Kesällä haimme remonttityömaalta yhtä ja toista tarpeellista.
Kuten vähän nuoremman hellan, kuin tämä ulos kannettu.
.jpg)
Vanha hella taisi olla talon alkuperäisvarustusta, eli 70-luvun lopulta.
Ei enää ihan uuden veroinen ja vikojakin oli.
Tuossa se odottaa pihalla lähtöä metallinkeräykseen.
.jpg)
Nyt keittiössä on tämän näköinen hella, joka oli siis ilmainen.
Kelpaa meille. Sitten saatan ostaa uuden hellan kaupasta,
jos niitä löytyisi punaisena tai mustana...
.jpg)
Viikolla pakkasin kesäkamppeita pois ja talvikamppeita tilalle.
Vastaan tuli joskus kutomani pipo, jota kukaan ei ole aikoihin käyttänyt.
.jpg)
Siitä virkkasin uudet, keittiön värimaailmaan sopivat pannulaput.
Vähän piti kaivaa lankajämiä lisäksi, että sain kolme tehtyä.
En tiedä olenko kuinkakin pöljä, mutta saan kiksejä siitä,
kun saa tehtyä ja rempattua ilman, että siihen kuluu juurikaan rahaa.
Meillä ei tartte olla uusinta uutta, konetta tai kalustetta,
meillä pitää olla vain viihtyisää ja toimivaa.
Jos tuo ajattelumalli tekee susta pöljän, niin sitten meitä on kaks :D
VastaaPoistaSokru
sokerimursu.blogspot.fi
Vaude mikä hellan tuunaus! Ja olen ihan samaa mieltä, että kivaan sisustukseen ei tarvitse upottaa omaisuuksia. Täällä sun blogissa oli tosi mielenkiintoisia juttuja, pitääpä tutkia tarkemmin. Blogissani on myös haaste sulle. ;)
VastaaPoistaMuuten vaikka haasteen tuputus meni nyt vähän persiilleen, niin vielä tarkemmin blogiasi koluttuani huomasin autojuttujakin! Meillä on myös ollut Dodge Dart, se oli vm -72. Nykyisin meillä on Lincoln Premiere vm. -57, jossa on moottoriremppa meneillään. Mies on harrastanut jenkkien ruuvaamista ihan pikkupoijasta lähtien. Laita sähköpostia, jos joskus tarvitset jotain vinkkejä Dartin korjauspuuhissa rouva.silmukkainen@gmail.com. ;)
VastaaPoistaMulla on myös ollut joskus -72 Dart :). Olen ajellut noilla Amerikan laitteilla yli puolet elämästäni, viitisentoista vuotta jopa vuoden ympäri. Taitaa olla viides ja seitsemäs usa-auto menossa. Miehen kanssa ollaan autoympyröissä tutustuttukkin, miehellä ei niin pitkää jenkkihistoriaa, mutta pari autoa silläkin. Aika pahasti olen noihin isoihin peltilehmiin vinksahtanut :)
PoistaNiin no noin pitkällä kokemuksella olettekin aika omavaraisia ruuvausneuvojen suhteen :) Mä en koskaan lakkaa hämmästelemästä tota meidän äijää miten se tunnistaakin noita jenkkejä, näkee jonkun yhden lampunkulman ja osaa jo sanoa, että mikä auto ja vuosimalli... Mä muistan meidän ekan joulun joskus kohta 15 v. sitten, kun ajeltiin mun vanhempien luo 300 km:n päähän Dartilla. Mä istuin takapenkillä huopaan kääriytyneenä ja oli niin kylmä, että oli pakko välillä pysähtyä levähdyspaikalle hyppimään. Ja ekan treffireissun istuin Chrysler New Yorkerin sutenöörinpunaisella penkillä. :D Mutta on se kummallista miten peltiin voi rakastua niin kovaa! Siitäkin huolimatta, että useammin kuin kerran on tien päälle jääty, kovasti manattu ja sitten ruuvattu, työkalut aina takapaksissa.
VastaaPoista