Lupasin tyttärelle mummoni vanhan talousjakkaran.
Puinen jakkara oli ehtinyt olla kymmenisen vuotta työhuoneella,
joten sen se oli sitten näköinenkin, pölyä, maaliroiskeita jne.
Hioin kauttaaltaan, mutta kevyesti, keskittyen huonoimpiin kohtiin.
Käsittelin tasot valkealla puuvahalla ja muut osat puuöljyllä.
Kyllä se vaan paljon siistimmän näköiseksi vaan muuttui.
Tämän näköisenä, sen jo kehtasin tyttärelle viedäkkin.
Ennen meillä vaelsivat tavarat käytöstä ja huoneesta toiseen.
Nyt kun tyttäret asuvat omillaan, liikkuvat tavarat kodista toiseen.
Se mitä en enää tarvitse, voi olla tarpeellinen tyttärille ja päinvastoin.
Ennen meillä vaelsivat tavarat käytöstä ja huoneesta toiseen.
Nyt kun tyttäret asuvat omillaan, liikkuvat tavarat kodista toiseen.
Se mitä en enää tarvitse, voi olla tarpeellinen tyttärille ja päinvastoin.
Hyvän ja tukevan näköinen jakkara! Tuollainen pitäisi olla itselläkin...toisaalta kun meillä ei ole yhtään ylimääräistä tilaa, niin parasta tyytyä vain tavalliseen jakkaraan,onneksi ei hyvin korkealle tarvitse kiivetäkkään tällaisessa 50-luvun talossa :)
VastaaPoistaMielummin mie tuon tyttärelle, kuin sen löytämäni retroversion. Tyttärelle karttui pituutta lähes 1,5 metriä, joten jakkaraa tarvitsee usein, niin keittiössä, kuin vaatehuoneessakin.
PoistaMä niin tykkään juuri tuollaisesta jakkarasta, meillä sellainen tavallinen ja tyhmän näköinen;) Olet onnistunut saamaan saman vanhan hengen kun jakkarassa pitää ollakkin, upee!
VastaaPoistaTuossa on mukavan leveät nuo askelmat ja taittuu kokoonkin.
PoistaKivan ja tarpeellisen näköinen jakkara. Siitä tuli kaunis.
VastaaPoistaYllätyin itsekkin, kuinka vähin toimin siistiytyi noinkin sieväksi.
Poista