11 x dyykkaus

Olen saanut Liebster award haasteen kahdestakin blogista.

Tavaroiden taikamaailman Johannalta ja Hyvien hetkien Tanjalta.

Koska en suosi pitkiä tekstejä postauksissani, oion nytkin omin päin.

Kerron teille 11 yksityiskohtaa sukuni dyykkaushistoriasta.

Tämä on yksi rakkaimmista dyykatuista esineistäni.

Tämän hopeisen rannerenkaan on joskus kauan sitten, löytänyt 

kaatopaikalta toinen isoisistäni. Mummo ja vaari dyykkasivat yhdessä.

Äitinikin tekee löytöjä. Olen siis jo kolmannen polven dyykkari. 

Tämä taannoin neljä uutta rengasta saanut auto, on isäni dyykkaama.

Hän on sen jostain 70-luvulla löytänyt minulle ja veljelleni.

Nyt kun viisikymppiä lähenee, koristaa auto entisöitynä olkkariamme.

Isäni oli erittäin luova dyykkari, hyödynsi romumetallia taiten.

Tämä on minun, kuuskytluvun lapsen rakkaimpia dyykkauksia.

Resuinen jo silloin ja resuisempi nyt, mutta niin nostalginen.

Kävin hakemassa paikallisesta tarvikeliikkestä korvikerenkaat.

Ihan on o-renkaita, vähän liian pieniä, mutta kelvatkoon.

Seitsemänkymmentä luvulla syntynyt veljenikin dyykkaa.

Tämä pohjastaan risa emalipannu, josta tein lampun, on hänen löytö.

Kahdeksan, siis sylinteriä, mieluiten dyykkaan autoaiheista tavaraa.

Yhdeksänkymmentä luvulla syntyneet tyttäreni,

 alkavat jo ymmärtää dyykkauksen hienouksia :)

Täyskymppi dyykkaus, voi olla aivan arvoton romu, 

mutta luovasti käyttökelpoiseksi muokkautuva esine.

Yhtä ja toista saan nykyisin dyykkaamatta, ihmiset alkavat tietää, 

että tämä hullu akka keräilee kummallisia romuja ja kapineita 

ja tavara päätyykin roskiksen sijaan materiaaliksi minulle :)