Se pyöris

Eilisen ajanvieteaskartelua.

Turhaan rattaaseen laitoin sydämen sisälle.

 

Siinä ne nyt sirotintyypit ihmettelee,

pitääkkö paikoillaan, vai pyörittääkkö...

 

En tiedä mistä ratas on purettu.

Sydämen sahasin laudasta ja petsasin.

Sydämeen viilasin vähän koloja hampaille.

Kissa joka ei rakasta

Yhteen pussilakanaan oli tullut reikiä.

Eikä ihme, sillä melkoisen vanha lakana.

 

Lakanoita on kaksi ja toinen vielä ehjä,

niin päätin korjailla hajonnutta vähän.

Josko vielä muutaman käyttökerran kestäisi.

Kaikki 4 tyynyliinaakin kun on vielä ehjät.

Yksi kissa siis lakkasi rakastamasta,

kun teksti jäi paikan alle

 Mutta onneksi muut kissat vielä jatkaa.

 

En edes tykkää noista pussilakanoista,

olleet vuosia laatikossa käyttämättä.

Niin ällöttävän valkeat, tykkään väreistä. 

Vaan jospa nuo saisi käytettyä loppuun, 

niin hankkisi sitten kivemman näköisiä...

Syyshuolto

Vähän pitää leikkiä välillä.

Supertytölle laitoin avaimen käteen,

tehköön nyt traktoriin syyshuoltoa.

 

Asetelma menee olohuoneen hyllyyn.

Mokoman kädet on nyrkissä,

avaimen kiinnitys käteen oli vaikeaa.

Porasin nyrkkiin reiän ja siimalla kiinnitin.

Avaimen olen tehnyt joskus pullonavaajasta. 

Paikoillaan olohuoneen hyllyllä,

vähän hämärä nurkka kuvata.

Ketjuissa

 Toisestakin kirppislöytö avaimenperästä poistettu lakat.

 

Nyt on samassa nipussa kaksi sydäntä.

Isommasta poistin lakat viime kesänä.

Ostaessa näytti tältä.  Kiiltävää ja kultaa, eiii.

Irrotin metalliosat ja hioin pois lakat.

Hioin samalla muotoakin viimeistellymmäksi.

Sitten käsittelin pinnan muutamasti puuöljyllä.

Lopuksi kiinnitin krominväriset metalliosat.

Käsimerkki

...ja pari muuta merkkiä vessaan. 

Eli kierrätysmateriaaleista pyyheliinamerkit.

 

 Käsipyyhkeelle ja kummankin kasvopyyhkeelle.

Alumiiniset kirjaimet ja käsi, vanhaa mehumaijaa.

Kupariset pohjat, pois purettua uunineduspeltiä.

Osan leikkasin kultasepänsaksilla, osan sahasin.

Reunat siistitty viilalla ja hiomapaperilla.

Pintoja käsittelin hiomalla ja teräsharjaamalla.

Pannun alle

Luvalla metallinkeräyksestä napattu levynsuoja,

josta tuli helposti tukeva pannunalunen.

 

 

 

Etenkin, kun sopii hyvin meidän keittiön väreihin.

 

Hackman Finland 1790-1990 lukee tarrassa.

 

 

Sahasin 20 mm koivuvanerista kiekon sisäpuolelle.

Niin paksu vaneri, ettei metallireuna yltä pöytään.

Vanerin keskireikä tarkoituksella isompi,

jotta alustaa saa siirreltyä yhdellä sormella.

2015 olen tehnyt ruskean pannualusen, samanlailla.

Se meni kakkoskotiin, kun sinne sopiva väritys.

Ilmapuntari

 Kirpparilta lähti mukaan vanha ilmapuntari.

 

Tiedä teenkö moisella mitään tai tietääkö mitään.

Mutta nostalginen, pääsempä naputtelemaan lasia.

Hintaakin taisi olla euron verran.

Ostaessa näytti vähän surkeammalta.

Oli hapettumaa ja vuosien liat.

Purin osia irti ja putsailin, sen mitä pystyin.

Kehys ja lasi irtosivat varovaisesti vääntämällä.

Sai sisäpuolelta pölyt pois ja kiillotettua kehystä.

Ei siitä uudenveroinen tullut, ihan kelpo silti.