Syksyllä järjestellessäni olohuonetta, edellinen seinäkello kävi liian suureksi.
Hetken pohdittuani, muistin romuläjästä pelastamani huonolaatuisen lettupannun.
Poraamista, koneiston asennus, viisareiden ja täplien maalaus. siinä se, uusi kello.
Puukulhot, tai miksi näitä nyt kutsuakkin.
Ylemmän ammoin sorvasi isäni, minulle tullessaan oli huonossa lakkassa.
Alemman olen joskus saanut käsittelemättömänä puutöitä tehneeltä papparaiselta.
Molemmat olin aikaisemmin maalannut oransseiksi, mutta halusin ne mustiksi.
Hiomista, sitten osmo coloria pintaan ja maalia poistamalla kuvio.
Alla olevan kaitaliinan olen joskus kansalaisopistolla kutonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti