoa laatikkoon.

Melkoinen homma oli päästä eroon valkoisesta maalista.

Kivenpyörittäjä 2

Lisää luonnonkivien pyörittelyä ja pihan kaivelua.

 

Olen jo jonkun aikaa halunnut oman versioni jatulintarhasta pihalle.

Täysi työ saada kiville kuoppia 40 vuotta junttaantuneeseen maahan.

Pihan tekijä on sen hyvin tehnyt, maakerrokset kovettuneet paikoilleen.

Päädyin perus spiraaliin, helpoin toteuttaa edes jotenkin säännöllisenä.

Vanha jo sommaton suksisauva toimittaa kynän virkaa.

Kuopista poistuvalla hiekalla korottan liiterin oven edustalla

olevaa matalampaa kohtaa, johon kovalla sateella kertyy lammikko.

Kolme kierrosta valmiina, jatkuu joskus...

Pakko pitää taukoa, ei kestä kädet, liian kovaa ja yksitoikkoista puuhaa.

Olkapää ja kämmen ottivat nokkiinsa kovan maan hakkaamisesta. 

Eikä tuo peräkkäisinä päivinä kippurassa istuminenkaan hyvää tehnyt.

Jos olen viisas, annan asettua muutamat sateet, ennen kuin jatkan.

Kivenpyörittäjä

Osan pihan reunoista kivesin jo vuosia sitten, nyt jatkoin projektia.

Maansiirtotyökalujen arsenaali on kokoluokaa pienehkö.
Löydetty lapio, dyykattu ämpäri ja kauan roskiin menossa ollut jakkara.
Kivet on ihan maastosta keräiltyjä luonnonkiviä.

Kivien paikalta poistuneen sekalaisen soran seuloin.

Seula dyykattu yli 20 vuotta sitten, se lienee puimakoneen osa.

Ilman vesipurkkia ja offia ei pihalla pärjää.

Jokunen metri tuli tehtyä. Menee aikaa ennen kuin kivet asettuu.

Kiveys jäi vuosiksi roikkumaan, kun meinasin aiemmin tilata lisää soraa.

Nyt luovuin ajatuksesta, metsäreunapiha näyttäköön metsänreunalta.

Eli kiveys tiehaarasta tallin nurkkaan. Erottaa luonnon maan ja soran.

 Seulotut kivet kippasin soralle ja hiekalla täytin etualan mutaista kohtaa.

(sininen vesitynnyri on sitten susiruma, mutta pakollinen, ei ole vesipostia)

Palkaksi sain, tai siis löysin seuloessa, yhden hapettuneen euron.

Korvakalat

Tytär osti askartelukaupasta kalahelmiä.

Lupasin tehdä parista kalasta tyttärelle korvakorut.

Yllättävän kevyet, vaikka kokoa onkin, koska helmet on muovia.

Piti myös testata, että kauanko ehtivät roikkua korvissa, ennen kuin
 paljon kalastava poikaystävä huomaa, mutta hän kuuli juonemme :)