Kolhitun kaapin kohtalo

Kuten muistatte,tässä parisen viikkoa sitten.

 Olkkaria uusiksi kalustellessa, turhia mööpeleitä siirtyi muualle

 ja työhuoneelta vapautui yksi kulahtanut liinavaatekaappi.

Tämä 9 vuotta sitten saamani kaappi, on joskus saanut kosteutta,

sitä on kai koira nurkasta järsinyt ja elämä kolhinut muutenkin.

Työhuoneellani se on palvellut maali- ja työkalukaappina.

Koska meillä on eteisessä tällainen aivan ihana, ei vaan, en tykkää, peilipöytä.

Jolla ei tee mitään, eikä sovi mitenkään, ah niin, vaativaan sisustusmakuuni.

Halusin tuohon krouvimman ja enemmän tavaraa kätkevän kalusteen.
Eteisen sisustus kun siirtyy koko ajan metsäisempään suuntaan.

(peilipöytä on purettu ja pakattu odottamaan, kumpi neideistä sen tahtoo)

Myrkyllä poistin lakat kaapista, kuumailmapuhaltimella ei onnistunut.

Hioin pintoja jonkin verran. Kolhuja en paikannut ollenkaan, ne on elämää.

Pintaan kyyhkyn sinistä Osmoa, mun mielestä siniseen vivahtavaa harmaata.

Ovien alareunat on resuiset ja kaipaa jotain muutakin... teen kun keksin mitä.

Vetimet helpottaisi käyttöä, mieleisiä alan metsästää...

Ja kuten huomaatte, karkaa taas, haluan taas tehdä paljon muutakin.

Kantaa nuo tyttäriltä jääneet hyllyt pois, tehdä vaikka kelolaudasta uudet.

Vois maalata kannakeraudat, harmaata sprayta taitais olla sopivasti.

Suunnittelen kyllä koko eteisen maalausta, aivan liian valkoinen.

Vaalean harmaata seinämaalia jäi keittiörempasta niin paljon, että vois riittää.

Mutta nyt ei kerkeä paneutua eteiseen tämän enempää, muuta mielessä.

Sain kaappin jo varalamput, paristot, erävarusteita ja muuta paikkaansa hakenutta.

Meillä on olleet jotkin tavarat niin hankalissa paikoissa, 

että muut perheenjäsenet ei niitä löydä, koitan helpottaa vähän heitä.

Ankara taisteluni valkoista väriä vastaan, tulee jatkumaan... :)