Vielä käy vasarasta

 Veljeni antoi kesällä minulle vasaran jolla lapsina paljon naputeltiin.

Olen kai aina ollut hieman poikamainen askareiltani, 

joten monen näköistä viritelmää tuli nikkaroitua jo pienenä tyttönä

Missä lienee vasarapolo lojunut, kun noin surkeaksi päässyt.

Isävainaahan tuohon joskus laittoi putkivarren ja letkua päälle.

Joku myöhemmin jollakin töhnällä kutistunutta letkua korjaillut.

Mie heitin vasaran hiillokselle ja poltin varren kaikesta puhtaaksi.

Pienoisporalla kera teräsharjan puhdistin ruosteet pois.

Putken päälle muutama kerros kutistesukkaa ensin.

Sitten vaaleanpunaisesta nahasta kaksinkertainen toppaus.

Juuttinarulla reiistä kiinni ommellen.

Vasara on taas muutaman vuosikymmenen jälkeen käyttökelpoinen.

Juuri sopiva siisteihin sisätöihin, taulujen ripusteluun yms.
Nostalgiaa korjata vasaraa, jota isä on korjaillut 40 vuotta aiemmin.