Ruosteinen, kai kukkaruukkunakin palvellut valurautapata.
Harjataan löydöstä ensin kerros irtoroskaa ja ruostetta pois.
Muistetaan vasta sitten ottaa se ennen kuva.
Sitten lisää pesua teräsharjalla ja hankaussienellä.
Poltin tulikuumaksi nuotiolla, että varmasti kaikki haitallinen paloi pois.
...lisää pesua ja hankausta.
Lopuksi vielä rasvapoltto puhdistuneelle padalle.
(näillä ohjein älkää tehkö, googlatkaa perusteellisempaa tietoa)
Sitten vain pata käyttöön, pistin uuniin, koska kansi puuttuu.
(possua, sipulia, porkkanaa, lanttua, paprikaa, tomaattimurskaa ja papuja)
Wärtsiläläiset saivat näin yhden kaverin lisää.
Wärtsilän lentävä lautanenhan on näkynyt blogissa jo aiemmin.
Vähän kerrassaan, olen valurautaa kirppareilta tai roskista kerännyt.
Vähän kerrassaan, olen valurautaa opetellut ruuanlaitossa käyttämään.
Valurautahan on hyvin käytettynä ikuista
ja huonosti kohdeltunakin monesti vielä pelastettavissa.
Valurautahan on hyvin käytettynä ikuista
ja huonosti kohdeltunakin monesti vielä pelastettavissa.
Samaa harrastetaan täällä. Onneksi välillä löytää valurautaa kirppiksiltä. Kunnostettiin muinoin jopa alasin, osittain sähköuunissa. Heh.
VastaaPoistaMulla oli edellisessä talossa, kymmenen vuotta sitten, puuhella, siinä valurauta parhaimmillaan. Silloin ostin mummon muistolle, tuon 7 letun pannun, vähän kerrassaan näemmä kertynyt lisää. Nykyisin tulee padassa tehtyä ruokaa useinkin, hirvenliha kun saa hautua kauan.
PoistaMeillä myös alettu käyttää valurautaa patoina sekä pannuina..tefloneista ole mihinkään.. itse myös dyykkailut patoja tai toisten nurkista ottanut säilöön. Valuraudalle kunniaa!!
VastaaPoistaTeflonpannu käytössä arkisessa ja kiireisessä ruuanlaitossa, mutta valitettavan lyhyt on käyttöikä. Nyt kun ollaan jäämässä kaksin, nuorempi polvi maailmalla, niin vois alkaa hifistelee enemmän :)
PoistaKyllä valurauta on todellakin ikuista kun oikein hoitaa. Itsekin käytän paljon valurautapataa.
VastaaPoista